Musta tuntuutuntuu etä meillä tietää liian moni, koska liian usein saan kyselyitä että no jokos teille on tulossa seuraava tai sitten tarkkaillaan mitä mä juon ja juonko, ja miks en juo. Se on aika raastavaa kun itse kovasti haluaisi toista, mutta kun ei ole onnistunut niin ei ole. Keskenmenon jälkeen erityisesti kaikki tuntuu vaan oottavan koska oon uudestaan raskaana. Mä ite koen ahdistavana sen, että oon aina halunnut lapsille pienen ikäeron, mutta eipä se näköjään tuu toteutuun. Toisaalta oon nyt vähän päässyt sinuiks sen asian kanssa ja aattelen että tulee sitten kun on tarkoitus. Vaikka ei se vauvakuumetta vähennä, kyllä sitä silti laskee päiviä ja tutkailee kaikkia mahdollisia oireita.