+25 veenä miehen löytäneet

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Kaikki on mahdollista, mutta 25v alkaa olla tietynlainen rajapyykki. Tuon jälkeen miehen tai naisen löytäminen vaikeutuu. Se vain on fakta. Useimmat alkaa tuossa iässä jo olla vakiintuneita ja perheen perustamista suunnitellaan lähivuosina. Sen jälkeen alkaa "toinen kierros", kun erotaan, karataan ja haetaan seikkailua avioliiton ulkopuolelta. Mutta kuten varmasti ymmärrät, niin se on vähän jo erilaista.

Kannattaa toimia nuorena. Se on vain helpompaa kaikilt osin silloin.
No ei nyt sentään. Keskimääräinen ensimmäisen avioliiton solmimisikä on jossain kolmenkympin päällä. Aika moni 25-vuotias vielä etsii sitä oikeaa.
Kuulostaa ihan hullulta, että joku edes ajattelee kaksvitosen olevan liian vanha löytämään sitä sopivaa kumppania. Tuolloinhan monet ovat vielä aika lapsellisia (siis ihan hyvällä tavalla) ja elämässä on aika moni muu asia tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
 
  • Tykkää
Reactions: Boobabe
vierailija
No ei nyt sentään. Keskimääräinen ensimmäisen avioliiton solmimisikä on jossain kolmenkympin päällä. Aika moni 25-vuotias vielä etsii sitä oikeaa.
Kuulostaa ihan hullulta, että joku edes ajattelee kaksvitosen olevan liian vanha löytämään sitä sopivaa kumppania. Tuolloinhan monet ovat vielä aika lapsellisia (siis ihan hyvällä tavalla) ja elämässä on aika moni muu asia tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
Länsimaisessa kulttuurissa ehkä on niin nykyään, että 25 v on "vasta äsken lapsuuden taakseen jättänyt". Mutta biologisesti 25 v on täysi aikuinen, ja ollut sitä jo pitkään.

Kivikaudella (jolloin esimerkiksi ihmisen hedelmällinen ikä muotoutui) ihmisten keski-ikä oli 30 v, eli 25-vuotias oli jo vahvasti elämänsä ehtoopuolella. Ja nykyäänkin toki 25 vuotta on yhtä kuin neljännesvuosisata.
 
Länsimaisessa kulttuurissa ehkä on niin nykyään, että 25 v on "vasta äsken lapsuuden taakseen jättänyt". Mutta biologisesti 25 v on täysi aikuinen, ja ollut sitä jo pitkään.

Kivikaudella (jolloin esimerkiksi ihmisen hedelmällinen ikä muotoutui) ihmisten keski-ikä oli 30 v, eli 25-vuotias oli jo vahvasti elämänsä ehtoopuolella. Ja nykyäänkin toki 25 vuotta on yhtä kuin neljännesvuosisata.
Niin, no käsitin, että tässä keskustellaan nykyajasta, ei menneistä vuosisadoista.
Ja joo fyysisesti on toki aikuinen, mutta henkisesti moni vasta alkaa kasvaa aikuisuuteen tuossa iässä.
 
  • Tykkää
Reactions: Boobabe
vierailija
Vakiinnuin kolmikymppisenä, koska olin vasta silloin valmis siihen.

Irtosuhteita ja seurustelua toivovia oli, mutta halusin keskittyä työhön, juhlimiseen, matkustamiseen, asua eri puolilla Suomea, kokeilla erilaisia asioita. Vakiintuminen oli ahdistava ajatus ja seurustelevat, perhettä hinkuavat tyypit täysin vieraita kohdattavia minun maailmassani.Halusin näkyä, kuulua, tuhlata ulkonäkööni.

Rakastuin mieheeni päätä pahkaa, muutimme samoin tein asumaan, menimme naimisiin noin seitsemän vuoden "harkinnan" jälkeen ja olemme yhä yhdessä. Harrastukset eivät meitä yhdistäneet, vaan enemmänkin samanlainen asenne elämään.

Yksi ystäväni sanoi, että on aivan sama missä iässä ihminen kohtaa sen sopivimman. Pääasia on kohdata se sopivin.
 
vierailija
Ap...

Mulla ei oo mitään hinkua naimisiin vielä ja lapsihaaveita ei ole eikä koskaan ole ollutkaan. En odota löytäväni miestä jotta voisin saada perheen. Voi olla, että en edes halua lapsia ikinä. Ja onhan tässä 10v aikaa vielä niitä hankkiakin.

Mitä harrastuksiin tulee niin mun harrastukset on sellasia, johon myös kaipaisin kumppania. Mun harrastukset on sellasia elämäntapaharrastuksia toisin kun vaikka joku kuntosali tai leivonta.
 
Ap...

Mulla ei oo mitään hinkua naimisiin vielä ja lapsihaaveita ei ole eikä koskaan ole ollutkaan. En odota löytäväni miestä jotta voisin saada perheen. Voi olla, että en edes halua lapsia ikinä. Ja onhan tässä 10v aikaa vielä niitä hankkiakin.

Mitä harrastuksiin tulee niin mun harrastukset on sellasia, johon myös kaipaisin kumppania. Mun harrastukset on sellasia elämäntapaharrastuksia toisin kun vaikka joku kuntosali tai leivonta.
Eihän niitä yhteisiä harrastuksia ole pakko valmiiksi olla, helposti käy niin, että tutustuessa innostuu myös siitä kumppanin harrastuksesta tai keksii yhdessä jonkun muun harrastuksen ja vanhat unohtuvat.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Ilmoittautukaa te ketkä ootte löytäny miehen vasta lähempänä kolmekymppisenä tai yli! Olitko ollut kauan yksin ennen sitä? Miten mies lopulta löytyi? Oliko ihastumista ja alkuhuumaa?

Mä olen 26, en ole koskaan edes asunut kenenkään kanssa vaikka seurustelusuhteita on takana. Tajusin tänään huonojen treffien jälkeen, että mitä jos ketään ei oikeesti löydykään enkä ihastu kehenkään enää. Nuorempana kaikki oli paljon yksinkertasempaa ja ihastuminenkin helpompaa.
Menetin neitsyyteni 26vuotiaana, ennen tätä en ollut seurustellut ja tämäkin oli vain tapaus jonka kanssa sovin päiväpanot. Homma hoidettiin ja se oli siinä.
Aloin seurustelemaan 27v, olen kyseisen miehen kanssa naimisissa ja meillä on kaksi lasta.
 
vierailija
No ei nyt sentään. Keskimääräinen ensimmäisen avioliiton solmimisikä on jossain kolmenkympin päällä. Aika moni 25-vuotias vielä etsii sitä oikeaa.
Kuulostaa ihan hullulta, että joku edes ajattelee kaksvitosen olevan liian vanha löytämään sitä sopivaa kumppania. Tuolloinhan monet ovat vielä aika lapsellisia (siis ihan hyvällä tavalla) ja elämässä on aika moni muu asia tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
Suomessa synnyttäjien keski-ikä on 29 vuotta. Harva haluaa alkaa lastentekoon ihan uuden kumppanin kanssa. Usein parisuhdetta on takana siinä vaiheessa jo useampi vuosi. Eli ei tuohon nyt ihan kauhean vaikeaa matematiikkaa tarvita, että hoksaa sen, että "se oikea" kenen kanssa perheen perustamiseen lähdetään löydetään aika lailla viimeistään kaks'vitosena. Toki tämä on se mitä tehdään yleensä. Jokainen menee omia polkujaan. Mutta yleensä tarkoittaa myös sitä, että iso osa ihmisiä häipyy tuolloin sieltä parisuhdemarkkinoilta.
 
Elämän kaari
Parisuhdemarkkinat elää ihmisen elinkaaren mukana. Esitän tässä yhden mallin. Toki näissä asioissa merkitystä on yksilöillä, joten heittoa pari vuotta suuntaan tai toiseen on hyvin mahdollista:

0-15 vuotta

Parisuhdemarkkinat eivät ole vielä avautuneet. Tyttö- tai poikaystäviä voi olla jo kuudesluokkalaisella, mutta se ovat enemmän kaveruutta. Tässä vaiheessa ei voida puhua millään muotoa varsinaisista parisuhdemarkkinoista.

15-18 vuotta

Markkinoilla vallitsee ennakkotilaajan markkinat. Ihminen voi löytää ihanan kumppanin, mutta näinä ikävuosina alkaneet parisuhteet tilastollisesti hyvin harvoin kantavat kuolemaan saakka. Ennakkovaraajan etua hyödyntävän kannattaa siis olla tarkkana. Vaikka olisi ennakkovarannut huippuyksilön itselleen, ei valitettavasti kannata odottaa suhteelta liikoja. Ihminen on tässä elämänvaiheessa niin nuori, että molemmat muuttuvat. Kaupankäynti on oikeasti vasta alkamassa. On tulossa molempien opiskelut mahdollisesti toisella paikkakunnalla ja niin edespäin.

18-25 vuotta

Parisuhdemarkkinat on nyt täysillä auki. Paras biletysikä on päällä, on haalaribileitä, discoa ja yökerhoa. Ihmisellä on tyypillisesti useampi kumppani näinä vuosina ja mukaan mahtuu niin lyhyttä kuin pidempääkin parisuhdetta. Tässä vaiheessa useimmat lopulta onnistuvat löytämään "sen oikean". Jotkut aikaisemmin ja jotkut myöhemmin. Tässä vaiheessa usein muutetaan ensimmäistä kertaa yhteen poika- tai tyttöystävän kanssa, hankitaan Ikeasta se halpa sohva ja otetaan ehkä koira. Parisuhdemarkkinoita hallitsee myös seksuaalivietin voima. Kaunista ja kiiltävää on tarjolla enemmän kuin ns. laki sallii.

25-30 vuotta

Markkinoilla on alkanut loppuunmyynti. ALE-tarrat riippuvat hihansuusta ja parhaat on jo ostettu pois markkinoilta. Ihmisillä jotka tänne alelaariin ovat syystä tai toisesta jääneet, pyrkivätkin ostoksille yleensä aikaisempaan vaiheeseen. 28v mies hakee 23-vuotiasta naista ja 27-vuotias nainen 24-vuotiasta miestä jne. Joskus se onnistuu, mutta usein myös ei. Ale-tarra näkyy kauas ja aikaisemman markkinan henkilöt eivät usein aletuotteeseen sorru, vaan hakevat kumppaninsa saman markkinan sisältä. Tämän loppuunmyynnin ihmismäärä on myös suhteessa aikaisempaan vaiheeseen huomattavasti vähäisempi. Kumppaninsa jo löytäneet suunnittelevat elämää eteenpäin ja usein perhettä. Alelaariin jääneillä alkaa olla jo hätä löytää kumppani, mikä myös näkyy päälle päin.

30-50 vuotta

Parisuhdemarkkinat ovat muuttuneet Stockmannin loistosta kirpputoreihin. Markkinoita hallitsevat asiakaspalautukset, eli käytetyt tavarat. Jokaisessa käytön jäljet näkyvät tavalla tai toisella ja asiakaspalautus on aina asiakaspalautus. Sille on siis useimmiten olemassa syynsä, että miksi joku on kyseisestä tuotteesta luopunut. Kaikki mikä kiiltää, ei todellakaan ole kultaa näillä markkinoilla. Tavaran lisäksi markkinat ovat myös muutenkin muuttuneet. Enää ei voi kävellä Stockmannille ja vain valita. Nyt pitää kierrellä kirpputoreja, aina lähikapakasta Levin ruskafestareille. Pitää penkoa, kaivaa ja etsiä. Hyvän käytetyn löytäminen ei ole kuten ennen - hyllyltä ostoskoriin ja kassalle. Nyt hyvän kumppanin etsimisen eteen joutuu tekemään ihan tosissaan töitä.

50-vuotta ja eteenpäin

Seksuaalinen vetovoima parinmuodostuksen tekijänä alkaa menettää, tai on jo menettänyt merkityksensä. Enää ei edes etsitä sitä kullankiiltoista käytettyjen tavaroiden korista. Sanonta "yksin ei ole kiva kuolla" alkaa määrittää markkinoiden toimintaa. Tärkeitä alkaa olla löytää kiva tyyppi, jonka kanssa jakaa arki ja vanheneminen. Tämä markkina on aikaisempaa vaihetta pienempi, sillä iso osa ihmisistä ns. luovuttaa ja jättää leikin kesken. He ovat tottuneet elämään itsenäisesti, eivätkä enää edes koe haluavansa toista rinnalle, sillä eivät sellaista koe tarvitsevansa.
 
vierailija6614
Parisuhdemarkkinat elää ihmisen elinkaaren mukana. Esitän tässä yhden mallin. Toki näissä asioissa merkitystä on yksilöillä, joten heittoa pari vuotta suuntaan tai toiseen on hyvin mahdollista:

0-15 vuotta

Parisuhdemarkkinat eivät ole vielä avautuneet. Tyttö- tai poikaystäviä voi olla jo kuudesluokkalaisella, mutta se ovat enemmän kaveruutta. Tässä vaiheessa ei voida puhua millään muotoa varsinaisista parisuhdemarkkinoista.

15-18 vuotta

Markkinoilla vallitsee ennakkotilaajan markkinat. Ihminen voi löytää ihanan kumppanin, mutta näinä ikävuosina alkaneet parisuhteet tilastollisesti hyvin harvoin kantavat kuolemaan saakka. Ennakkovaraajan etua hyödyntävän kannattaa siis olla tarkkana. Vaikka olisi ennakkovarannut huippuyksilön itselleen, ei valitettavasti kannata odottaa suhteelta liikoja. Ihminen on tässä elämänvaiheessa niin nuori, että molemmat muuttuvat. Kaupankäynti on oikeasti vasta alkamassa. On tulossa molempien opiskelut mahdollisesti toisella paikkakunnalla ja niin edespäin.

18-25 vuotta

Parisuhdemarkkinat on nyt täysillä auki. Paras biletysikä on päällä, on haalaribileitä, discoa ja yökerhoa. Ihmisellä on tyypillisesti useampi kumppani näinä vuosina ja mukaan mahtuu niin lyhyttä kuin pidempääkin parisuhdetta. Tässä vaiheessa useimmat lopulta onnistuvat löytämään "sen oikean". Jotkut aikaisemmin ja jotkut myöhemmin. Tässä vaiheessa usein muutetaan ensimmäistä kertaa yhteen poika- tai tyttöystävän kanssa, hankitaan Ikeasta se halpa sohva ja otetaan ehkä koira. Parisuhdemarkkinoita hallitsee myös seksuaalivietin voima. Kaunista ja kiiltävää on tarjolla enemmän kuin ns. laki sallii.

25-30 vuotta

Markkinoilla on alkanut loppuunmyynti. ALE-tarrat riippuvat hihansuusta ja parhaat on jo ostettu pois markkinoilta. Ihmisillä jotka tänne alelaariin ovat syystä tai toisesta jääneet, pyrkivätkin ostoksille yleensä aikaisempaan vaiheeseen. 28v mies hakee 23-vuotiasta naista ja 27-vuotias nainen 24-vuotiasta miestä jne. Joskus se onnistuu, mutta usein myös ei. Ale-tarra näkyy kauas ja aikaisemman markkinan henkilöt eivät usein aletuotteeseen sorru, vaan hakevat kumppaninsa saman markkinan sisältä. Tämän loppuunmyynnin ihmismäärä on myös suhteessa aikaisempaan vaiheeseen huomattavasti vähäisempi. Kumppaninsa jo löytäneet suunnittelevat elämää eteenpäin ja usein perhettä. Alelaariin jääneillä alkaa olla jo hätä löytää kumppani, mikä myös näkyy päälle päin.

30-50 vuotta

Parisuhdemarkkinat ovat muuttuneet Stockmannin loistosta kirpputoreihin. Markkinoita hallitsevat asiakaspalautukset, eli käytetyt tavarat. Jokaisessa käytön jäljet näkyvät tavalla tai toisella ja asiakaspalautus on aina asiakaspalautus. Sille on siis useimmiten olemassa syynsä, että miksi joku on kyseisestä tuotteesta luopunut. Kaikki mikä kiiltää, ei todellakaan ole kultaa näillä markkinoilla. Tavaran lisäksi markkinat ovat myös muutenkin muuttuneet. Enää ei voi kävellä Stockmannille ja vain valita. Nyt pitää kierrellä kirpputoreja, aina lähikapakasta Levin ruskafestareille. Pitää penkoa, kaivaa ja etsiä. Hyvän käytetyn löytäminen ei ole kuten ennen - hyllyltä ostoskoriin ja kassalle. Nyt hyvän kumppanin etsimisen eteen joutuu tekemään ihan tosissaan töitä.

50-vuotta ja eteenpäin

Seksuaalinen vetovoima parinmuodostuksen tekijänä alkaa menettää, tai on jo menettänyt merkityksensä. Enää ei edes etsitä sitä kullankiiltoista käytettyjen tavaroiden korista. Sanonta "yksin ei ole kiva kuolla" alkaa määrittää markkinoiden toimintaa. Tärkeitä alkaa olla löytää kiva tyyppi, jonka kanssa jakaa arki ja vanheneminen. Tämä markkina on aikaisempaa vaihetta pienempi, sillä iso osa ihmisistä ns. luovuttaa ja jättää leikin kesken. He ovat tottuneet elämään itsenäisesti, eivätkä enää edes koe haluavansa toista rinnalle, sillä eivät sellaista koe tarvitsevansa.
Hauska :D
 
vierailija
Nuorempana kaikki oli paljon yksinkertasempaa ja ihastuminenkin helpompaa.
Nuorempana? :D No joo, ihan kiva, että otat asian vakavasti, mutta oman kokemukseni mukaan, ne jotka tosissaan metsästävät sitä puolisoa, ei sitä tunnu löytävän. Se löytyy usein juurikin silloin, kun unohtaa koko asian, ja keskittyy muihin juttuihin... kun sitä vähiten siis odottaa. Niinpä, helpommin sanottu kuin tehty. Näin kävi minunkin kohdallani, kun olin ollut muutaman vuoden sinkku, ja olin sysännyt miesasiat sivuun. Sanoisin kyllä, että nykyään suurin osa löytää sen pidempiaikaisen kumppaninsa vasta sen 25 ikävuoden jälkeen, joten turha tuntea itseään vielä tuossa vaiheessa ikälopuksi, vaikka vanhana piikana sinua olisikin 100 vuotta sitten pidetty. Suosittelen itsekin perheen perustamista nuorena, mutta ikävä kyllä nykyään tuo on todella normaalia, että pidempiaikaisempi parisuhde, josta lapsiakin syntyy aloitetaan vasta myöhemmällä iällä. Ensisynnyttäjän keski-ikäkin on nykyään jo lähes 30 v..
 
Suomessa synnyttäjien keski-ikä on 29 vuotta. Harva haluaa alkaa lastentekoon ihan uuden kumppanin kanssa. Usein parisuhdetta on takana siinä vaiheessa jo useampi vuosi. Eli ei tuohon nyt ihan kauhean vaikeaa matematiikkaa tarvita, että hoksaa sen, että "se oikea" kenen kanssa perheen perustamiseen lähdetään löydetään aika lailla viimeistään kaks'vitosena. Toki tämä on se mitä tehdään yleensä. Jokainen menee omia polkujaan. Mutta yleensä tarkoittaa myös sitä, että iso osa ihmisiä häipyy tuolloin sieltä parisuhdemarkkinoilta.
No itseasiassa synnyttäjien keski-ikä on yli kolmenkympin, tuo lieneee ensisynnyttäjien keskiarvo. Ja kannattaa noita tilastoja katsoessa huomioida, että se on nimen omaan keskiarvo. Aika moni reilu parikymppinen ja sitä nuorempi, tulee usein lähinnä vahingossa raskaaksi, ilman vuosien suunnitteluja. Ja toisaalta toiset tekevät lapsia vasta nelikymppisinä. Siihen väliin mahtuu monia erilaisia tilanteita.
 
vierailija
Nuorempana? :D No joo, ihan kiva, että otat asian vakavasti, mutta oman kokemukseni mukaan, ne jotka tosissaan metsästävät sitä puolisoa, ei sitä tunnu löytävän. Se löytyy usein juurikin silloin, kun unohtaa koko asian, ja keskittyy muihin juttuihin... kun sitä vähiten siis odottaa. Niinpä, helpommin sanottu kuin tehty. Näin kävi minunkin kohdallani, kun olin ollut muutaman vuoden sinkku, ja olin sysännyt miesasiat sivuun. Sanoisin kyllä, että nykyään suurin osa löytää sen pidempiaikaisen kumppaninsa vasta sen 25 ikävuoden jälkeen, joten turha tuntea itseään vielä tuossa vaiheessa ikälopuksi, vaikka vanhana piikana sinua olisikin 100 vuotta sitten pidetty. Suosittelen itsekin perheen perustamista nuorena, mutta ikävä kyllä nykyään tuo on todella normaalia, että pidempiaikaisempi parisuhde, josta lapsiakin syntyy aloitetaan vasta myöhemmällä iällä. Ensisynnyttäjän keski-ikäkin on nykyään jo lähes 30 v..
No nyt luit tekstini, kuin se olisi kettuilua ja vanhaksi piiaksi haukkumista. En tarkoittanut asiaa niin, enkä haluakaan asiaa tarkastella negatiivisuuden kautta.

Suomalainen nainen synnyttää siis noin kolmikymppisenä. Synnyttäjien keski-ikä täällä on jatkusti noussut, mistä mm. lääkäritkin ovat huolissaan. Hedelmällisyys nimittäin laskee viimeistään kolmestakympistä eteenpäin. Eli toisinsanoen on itse asiassa ihan hyvä pariutua viimeistään siinä kaks'vitosena, elää useampi vuosi parisuhteessa, asua yhdessä ja varmistaa että se kumppani todellakin on sellainen, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja elää yhdessä loppuun asti.

Näin useat myös tekevät, vaikkakin on sanottu "bailuvaiheen" pidenneen menneistä vuosista, sinkkuajan jatkuvan pidemmälle ja lastenteon jääneen myöhäisemmälle. Suuria muutoksia tähän ei kuitenkaan ole tullut.

Bailuelämä myös muuttuu kun "kasvaa aikuiseksi". Se voi jollain olla 24-vuotiaana ja jollain 28-vuotiaana. Sen vain huomaa. En tiedä oletko tätä itse sitten (joutunut) kokemaan? Ei hyviä miehiä pyöri siinä ympärillä noin kolmekymppisellä kuten kaks'kakkosella. On miehiä joo tottakai, mutta "parhaat viedään eka" kyllä pätee. Ja taatusti hyviä miehiä löytyy myöhemminkin. Ei kai se koskaan ole liian myöhäistä. Mutta vaikeampaa se on. En tiedä miksei tätä saisi sanoa ääneen? Siksikö että se ahdistaa jotain 32v sinkkua?

Ja se mitä tuo joku kirjoitti noista eri ikävuosista, niin on siinä pointti. Eli sitä kumppania joutuu alkaa hakemaan nuoremmista. Naiselle se vain tuppaa monta kertaa olemaan ongelma. Voi se ollan sitä tietty miehillekin. Mutta se 22v kundi tulee kyllä mielellään pöksyihin, mutta ei se kolmeakymppiä lähestyvää ota tyttöystäväksi. Ja tämä ei koske vain itseäni, vaan sama on ollut ystävilläni. Hyvät ja vapaat miehet välillä 25-35v loistavat poissaolollaan. Sitten ne parisuhdetta hakevat alkaa olla jo lähempänä neljääkymmentä.
 
En todellakaan etsi mitään täydellistä. Mut on aiemmissa suhteissa jätetty, en ole itse ollut lähtemässä. Mulle riittäis mies, joka on kiinnostunut samoista asioista (harrastukset), tultais juttuun ja toinen sytyttäis fyysisestikin. Oon siinä vaiheessa vaikka mieluummin loppuelämäni yksin kun tyydyn johonkin. Sehän ois hirveen väärin sitä miestäkin kohtaan. En mä voi elää elämääni ihmisen kanssa kenen läsnäolo vituttaa mua päivästä toiseen. Säälin niitä ketkä tollasia ratkasuja tekee...
Mäkin tiputtaisin noista vaatimuksista sen harraste-osion pois. Meillä ei ole miehen kanssa yhteisiä harrastuksia, me ollaan erityyliset, musamakukin erilainen. Silti ollaan toisillemme oikeat puolisot. :love:
 
Ihmisillä lastenhankinta-aika on noin 15-45 v. Jos 30-vuotiaana löytää vasta kumppanin, niin tämä tarkoittaa, että lastenhankinta-ajasta on jo puolet kulunut. Plus että heti ekojen treffien jälkeen lasta tuskin pistetään alulle, ja isomman lapsikatraan tekemisessä kuluu joka tapauksessa vuosia.
Tunnen naisen, joka avioitui yli kolmekymppisenä ja pyöräytti sen jälkeen 9 lasta, joista vain yhdet kaksoset.

lisäys: ja ei ollut lestadiolainen tai vastaava
 
Itse olin tehnyt päätöksen, että jos en ole saanut lapsia ennen kuin täytän kolmekymmentä, en tee ollenkaan. Sain nuorimmaisen juurikin samana vuonna kun ylitun tuon rajapyykin. Etsin vain siittäjää, en puolisoa, mutta sainkin koko paketin.
 
Oon just muuttanu nelikymppisenä ekaa kertaa yhteen asumaan ja onhan tää vähän outoa. Olin suurimman osan elämästäni sinkku, ja lopulta pariuduin kaveripiiriin.
Ehkä semmoinen hillitön ihastumisen huuma puuttuu, kun seurustelee jo tuntemansa ihmisen kanssa, mutta toisaalta tietää, että toinen on hyvä tyyppi. Ja on meillä romantiikkaa, ei sillä; ero on merkittävä verrattuna aikaan, jolloin oltiin "vain kavereita".
Onneksi et kuitenkaan sukuun.. :cautious:
 

Yhteistyössä