A
Z
Zoe-F
Vieras
Testi näytti plussaa kun ikää 21 ja nyt olen 22. Ei tullut yllätyksenä.
Lapsi syntyy maaliskuussa ja oli ihan yhteinen päätös sen "hankkiminen"
En ole vakituisesti töissä, kun koulun sain joku aika sitten päätökseen (7.11.2008) ja olin silloin jo raskaana (yllätys
).
Jonkin verran olen kyllä töissäkin ollut (kesät yms) ja mies ollut työelämässä jo pitkää ja ikää hänellä 27.
Naimisissa ollaan ja on oma asunto ja muutama auto ja kaikki valmiina vauvalle ja itse henkisesti valmis siihenkin, että rankkaa on todennäköisesti siinä missä muillakin.
Esimerkiksi isosisko on minua puolitoista vuotta vanhempi, koulutus on muttei hänelläkään vakituista työtä, asuu vuokralla pienessä asunnossa ja hänellä tiivis ja riitaisa on-off suhde taas kerran kihlattunsa kanssa.
Ei sillä iällä ole niin merkitystä, vaan sillä mitä on korvien välissä.
Lapsi syntyy maaliskuussa ja oli ihan yhteinen päätös sen "hankkiminen"
En ole vakituisesti töissä, kun koulun sain joku aika sitten päätökseen (7.11.2008) ja olin silloin jo raskaana (yllätys
).Jonkin verran olen kyllä töissäkin ollut (kesät yms) ja mies ollut työelämässä jo pitkää ja ikää hänellä 27.
Naimisissa ollaan ja on oma asunto ja muutama auto ja kaikki valmiina vauvalle ja itse henkisesti valmis siihenkin, että rankkaa on todennäköisesti siinä missä muillakin.
Esimerkiksi isosisko on minua puolitoista vuotta vanhempi, koulutus on muttei hänelläkään vakituista työtä, asuu vuokralla pienessä asunnossa ja hänellä tiivis ja riitaisa on-off suhde taas kerran kihlattunsa kanssa.
Ei sillä iällä ole niin merkitystä, vaan sillä mitä on korvien välissä.
J
juupajaapa
Vieras
Sinä olet aika lailla samassa tilanteessa kuin minä aikoinani esikoista odottaessani, erona se, että meidän lapsemme oli suunniteltu. Minä valmistuin toukokuussa v.2000 ja esikoinen syntyi saman vuoden heinäkuussa. Naimisiin ehdittiin mennä kesäkuussa eli aika kiireinen kesä tuo oli!
Niin ja olin siis 22-vuotias esikoisen syntyessä. Minä en ainakaan ole hetkeäkään katunut valintaani. Ja kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta raskausajan kuluessa useimmat pikku hiljaa kasvavat siihen tulevaan vanhemmuuteen. Muistan itselläkin olleen tuollaisia laidasta laitaan tunteita, mutta ne kuuluvat asiaan.
Ja hei, minä suunnittelin, että alan katsoa miehiä vasta kolmikymppisenä sillä silmällä (vakiintumismielessä ), mutta toisin kävi. Löysin elämänkumppanini parhaasta miespuolisesta ystävästäni 19-vuotiaana, naimisiin menin ja esikoisen sain 22-vuotiaana. Nyt kolmekymppisenä mulla on mieheni kanssa kolme lasta ja perheen perustamisvaihe on takanapäin. Eli eipä ne asiat tosiaankaan aina mene niin kuin on suunnitellut...
Tsemppiä teille! :hug:
Niin ja minä siis olin esikoisen syntyessä vastavalmistunut (töissä ollut kesät ja opiskeluaikanakin), mies sen sijaan oli jo vakitöissä. Asuimme rivitalokaksiossa vuokralla, auto oli oma. Menin töihin esikoisen syntymän jälkeen siinä kohtaa, kun hän oli 1v9kk vanha, ihan siitä syystä, ettei juuri hankittu ammatti olisi "unohtunut"....
Niin ja olin siis 22-vuotias esikoisen syntyessä. Minä en ainakaan ole hetkeäkään katunut valintaani. Ja kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta raskausajan kuluessa useimmat pikku hiljaa kasvavat siihen tulevaan vanhemmuuteen. Muistan itselläkin olleen tuollaisia laidasta laitaan tunteita, mutta ne kuuluvat asiaan.
Ja hei, minä suunnittelin, että alan katsoa miehiä vasta kolmikymppisenä sillä silmällä (vakiintumismielessä ), mutta toisin kävi. Löysin elämänkumppanini parhaasta miespuolisesta ystävästäni 19-vuotiaana, naimisiin menin ja esikoisen sain 22-vuotiaana. Nyt kolmekymppisenä mulla on mieheni kanssa kolme lasta ja perheen perustamisvaihe on takanapäin. Eli eipä ne asiat tosiaankaan aina mene niin kuin on suunnitellut...
Tsemppiä teille! :hug:
Niin ja minä siis olin esikoisen syntyessä vastavalmistunut (töissä ollut kesät ja opiskeluaikanakin), mies sen sijaan oli jo vakitöissä. Asuimme rivitalokaksiossa vuokralla, auto oli oma. Menin töihin esikoisen syntymän jälkeen siinä kohtaa, kun hän oli 1v9kk vanha, ihan siitä syystä, ettei juuri hankittu ammatti olisi "unohtunut"....
A
ap
Vieras
Niin.. korvien välistähän se paljon on kiinni, mutta mitäs sitten kun tuntuu ettei se korvien väli ole vielä valmis Tiedän kyllä että pärjäisin vauvan kanssa, itsestäni olen huolehtinut 15v asti (asunut yksin) ja toinen ammatti tämä mistä nyt valmistun joten kaikenlaista on jo nähty ja kokeiltu. Paljon olen lasten kanssa ollut, mutta että se olisi ihan oma, 24h siinä ja sitä rataa... voi tuska!! Toivon todella, että nämä 9kk vähän rauhoittaa ajatuksia.
Onhan se toisaalta sitten ihanaa, kun on kolmikymppinen kun esikoinen menee kouluun!
Tiedän kyllä että pärjäisin vauvan kanssa, itsestäni olen huolehtinut 15v asti (asunut yksin) ja toinen ammatti tämä mistä nyt valmistun joten kaikenlaista on jo nähty ja kokeiltu. Paljon olen lasten kanssa ollut, mutta että se olisi ihan oma, 24h siinä ja sitä rataa... voi tuska!! Toivon todella, että nämä 9kk vähän rauhoittaa ajatuksia.Onhan se toisaalta sitten ihanaa, kun on kolmikymppinen kun esikoinen menee kouluun!
T
top
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ChEERS:olin 21 kun tein positiivisen testin ja 22 kun lapsi syntyi.
ei se iästä ole kiinni, vaan elämäntilanteesta ja asenteesta
nimenomaan
Z
Zoe-F
Vieras
En usko että kukaan voi ihan niiiin valmiina olla, ettei vähän miettisi asioita raskausaikana yms. Sentään ne lapset tulee sen 9kk:n varoajalla. Valmista on vasta kun lapsi on 18, jos silloinkaan
Valmista on vasta kun lapsi on 18, jos silloinkaan Mä olin just täyttäny 23 kun sain esikoiseni.
Molemmat oltiin töissä, oli oma talo ja autot. Vauva oli toivottu ja haluttu, ja olin kyllä ihan valmis äidiksi. Olisin varmaan ollut jo aiemminkin.
Joskus sitä on saanut kommentteja nuoresta iästä, mutta en mä itseäni 24-vuotiaana 2 lapsen äitinä mitenkään epänormaalina tai liian nuorena pidä. Aikuinen mä olin jo ennenkun lapsia sain.
Kaikki eivät ole kypsiä 5-kymppisinäkään, toiset jo 18 vuotiaina. Riippuu pitkälle ihmiestä itsestään, miten sitä pärjää.
Molemmat oltiin töissä, oli oma talo ja autot. Vauva oli toivottu ja haluttu, ja olin kyllä ihan valmis äidiksi. Olisin varmaan ollut jo aiemminkin.
Joskus sitä on saanut kommentteja nuoresta iästä, mutta en mä itseäni 24-vuotiaana 2 lapsen äitinä mitenkään epänormaalina tai liian nuorena pidä. Aikuinen mä olin jo ennenkun lapsia sain.
Kaikki eivät ole kypsiä 5-kymppisinäkään, toiset jo 18 vuotiaina. Riippuu pitkälle ihmiestä itsestään, miten sitä pärjää.
V
vieras
Vieras
Minä sain 22-vuotiaana kolmannen lapseni, silloin edelliset olivat 1v8kk ja 2v10kk.
Asenteesta on paljon kiinni. Hurjasti onnea raskauden johdosta! :flower:
Asenteesta on paljon kiinni. Hurjasti onnea raskauden johdosta! :flower: