Miten voi päästä yli pettymyksestä

[äkäinen akka]

Jälleen kerran tuli kriisi, puolison aiheuttama.
Asia on sovittu, kai, mutta pettymys karvastelee mieltä ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan.
Jos tilanteemme olisi toinen, harkitsisin eroa ja ihan vakavissani, mutta, mutta...
Tässä elämän tilanteessa se on vika tikki.
En vaan aina jaksaisi olla se, joka taipuu.
Hullun maineen olen jo käytökselläni saanut ja ei kai se kovin kaukana olekaan.
Suuttuessani olen aivan raivopäinen, enkä pysty hillitsemään itseäni edes ihmisten aikana.
Ne, jotka eivät tilannettamme tunne, näkevät ainoastaan minun osuuteni kriisissä ja diagnoosi on ilmi selvä.

 

[Hennukka74]

Jälleen kerran tuli kriisi, puolison aiheuttama.
Asia on sovittu, kai, mutta pettymys karvastelee mieltä ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan.

Mikä oli sinun osuutesi kriisissä? Onko se nyt varmasti sovittu?

Yritä tosissasi anteeksiantoharjoitusta: siinä joka aamu mennään peilin eteen ja sanotaan, annan sinulle NN anteeksi. Tai jotain vastaavaa, kuten "en kanna kaunaa, jatkamme eteenpäin, pöytä on nyt puhdas..."

Alkuun se voi tuntua hullulta ja epäaidolta, mutta siinä se pointti onkin. Sitä toistetaan, kunnes se käy luontevasti ja tunnet antaneesi anteeksi.

Tunnistan itseni kirjoituksestasi. Itsehillintä on taito, jota pystyy kasvattamaan. Sen takana voi olla jotain syvempää; itse aikoinaan sabotoin joka suhteen olemalla mahdoton. Olin ihan varma, että kukaan ei tosissaan halua minua, joten testasin. Testasin ja testasin - eikä ollut mikään ihme, että useimmat antoivat periksi. Eihän sellaiseen voi sitoutua, joka ei itse halua sitoutua.

 

[äkäinen akka]

Kyllä itsehillintää varmaan pystyykin kasvattamaan, mutta niin kuin edellä aloituksessani kirjoitin, MIKSI SEN HILLITYN TÄYTYY AINA OLLA MINÄ?
Miksi kumppani ei voi käyttäytyä niin, että näitä tilanteita ei edes tulisi?

Olen tempperamenttinen luonne ja se ei aina ole itselleni eduksi.
Se käytös, mikä minusta välittyy ympäristöön ja tilanteessa, josta ihmiset eivät näe kuin minun osuuteni, ei todellakaan anna itsestäni kovin mairittelevaa kuvaa.

Kun tilanne on päällä, en välitä tuon taivaallista mitä suustani päästän.
Kuitenkin ihailen ihmisiä, jotka pystyvät tonkimaan paskakasansa kotonaan, ei yleisellä paikalla, kuten itselläni on tapana.
Onneksi ei kuitenkaan kovin usein.

Ottaa aivoon oma käytökseni, mutta se johtuu kumppanista, joka toimii vasten tahtoani ja ajattelematta edes omaa etuaan.

Normaalioloissa olen fiksu ja toiset huomioon ottava ja järkevän ihmisen maineessa.
Työnikin toki edellyttää määrättyä fiksua käytöstä.
Työyhteisössä eivät varmaan voisi edes kuvitella, miten saatan menettää malttini joskus, kokiessani epäreilua käytöstä.

 

[tämä lause]

"Ottaa aivoon oma käytökseni, mutta se johtuu kumppanista, joka toimii vasten tahtoani ja ajattelematta edes omaa etuaan. "

Tämä lause on absurdi ja kuvaa ilmeisen hyvin mielentilaasi. Et ota vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan "se on toisen syy".

Tiesitkö, parisuhteen dynamiikka muuttuu vaikka vain toinen parista muuttaisi käytöstään. Miksi et alottaisi heti, nyt, tänään?

 

[aölkfja]

Ottaa aivoon oma käytökseni, mutta se johtuu kumppanista, joka toimii vasten tahtoani ja ajattelematta edes omaa etuaan.

quote]

Nää on just näitä... kaikki on aina jonkun toisen syy: miehen, lasten, naapurin, anopin, kaverin, serkun kaiman... eikä ikinä oma syy. Kyllä kuitenkin jokainen on vastuussa omasta käytöksestään vaikka koko ympäristö olisi ihan mitä vaan. Jos kerran ukkos on niin mahdoton, niin eroa... mutta et halua sitäkään... eli siinä olet valintasi tehnyt. Voit vaikka maailman ääriin yrittää miestäsi muuttaa, mutta kuten kovin moni on jo täällä todennut: Toista et voi muutta, vain omaa asennettesi.

Ei muuta kuin asennekouluun AP!

 

[sivhos]

Itse en ole päässyt yli enkä luultavasti koskaan pääse.Se on alitajunnassa ja vaikuttaa naissuhteisiin.Siis tulemattomiin naissuhteisiin.Rakkaani häippäsi vähin äänin toisen matkaan.Siitä on aikaa 14vuotta.Luulisi tuossa ajassa toipuvan mutta ei.Asia ei haittaa muuten elämääni paitsi naisasiat menivät ylösalaisin.Eräälla tavalla "kuolin".Toinen kuolema tulee joskus,milloin liene.

 

[Hennukka74]

Kyllä itsehillintää varmaan pystyykin kasvattamaan, mutta niin kuin edellä aloituksessani kirjoitin, MIKSI SEN HILLITYN TÄYTYY AINA OLLA MINÄ?
Miksi kumppani ei voi käyttäytyä niin, että näitä tilanteita ei edes tulisi?

Miksi on aina hyvä kysymys. Mutta sen toisen käytöstä ei voi muuttaa. Voi puhua, keskustella ja sopia asioista, mutta jos toinen ei muutu, niin se ei muutu.

Miksi aina minä - niin. Miten onkaan, että juuri mulle sattuu juuri tällaisia miehiä, miksi juuri mun työpaikalla on huono ilmapiiri, miksi minä? Miksi hän luottaa siihen, että sinä lopulta annat periksi?

Ero on siis käynyt mielessä. Mihin hän teollaan / sanoillaan / tekemättömyydellään osuu niin, että sinulla keittää? Eikö hän kunnioita sinua koska loukkaa tahallaan, tekeekö hän se tieten tahtoen, ajattelemattomuuttaan vai eikö välitä seurauksista?

Ihan hyvä kysyä miksi. Elämä nyt ei ole reilua.