21. Ajatuksista odotukseen 0808

Niin ja JB, älä huoli omasta mitastasi, toisessa raskaudessahan maha on yleensä suurempi jo aiemmin ku ekassa.

Lumis, ota ihmeessä kynät käteen. Piirrä vaikka kotona, eihän sitä välttis tartte mihinkään lähteä. Voiko jotain toista harrastusta jättää vähemmälle? Täällä yks piirrustus intoilija nimittäin.

IIK, Rosa kohta synnyttää. Siis älä vielä, mutta ihan pian kuitenkin. Muistan niin kun alkuvuodesta kirjotit kun olit raskautunu ihan vasta ja nyt ollaan jo tässä pisteessä. Ja kuinka kaikki muutkin raskautui niin yhtäkkiä samaan aikaan. Miten se ees on mahdollista et meni näin

 

Totta, Rousiskin pääsee jo piakkoin kertomaan meille oman synnytyskertomuksensa! Ihanaa!!! Kukas on sitten seuraava? Mä tunnun olevan ihan tärähtänyt- nytkin tekisi mieli lähteä taas synnyttämään...outoa... Mutta seuraava kerta tulee kyllä olemaan erilainen. Esim. tuskin voidaan ottaa perhehuonetta, kun jonkun täytyisi olla kotona Nukkelin kanssa.

Lumikukka, maalaa ihmeessä! Sitten, kun sulla on se oma nyytti, niin sitten voi olla vaikeampaa. Tosin ei se välttämättä ole niin. Mäkin oli eilen neljä tuntia poissa kotona, yhdellä kurssilla, joka on kerran kuussa ja nyt otan kansanopistosta lehden taitto kurssi, joka on kerran viikossa. Miehenkin on sitten pakko opetella olemaan vauvan kanssa pidempiä aikoja. Eilen oli hauskaa, kun olin miehelle jo aikaisemmin kertonut monelta kurssi loppuu, niin just kun olin lähdössä, hän kysyi kauan se kestää. Sanoin, että loppuu kahdeksalta -mies siihen kauhuissaan, että "mä joudun olemaan neljä tuntia yksin"! Kommentti huvitti mua suunnattomasti

Nuki itkee, palaan kohta.

 

Kerrankin ajoissa töissä (lue: sijainen ei oo viä saapunut), joten josko kerkeis pariin juttuun kommentoimaan.

Metrikerhosta; (tottakai siis olin itsekin heti mitan kanssa pyörimässä) Mä tuun täältä takavasemmalta ja vedän teille pohjat: 110 cm!!!! Ja siis ekaa odottelen, eli repikää siitä huumoria... No, kyllä tässä alkaakin olo olla jo kun milläkin sotanorsulla

Sade. Älä nyt hyvä ihminen ole huolissasi niistä kiloista!! Sinäkin kun olit niin älyttömän pieni ennen raskautta, niin niitä kiloja saa ja täytyykin tulla reippaasti raskauden aikana. Kyllä ne sit raskauden jälkeen lähtee. Ja jos ei itsestään, niin sit voit alkaa miettiin syömisiäs. Mun (joka on siis tosi laiha) kaveri tosiaan sai raskauden aikana 28 kiloa ja kaikki lähti raskauden jälkeen pois, joten turhaa jännität niistä kiloista. Olenko mä muuten meijän porukanm ainoa, joka ei mieti/kauhistele tulevia raskauskiloja ja sen koommin syömisiään (siis tietty kiellettyjä en syö, mutta siis en pelkää sokeria ja rasvaa..). Saa tulla mun puolesta sen mitä tulee... Mun mielestä niiden tulleiden kilojen miettimisen aika on sit imetyksen jälkeen, jos eivät ole itsestään kadonneet siihen mennessä...
Niin ja liikuntagalluppiin. Mun liikkuminen on kyllä tänä päivänä jo melko vähäistä. Lomareissulla tuli käveltyä vielä varmaan kymmeniä kilometrejä, rappusia ylös-alas yms. jalat rakoille päivittäin, mutta sen jälkeen kun töihin palasin, on taas jäänyt liikkumiset vähemmälle. Työnteko ja kotiaskareet vie kyllä viimesetkin voimat ja lisäksi on alkanut tuo "jättiläis"vatsa jo ahdistamaan sen verran... Mutta niin tähänkin, kuin siihen ruokailuun - palataan asiaan synnytyksen jälkeen sit, kun vointi on jälleen parempi

t.Amilda rv 30+2

Ai niin Brogis - mä en ole saanut mitään sähköpostia

 

"...Mun (joka on siis tosi laiha) kaveri..."
Tämä siis tarkoitti sitä, että se mun kaveri on tosi laiha. Itsellä on pari kiloa ylimääräistä...

 

Voi darlings, mä en voi olla tänään hermoilematta ja huolehtimatta. Mulla on koko aamun ajan tuntunut aina välillä sellaista pientä kipua kohdussa tai jossain siellä päin. Ei siis mitään niin kovaa että kärsisin kivusta, mutta huolestuttaa ihan kamalasti. Voiko se olla vaan jotain kohdun kasvamista, vai pitäisikö tässä soittaa jonnekin? No ei varmaan, sillä jos vaikka pahin tapahtuisi, niin eihän sitä mitenkään voisi estää. Voi sanokaa joku että tää on ihan normaalia, eikä kannata huolestua. Koko aamun puhuin meidän kultamuruille ääneen että pärjätkää hyvin.

 

Huomenta!
Voi Neilikka,varmasti huolestuttaa mutta toivotaan,että kipu menee ohi ja se on vaaratonta.Tuntuuko se sulla koko ajan vai kun teet jotain?Se voi hyvinkin olla ihan vaaratonta,kyllä monella tuntuu vatsassa kipua varsinkin alussa.Mutta jos sua huolestuttaa niin kyllä aina voi soittaa esim.neuvolaan ja kysyä mitä mieltä ovat…

Kohta täällä monet muutkin jo synnyttää,hui.Itsestä tuntuu synnytys vielä niin kaukaiselta.Mäkin mittasin heti vyötärön ympärykseni ja 94 cm se näytti.Vaatteiden kanssa alkaa olemaan ongelmia kun vanhat paidat jotka ei jousta ei mene enää päälle tai ne kiristää.Täytys mennä vaateostoksille,omissa vaatteissa kun töissä oon niin suht siistit pitäs olla päällä..

Liikuntagallupiin:Liikkuminen on nyt ollut niin vähäistä kun olla ja voi..Mutta nyt suunnittelin meneväni odottavien jumppaan ens kuun alusta

Mä olen tainnut tippua maililistalta pois,mulle ei ole tullut moniin päiviin(varmaan viikkoon)maileja ollenkaan..

 

Neilis, kyllä alussa oli juuri tuollaista pientä kipuilua, on sitä kohdun kasvua. Sitten jos jotain vuotaa tai sattuu ihan oikeasti niin kannattaa soittaa ja kysyä. Ja voithan muutenkin soittaa neuvolaan ja kysyä vaikka joka päivä. Mutta uskon että siellä on kaikki hyvin (masussasi siis)!

 

Ei mullekaan ole tullut Brogiksen mailia.

Minisun, oon kade sulle ja muillekin joiden paikkakunnalla järkätään odottavien jumppaa..täällä ei oo mitään tollasta räätälöityä mutta yritän nyt taas käydä kävelemässä edes päivittäin, rakastan kun on vähän syksyisempi sää, on heti paljon energisempi =)

Amilda, sehän mullakin on niin hauskaa/sekopäistä kun en silleen oikeasti mieti painoa. tai siis mietin mutta en välitä. Syön rasvaa ja sokeria suht surutta, en siis kieltäydy pullista tms. Koska sitä painoa tulee minkä tulee eikä sille voi mitään mutta tuntuu vaan niin hurjilta kun aina kun käy vaa'alla niin näkyy uusi ennätys.

Neilis, onko sulla ollut vielä pahaa oloa tms? ja milloin eka neuvola on?

Me ostettiin eilen hoitotasokin (tai siis sellainen pehmeä jonka voi laittaa vaikka pöydän päälle). Kävin prismassa ja siellä oli niin ihanalla kuosilla ja hintakin halvempi kuin muualla niin on nyt sitten sekin hankittu. Enää puuttuu petari ja vaatteet.

joo mutta kai se pitäisi taas ruveta tekemään töitäkin vaikka ei yhtään nappaa..ja hirveä kaaos..tekisi niin mieli jäädä jo pois töistä. Niin nja mun verenpaine on oikeasti taas tosi alhaalla, en uskalla enää edes autoa ajaa yksin.
rv25+5

 

Huoli pois Neilikka! Kaikki on varmasti tosi hyvin... Mulla on ollut itseasiassa ihan koko raskauden ajan jos jonkinmoista alavatsakipua - alussa vielä tosi koviakin (heräsinkin niihin), mutta siis nyt jo viimeisellä neljänneksellä tässä painetaan ja tervettä tyttöä odotellaan

Hyvä Sade, jos et oikeesti ole siitä painosta huolissaan! Tottakai vaaka näyttää uusia lukemia aina vaan. Ja niin sen pitää mennäkin Uudet kymmenluvut kyllä meinaa järkyttää, mut mitä niistä, jos vauva voi hyvin...

Mä en oo muuten ikinä edes omistanut vaakaa - enkä kyllä varmaan sellaista koskaan hommaakaan... Toisi varmaan stressiä lisää!

 

Neilis, jos ei kovasti koske, niin eiköhän se ole ihan normaalia. Muistelisin, että itsellänikin vihloi sillälailla menkkamaisesti alussa. Ei toki niin kovaa kuin menkkojen aikana, mutta samankaltaisesti. Ja vaikka vuotaisikin vähän, niin kaikki voi olla silti ihan hyvin. Rosishan vuosi melko reippaasti aika alussa ja mullakin tihkui vähän. Eli varmasti kaikki on hyvin, mutta soittele tosiaan neuvolaan jos huolestuttaa!

Lumis, vielä mä töissä olen. Saa nähdä olenko ihan loppuun asti. Riippuu töistä.......

Sade, älä sä tosissaan huolehdi niistä kiloista nyt. Kun olet niin pikkuinen

Liikuntagalluppiin. Mulla on liikunta jäänyt nyt ihan kokonaan pois. Selkä on niin turkasen kipeä, etten pääse enää kunnolla kävelemään. Oikeasti, naapurin ysikymppinen nivelrikkoinen mummo kirmaa ohitse kuin pieni varsa. Olen odotellut uimahallin aukeamista, että pääsisin sinne. Ja johonkin vesijumppaan X) Järvivedet alkavat olla jo niin kylmiä, ettei varsinaisesta kunnon uimisesta tule oikein enää mitään. Hirvittää kyllä millä kunnolla mä aion puskea pikkuisen maailmaan. Kun selkä on oikeasti jo sellainen, että herään aina yöllä kyljen vaihtoon. Arvatkaa muuten tekeekö se väsyneeksi? Valivali...

Ja sitten taas unohtui mitä piti kirjoittaa...

28+4

 

Kiitos tytöt rauhoitteluista. Eiköhän se mennyt nyt jo ohi. Toivotaan että kaikki on hyvin. Tämä oli kyllä eka kerta kun huolestuin. Neuvola on kahden viikon päästä, enkä tiedä kuunnellaanko siellä edes sydänääniä (rv 10+0 silloin). Sade kyseli että onko mulla muuten ollut pahaa oloa. No jonkun verran on, lähinnä jos tulee vähän pidempi syömistauko. Tai välillä ei vaan saa ruokaa alas. Ruokamieltymykset on muuttuneet ihan täysin. En yhtään tykkää enää mausteisesta ruuasta (ennen oli ehdottomasti parempi mitä enemmän) mm. Atrian valmismakaroonilaatikko on herkullista. Ja tämä kertoo aika paljon kieroutuneesta tilanteesta... Ja eilen illalla söin iltapalaksi perunamuusia ja jauhelihakastiketta, ja silti oli yöllä pakko nousta syömään banaani.

Liikunta-asioihin ja selkäkipuihin liittyen. Onko kukaan tutustunut alexander-tekniikkaan? Mä oon pari kertaa nyt makoillut siinä asennossa (ihan vaan totutellakseni taas pitkästä aikaa siihen juttuun). En ole varma, mutta kaiken järjen mukaan se tekee hyvää myös raskaanaolevien selälle. Siinä siis maataan koukkuselinmakuulla lattialla niin että pään alla on kirjapino. Ajatuksena on, että kun selkärangan välilevyt on litistyneet päivän aikana (niin kuin jousi menee kasaan), ne saadaan palautumaan siinä lepoasennossa maatessa. N. 20 min. riittää. Nää ohjeet on varmaan tosi riittämättömät, mutta olisi kiva kuulla jos joku teistä tuntee asian ja on kokeillut mahan kanssa.

 

Niin ja hei, mun oli eilen jo pakko avata farkun nappi töissä. Ja tänään jätin suosiolla auki, ja valkkasin pitkän liivimekon vai mikä tää onkaan tähän päälle. En yritä uskotella itselleni että se vielä vauvamahaa olisi, mutta jotain tähän liittyen. Kutsuttakoon vaikka läskiksi, mutta pakko mun on syödä tai pyörryn. Onneksi ei tee mitään epäterveellistä edes mieli.

 

Neilis, kuulostaa ihan samalta kuin mulla alussa (ja välillä vieläkin)..eli vaikka iltapalaksi söisi ihan kunnolla niin silti yöllä nälkä yllätti. Ja sulla kun on vielä 2 ravinnontarvitsijaa masussa niin nälkäkin on varmaan sen mukainen. Mutta kannattaa tosiaan syödä niin olo pysyy hyvänä. Ja kyllä sulla kohta se vauvamahan alku jo varmaan onkin kun kahta odottaa, mulla alkoi omat housut kiristää muistaakseni rv11 tai jotain.

Saana, toi vesijumppa kuulostaa hyvältä, pitäisikin mennä uimaan. Jotenkin olen sitäkin aristellut kun olen ajatellut että entä jos tulee joku tulehdus, siis kun mistä sitä itse tietää onko kohdunsuu auki vai kiinni?!

Amilda, en ole minäkään koskaan omistanut vaakaa enkä pahemmin käynytkään sellaisilla, mutta nyt sain vanhemmilta kun hankkivat uuden..tosin varmaan pitää piilottaa tuo kun eihän vaaka oikeasti kerro totuutta. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota ympärysmittoihin (tosin raskaana ollessa ei niitäkään kannata seurata).

 

Todellakin vaa'at ja mitat piiloon, paitsi niiltä, jotka vain mielenkiinnosta niitä seuraavat! Paino lähtee varmasti synnytyksen jälkeen, jos itse haluaa. Mä olen nautiskellut suklaalevyistä sun muista monta kertaa viikossa ja silti paino on laskemaan päin koko ajan. Eri asia varmaan on, jos maitoa ei tule. Silloinhan kulutuskin on vähäistä (siis imetys ei silloin auta).

Neilis, mäkin uskon, että kyseessä on normaalit kohdun kasvukivut, mutta jos sua ikinä vaivaa tai epäilyttää jokin asia, niin soita aina heti neuvolaan! Turha itse on asioita pähkäillä ja niistä murehtia. Muuten, kyllä ne varmaan kuuntelee ne sydänäänet ensimmäisellä neuvola käynnillä, kun sulla on silloin jo ns. hyvät viikot, että ne voi mahdollisesti kuulla.

 

Iik, olenko mä tosiaan seuraava listassa! Saa nähdä kurvaako joku ennen mua laitokselle. Synnytys on alkanut pyöriä päässä. Liian jännää. Ihmisenä, joka ei tykkää että muut määräilee ja joka haluaa pitää langat käsissään, synnytys voi olla ihan opettavainen kokemus. Sinne on vaan mentävä, tuli mitä tuli.

Angstis, siistiä että olet jo alkanut käymään kurssilla! Kuulostaa ihanalle vastapainolle kotiäippäliininä oloon ja mies saa oppia pärjäämään.

Neilikka, mulla kohdunkasvu tuntui nipistelynä ja viiltelynä navan ja häpyluun kohdilla ja vähän kyljissäkin. Koita ajatella että ne kivut on vaan hyvä asia, että kohtu varmasti kasvaa. Mulla oli alkuraskaudessa myös kovia menkkakipuja öisin. Heräsin ja oli pakko mennä konttausasentoon puhisemaan, ihan selvät kuukautiskivut siis, mutta ne jäi pian pois. Mä en pystynyt ottamaan rauhallisesti ja olemaan stressaamatta, mutta neuvolani oli onneksi ihana ja ymmärtävä. Ennen kuin aloin tuntea vauvan liikkeet ne ikuisuuden pituiset viikot neuvola-aikojen välillä ei riittäneet mulle. Neuvolan terkkani sanoi mulle että voin tulla koska vaan puhelinaikana (yksi tunti päivässä) soittamatta etukäteen kuuntelemaan sydänäänet. Pelkästään se lohdutti. Sovin itseni kanssa että aina perjantaisin saan mennä, sitten jos oli rauhallinen ja luottavainen olo niin odotin maanantaille ja siitä jaksoinkin perjantaille. Mutta kävin monena perjantaina hakemassa "rauhan" neuvolassa muutamassa minuutissa. Enkä kuulemma todellakaan ollut ainoa. Sitten kun liikkeet alkoi tuntumaan niin olokin rauhoittui.

Vauva on alkanut hikkailemaan pari kertaa päivässä, se onkin paljon tuntuvampaa kuin kuvittelin. Pieni naputus saa vatsan tärähtelemään. Ihan atietää että keuhkot siellä kehittyvät.

Liikunnasta. Mä en viitsi/uskalla alkaa nyt enää jumppailemaan kun en ole koko raskausaikana liikkunut paitsi uinut. Uiminen on ihanaa, painovoiman unohtaa. Mutta olo on nykyään niin hyvä että kävelen pitkiä lenkkejä ja venyttelen pari kertaa päivässä. Lainasin ystävältä kunnon sauvat (ne on oikeasti makeet ja kätevät käsilihaksille) ja olen sauvakävellyt aamuisin. Kävelykin tuntuu taas hyvältä, kun tähän asti se on ollut köpöttelyä ja ennakoivia supistuksia. Hih, kyllä meni parilla tutulla (jotka ei tienneet että olen raskaana) viinit väärään kurkkuun kun mä painoin tukka lyhyenä ilman meikkiä sauvojen kanssa perjantai-iltana heidän pihabileiden ohi.

 

Rosa kyllä kuvaili taas kerran hyvin miten näitä viikkoja voi varmasti kutsua ikuisuuden mittaisiksi kun ei mistään voi varmasti tietää onko kaikki hyvin... Ja mä kun luulin että mun pinna olisi kasvanut jo yltiöpäisen pitkäksi lapsettomuusaikana. Kuulostaa ihanalta jos neuvolassa saa käydä tarkistuttaan tilanteen. Harmi vaan että täältä töistä ei oikein pääse käväisemään siellä ihan näppärästi. No pakko kestää jännitystä ja luottaa parhaimpaan. En mitenkään haluaisi tulla hysteeriseksi ja pelätä kaikkea. Nyt olen päättänyt että nämä on kohdun kasvukipuja (ja niitä on tullut nyt päivällä enää ihan muutama). Joten kiitos teille kaikille, nyt on rauhallisempi mieli.

 

Hei voisko joku laittaa sen painolaskurin linkin? Olen taas hukannut sen...

 

Tää on kätevää. Heti ku tulen palstalle vinkumaan, keksin oikeat hakusanat. Eli löytyihän se...

 

Neilikka, mulla oli kans pitkin raskautta vaikka minkälaisia jomotuksia ja kolotuksia ja välillä pistikin jonnekin niin hemmetisti että ihan pelotti... kasvukivuiksi luokittelin itsekin ne, ja niitä ne ilmeisesti olikin... kyllähän sen luulis jossain kolottavan kun kohtu kasvaa uskomattman paljon raskauden myötä...

Täällä käytiin tänään lääkärillä kuuntelemassa beiben sydänäänet, et vieläkö se pieni reikä on auki vaiko eikö.. no auki se vielä oli niinkuin epäilinkin, ja lääkäri sanoi että epätodennäköisempää se on että se jää auki kuin että menee kiinni.... josko se sitten pari vuotiaana olis mennyt kiinni niin olis hyvä..

Vähäsen meinaa väsyttää, jotenkin toi harmaa keli väsyttää vielä enemmän mitä normaalisti edes väsyttäis...

onko muuten kellään muulla ilmennyt raskasdementiaa?! täällä se tosin jatkuu vieläkin, mitään ei kyl meinaa muistaa enää... äh!

Mi-iu ja beibe 1kk

 

http://www.lastenporssi.fi/?selected=rp

Neilikka, toivotaan että saat mukavan terkkarin neuvolassa. Kyllä ne ymmärtää siellä tosi hyvin, varsinkin kun raskautta on yrittänyt kauan ja tietää liikaakin kaikista mahdollisista komplikaatioista ja riskeistä, niin ovat ymmärtäviä eikä mulle tullut olo että pitivät hysteerisenä, vaan ymmärsivät täysin että epätietoisuus on pelottavaa.

 

Heh, mä Saanalle jo laitoinkin tuossa eilen, että työkaveri tosiaan paukkas sisään kun kirjotin sitä meiliä ja se jäi kokonaan kirjottamatta, mutta meen NYT tilittään privaatisti

Neilis, mulla oli myös noita kipuja ja viiltoja sillon alussa ja mä myös heräsin yöllä sellanseen menkkamaiseen kipuun. Ja kerrattain muistan just lenkin jälkeen että oli kovaakin se kipuilu. Kaikki on varmasti hyvin.

Brogan 25+0

 

Mi-iu, mulla ainakin on nyt raskauden myötä niin dementoitunut pää kuin vaan olla voi, en meinaa enää mitän muistaa ja kun ennen muistin kaikki turhatkin asiat..nauroinkin miehelle yksi päivä että tällaisia ollaan sitten vanhoina kun ei enää muista mitään ja kyselee samoja juttuja moneen kertaan

Vaivaako teitä muita raskausaikana kuumuus? siis ennen palelin koko ajan mutta nyt tuntuu että t-paitakin on liikaa ja kotona tekisi mieli olla koko aika alasti ja pidän kaikkia ikkunoita ja ovia auki että saa riittävästi happea..onko tervettä?!

 

Neiliksellä todellakin piinaviikot! Hienoa, että kipuilut katosivat, kyllä sitä alussa on niin paljon tuntemuksia analysoitavana. Ja teillä vielä huoli kahdesta elämänalusta. Huisisti voimia ja uskoa!

Sade, älä nyt loukkaannu, mutta mielestäni mietit kirjoituksissasi painoa aika paljon. Kuten itse olet monta kertaa todennut; ennen raskautta olit alipainoinen (etkös ollut lihotuskuurillakin tullaksesi raskaaksi?) Sinun on siis turhaa stressata vaa'an lukemista, laskureista tai käyristä. Koeta vain rentoutua ja huolehtia että vauva saa oikeita ravintoaineita.

Käykääpä lukemassa Minnin blogia, koskettavia ajatuksia!

 

Missä välissä mi-iun pikkuinen on ehtinyt jo kuukauden täyttää?
Aiheuttaako se reikä nyt mitään ongelmia? Tai vuoden päästä jos on edelleen auki?

Ai raskausdementia, vaimikäseloli. Oikeasti, välillä tuntuu, että olen kävelevä 020202(vai oliko se fonecta? eniro?)-mainos. Kun muistaisi välillä edes ne isot asiat, pienistä en jaksa enää edes välittää.

Sade, mulla on kanssa lämmin koko ajan. Ulkona pystyn ihan hyvin olemaan kesävaatteissa, vaikka lämmintä on se alle 15 astetta ja vettä sataa. Ajatuskin ohuestakin takista hikoiluttaa. Sisällä ollessa pitää olla ikkunat kanssa koko ajan auki, kun muuten kämpässä on niiiin kuumaa ja huono ilma. Ja miesparka vetää ylimääräisiä vaatteita niskaan illalla, kun kuulemma vetää niin paljon X) Heh, työkaverit ovat olleet vähän ihmeissään, kun normaalisti olen ollut töissä koko ajan villatakki päällä. Ja nyt hiihtelen täällä t-paidassa ja muilla on villatakit Jos olo alkaa olla ihan tuskainen tuon kuumuuden kanssa, niin käy akupunktiossa. Se auttaa oikeasti.

Ööö, sitten se demoni taas iski.

 

Baltsu, ihan samaa mun mies tuskailee..eli että vaikka väitän että en mieti painoa niin silti mietin. Mutta rehellisesti en mieti sitä muulloin kun silloin kun erehdyn vaa'alle. Jotenkin se edellinen neuvolakäynti säikäytti, siis kun tuntui että sen terkan ois tehnyt mieli sanoa siitä painosta jotain ja itse olin ihan tyytyväinen. Mutta joo, nyt en enää mieti painoa ihan oikeesti.

Saana, kuulostaa niin tutulta..etenkin tuo miehen valitus iltaisin kiva että en ole ainoa.

joo mutta pitää mennä vielä yhteen kokoukseen ja sitten ollaan taas yksi päivä lähempänä äitiyslomaa =)