Onnea Mapunen!
Tässä sitten mun synnytyskertomusta:
to aamulla klo 8 käynti äitipolilla, jossa todettiin paikkojen olevan 2 sormelle auki ja siirrettiin synnytyssaliin. Vauvan painoarvioksi lääkäri ultras 3800 g (eli ei mitään luotettavuutta sen suhteen, vauva painoi 3360 g, tosin kätilö sanoi salissa jo mun mahan nähdessään, ettei ole niin iso) Salissa n. klo 9.30 laitettiin oksitosiinitippa ja sitten vaan odoteltiin. Kahden jälkeen puhkaistiin kalvot. Supistuksia tuli, muttei mitään kovin kivuliaita, joten päätettiin jatkaa tippaa. Neljän jälkeen muuttuivat säännöllisiksi, seiskan jälkeen alkoi tehdä sen verran kipeää, että pyysin ilokaasua ja kaurapussin. Ilokaasu ei kuitenkaan mulle sopinut, vedin parit överit ja taju meinasi lähteä. Päädyin pyytämään epiduraalia, vaikken sitä alunperin ois halunnut, mutta aloin olla jo niin poikki, etten enää kestänyt kipua+ olin kiinni letkuissa, joten liikkuminen oli rajoitettua. Epiduraalin saatuani n. klo 20.30 taivas aukeni ja sain levättyä. Multa lähti tosin jalat alta ja sain kutinan, mutta hyöty oli haittoja suurempi. Supistuksista selvisin hengittelemällä. Kymmenen jälkeen teho alkoi loppua ja koska olin vasta 8 cm auki, sain uuden annoksen. Puolen yön jälkeen alkoi vähän tuntua työntämisen tarvetta, mutta hengittämällä selvis hyvin. 00.30 sanoin, että nyt voisin ponnistaa ja kätilö sanoi, että työnnä ensin varovasti. Yllätyksekseni tukka tulikin heti näkyviin ja mulla meni pasmat sekaisin. Seuraava supistus menikin sitten harakoille, kun en saanut hengitystäni koottua. Kolmannella supistuksella sitten keräsin voimani ja ponnistin ja vauvan pää tuli ulos ja heti seuraavalla pikku puskulla vartalo. Miehelle tuli vähän kiire soittaa kätilölle apua, kun tulikin niin äkkiä pihalle, mutta onneksi apujoukot ehtivät ja klo 00.41 oli tyttö sylissä. Koko synnytyksen kesto oli rapiat 8 tuntia, josta ponnistusvaihe 11 min ja jälkeiset 14 min. Istukka tulla plumpsahti helposti ja välilihaan tuli 2. asteen repeämä, joka tikattiin. Pari pienempää nirhamaa tuli myös ylemmäs virtsaputken lähelle, joten käsisuihku on ollut vessareissuilla tarpeen. Muuten toipuminen ollut nopeaa, massu on poissa ja istumaan pystyy. Eli aika tavallinen synnytys kai, ei vaikea, muttei älyttömän helppokaan. Miehelle taisi jäädä suuremmat traumat kuin mulle.
Tsemppiä kaikille odotuksen loppumetreille, palkinto on jotakin aivan uskomattoman ihanaa!
AdAstra &A 5 vrk (Viuh-viuh on nyt pikku-A, oli pakko vaihtaa nimien järjestystä, kun alun perin kolmanneksi nimeksi mietitty vaihtoehto sopikin neidille paremmin)