2011 kevään ja kesän lapsettomuushoidoista plussanneet

Mapuselle onnitteluhalit :heart: Tulehan vielä tänne puolelle kertoilemaan kuulumisianne :)

Juttelin peloista vielä illalla tutun kätilöni kanssa (äidin systeri ja duunissa synnytyssairaalassani). Katsotaan mitä tuleman pitää ja päästäänkö lääkärin kanssa perjantaina johonkin kompromissiin joka pelkoa helpottaisi...

Tsemppiä murut, massunkasvattajat =)

Mollamaija ja Keijo 36+1
 
Viimeksi muokattu:
Onnea Mapunen!

Tässä sitten mun synnytyskertomusta:
to aamulla klo 8 käynti äitipolilla, jossa todettiin paikkojen olevan 2 sormelle auki ja siirrettiin synnytyssaliin. Vauvan painoarvioksi lääkäri ultras 3800 g (eli ei mitään luotettavuutta sen suhteen, vauva painoi 3360 g, tosin kätilö sanoi salissa jo mun mahan nähdessään, ettei ole niin iso) Salissa n. klo 9.30 laitettiin oksitosiinitippa ja sitten vaan odoteltiin. Kahden jälkeen puhkaistiin kalvot. Supistuksia tuli, muttei mitään kovin kivuliaita, joten päätettiin jatkaa tippaa. Neljän jälkeen muuttuivat säännöllisiksi, seiskan jälkeen alkoi tehdä sen verran kipeää, että pyysin ilokaasua ja kaurapussin. Ilokaasu ei kuitenkaan mulle sopinut, vedin parit överit ja taju meinasi lähteä. Päädyin pyytämään epiduraalia, vaikken sitä alunperin ois halunnut, mutta aloin olla jo niin poikki, etten enää kestänyt kipua+ olin kiinni letkuissa, joten liikkuminen oli rajoitettua. Epiduraalin saatuani n. klo 20.30 taivas aukeni ja sain levättyä. Multa lähti tosin jalat alta ja sain kutinan, mutta hyöty oli haittoja suurempi. Supistuksista selvisin hengittelemällä. Kymmenen jälkeen teho alkoi loppua ja koska olin vasta 8 cm auki, sain uuden annoksen. Puolen yön jälkeen alkoi vähän tuntua työntämisen tarvetta, mutta hengittämällä selvis hyvin. 00.30 sanoin, että nyt voisin ponnistaa ja kätilö sanoi, että työnnä ensin varovasti. Yllätyksekseni tukka tulikin heti näkyviin ja mulla meni pasmat sekaisin. Seuraava supistus menikin sitten harakoille, kun en saanut hengitystäni koottua. Kolmannella supistuksella sitten keräsin voimani ja ponnistin ja vauvan pää tuli ulos ja heti seuraavalla pikku puskulla vartalo. Miehelle tuli vähän kiire soittaa kätilölle apua, kun tulikin niin äkkiä pihalle, mutta onneksi apujoukot ehtivät ja klo 00.41 oli tyttö sylissä. Koko synnytyksen kesto oli rapiat 8 tuntia, josta ponnistusvaihe 11 min ja jälkeiset 14 min. Istukka tulla plumpsahti helposti ja välilihaan tuli 2. asteen repeämä, joka tikattiin. Pari pienempää nirhamaa tuli myös ylemmäs virtsaputken lähelle, joten käsisuihku on ollut vessareissuilla tarpeen. Muuten toipuminen ollut nopeaa, massu on poissa ja istumaan pystyy. Eli aika tavallinen synnytys kai, ei vaikea, muttei älyttömän helppokaan. Miehelle taisi jäädä suuremmat traumat kuin mulle.

Tsemppiä kaikille odotuksen loppumetreille, palkinto on jotakin aivan uskomattoman ihanaa!

AdAstra &A 5 vrk (Viuh-viuh on nyt pikku-A, oli pakko vaihtaa nimien järjestystä, kun alun perin kolmanneksi nimeksi mietitty vaihtoehto sopikin neidille paremmin)
 
Mapunen, onnittelut poitsusta :flower:

AdAstra, kiva kuulla, että kaikki meni hyvin ja traumoja ei jäänyt :)

Tänään oli sitten viimeinen lääkärikäynti. Kaikki hyvin, poika oli laskeutunut lantioon ja pää tuntui. Lääkäri meinas, että siron kokoinen vauva, mutta ei sen kummemmin lähtenyt painoa arvioimaan. Laittoi kuitenkin lähetteen vielä äitipolille synnytystapa-arvioon syksyllä 2010 tehdyn leikkauksen takia. Lääkäri halus ottaa varman päälle ja tsekkaavat varmaankin tuon kohdun tilanteen siellä vielä. Nyt on sitten neuvolakäynti joka viikko synnytykseen asti.

Miehen serkku toi tapanina ison säkin vauvanvaatteita, imetystyynyn, kantoliinan ja rintarepun. Nyt ei todellakaan tartte hankkia enää mitään, kaapit jo pursuaa tavaroista. Kaikki vaatteet, lakanat tms. on pesty ja sairaalakassiinkin on laitettu jo vauvan tavarat valmiiksi, että mitähän sitä seuraavaks keksis... voi tulla piiiiiitkä odotus!

Engeli ja Robbie, ootte todellisia sankareita, hirmu tsempit molemmille!!!

Mami ja poju 36+1
 
Onnea onnea Mapunen! :flower:

Kiva oli lukea AdAstran synnytyskertomus, hyvä että ei jäänyt mitään traumoja. Tuo epiduraali on kyllä ihme juttu, se mullakin oli sektiossa. Tunsin kuinka vatsalle tehtiin jotain mutta kipua en lainkaan. Mua se aine vapisutti ja salissa oli lisäksi myös kylmä.

Tsemppiä Mollikselle, toivottavasti pelkoasia helpottaa ja järjestyy jotenkin!

Jaksamista kaikille masunkasvattajille ja vauvan jo syliin saaneille!

Meidän Pikku-O välillä suorastaan asuu tissillä. Tänään söi varmaan yli 2h. Välillä nukkui hetken ja alkoi taas hamuta. Rinnanpäät on olleet kovilla, välillä tekee mieli huutaa kun imu alkaa.

Neuvolan terkkari kävi myös tänään meillä kotona ja otti multa tikit pois. Pikku-O on melkein saavuttanut syntymäpainon. No, vähemmälläkin tankkauksella... :whistle:

Neela ja Pikku-O 1vk+2pv
 
Kiitti kaikille tsemppauksesta :) mä kyllä luulen, että ihan samalla tavalla kaikki me tarvitaan tsemppiä loppumetreille, viimeiset viikot vaatii reippautta oli nahan sisällä yksi tai kaksi pikkuista. Ja ei sitä osaa sen erityisemmin ajatella, että ois mitenkään vaikeampaa, kun nahoissa on kaksi pikkuista, kun ei ole kokemusta siitä, mitä tää ois yhden kanssa :)

Ja voi ei Mami sun repeämiä :hug: Ne kai vaan vähän on sellaisia, että toisille niitä tulee enemmän, toisille vähemmän, rasvaaminenkaan ei niin kovasti auta, kun kyse on vissiin kollageenin tai elastaanin puutteesta/riittävyydestä sisällä kudoksissa ja sitten niitä repeämia vaan tulee. Jostain lueskelin, että niitä voisi hoitaa sitten raskauden jälkeen lääkärin reseptillä saatavalla tretinoiinivoiteella, ei se niitä poista, mutta vaalentaa ilmeisen reippaasti kuitenkin. Ja myös laserilla saa niitä vaaleammaksi. Onneksi vasta näin myöhään ilmestyi ensimmäiset, nyt niitä ei ehkä ehdi tulla niin kovin montaa :(

Mulla on ollut tänään ihmeellisen reipas päivä, olisikohan maha vähän laskeutunut, kun on paljon helpompi hengittää ja ei kiristä ollenkaan niin kovasti! Sain pitkästä aikaa siivottua itse ja pyykättyä, jaksoin myös lähteä shoppailemaan ja pyöriä Ikeassakin puolitoista tuntia. Ihmeellisesti virkistää mieltä, kun pääsee vähän ihmisten ilmoille ja puuhailemaan asioita :)

Robbie 37+1
 
Huomenta!
Mami, mulla kävi samoin, -raskausarpiköntsät ovat ilmestyneet ihan alas kaikkien kolmen tähystysarven ympärille syvinä röykkiöinä. Itse en niitä olis varmaan edes tajunnut ellei mies olisi saunassa niistä "hienotunteisesti" huomauttanut ja sitten ne jo alkoivatkin kutista.

Olen ihan varma että Keijo on telakoitunut myös. Hengittäminen on helpompaa ja tuntuu että maha vähän roikkuu sylissä. Rehkin eilen ihan älyttömästi. Riisuin joulun pois talosta ja kahteen ikkunaan vaihdoin verhot. Yön aikana Keijo on myös jotenkin vaihtanut asentoaan. Tyyppi on roikkunut selkä vasemmassa kyljessäni ja raajat oikeassa jo monia viikkoja. Nyt hän nöllöttää mielestäni suht keskellä ja ilmeisesti jalat tasaisesti, siis sikiöasennossa. Eikös näin voikin järjellä ajateltuna olla, sillä jos Keke on telakoitunut alaspäin, sillä on tilaa enemmän kohdun yläosassa? Eihän Se koko kohtu sinne alas valahda? :eek: Lisäksi tuntuu että pystyin illalla syömään enemmän ja nytkin on kamala nälkä, maha oikein kurnii pitkästä aikaa! -> aamupalaa naamariin!

Tänään onkin sitten onneksi ohjelmaa (huomista ultraa ja pelkokeskustelua odotellessa...). Yläkerran remontin siivousta ja vähän maalausta Keijon huoneessa. Lisäksi saimme liukuovikaapistoon, joka on pojan vaatekaappi, vihdoin hankittua hyllyt. Ihanaa, viikonloppuna pääsee laittamaan vaatteet ja muut tilpehöörit ojennukseen.

Turvakaukalokin on viiden viikon (!) odotuksen jälkeen vihdoin saapunut Suomeen!

Mollis ja Keke 36+2
 
Viimeksi muokattu:
Pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa – on mennyt aika tässä joulu- ja muissa hässäköissä. Ja täällä hän on tapahtunut :D Ihan hirmuisen suuret onnittelut vauvan saaneille Neela, AdAstra ja mapunen!!! :heart: Onkohan myös Plastex jo saanut vauvansa maailmaan..? Kiitos Millis ja AdAstra synnytyskertomuksista!

Engelin rauhallinen ja kärsivällinen mieli toivottavasti jatkuu ja vauvat pysyvät edelleen hyvässä kunnossa odottamassa maailmaan tuloa! Robbiella myös h-hetki lähestyy, varmaan rankkaa vedellä viimeisiä ison mahan kanssa, mutta syy on hyvä – tsemppiä siis! Varmasti on juuri niin kuin sinulle on sanottu, että lisäpäivät vatsan kanssa kärvistellessä helpottavat synnytyksen jälkeistä elämää, kun vauvat ovat valmiimpia ja on pienempi riski esim. keltaisuudesta.

Tuntuu kurjalle, että olet Mollis niin ahdistunut synnytyksestä :hug: Ei siinä varmaan kamalasti toisten rohkaisut auta ja jokainen synnytys on tietysti omanlaisensa, mutta kyllähän ne lähes poikkeuksetta hyvin menee ja suurin osa on vielä valmis toiseenkin kertaan hommaan ryhtymään... Itse ajattelin niin, että katsotaan mitä tuleman pitää ja luotetaan siihen, että henkilökunta osaa asiansa ja antaa lääkettä, jos sitä tarvitaan.

Yritän ehtiä kirjoitella omia kuulumisia vielä tuonne vauvapuolelle… Kummasti on aika enemmän kortilla, kun pikku-D on alkanut olla enemmän valveilla ja nukkuu vähemmän päiväunia. Tulkaahan sinne sitten pikku hiljaa kaikki perässä :)

DQ ja pikku-D tasan 1kk
 
Kiva kuulla AdAstran synnytyksesta. Hienoa, jotta jäi traumaton mieli. Samaa toivon kaikille muillekin. Nyt mennään yliajalla ja jännitellään jotta kumpi tulee ensin, vauva vai vuodenvaihde. :) Säännöllisiäkin supistuksia on jo ollut, joten ei liene kovin kaukana tämä H-hetki.....

Muoks. DQ:n kanssa kirjoiteltiin samaan aikaan. :) täällä vielä siis odotellaan, hyvillä mielin ja hyvässä kunnossa.
 
Viimeksi muokattu:
Mollis tsemppiä pelkokeskusteluun, toivottavasti saat sielullesi rauhan, päädytte sitten sektioon tai alatiehen kumpaan vaan. Pääasia, että saadaan Keijo tähän maailmaan :)
Plastexille voimia yliaikaisuuteen, enää ei ole paljoa jäljellä. Muista levätä!
Engelille ja Robbielle totta tosiaan voimia kaksosten kanssa! Vaikka tuntuu kurjalta, niin koittakaa ajatella, että jokainen päivä masussa lisää on plussaa, sairaalassa näin niitä ennenaikaisia vauvoja ja oli ne vaan surkean pieniä tippaletkut päässään.

Kirjoiteltiin just kiitoskorttia meitä hoitaneelle klinikalle ja ollaan kyllä niin uskomattoman kiitollisia niille ihmeidentekijöille. Jokainen hoitoihin uhrattu euro on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.

AdAstra ja viime yönä pari tuntia masuansa itkenyt A 6vrk
 
Paljon onnea Mapunen :heart:

Plastex Voi jännä, sulla taitaa h-hetki olla aikas lähellä... Paljon tsemppiä synnytykseen!!

Mollis Toivottavasti saat apua pelkokeskustelusta! Mielelläni kuulisin mitä siellä tapahtuu. Mulla myös aika kauhea synnytyspelko. Kaveri oli synnärillä sihteerinä, kirjoitteli puhtaaksi synnytyskertomuksia. Hän sitten tahallaan kertoi mulla aina ne kauheimmat tarinat ja sai aikaan kauhean pelon synnystystä kohtaan. Neuvolassa oli puhetta josko menisin myös pelkopolille, mutta en ole vielä varma menenkö vai koitanko pärjätä ajatusteni kanssa..

Mulla oli eilen neuvolalääkäri ja sairasloma jatkuu nyt sitten äippäloman alkuun asti. Seuraavan kerran töihin sitten aikaisintaan noin 12kk kuluttua, voi hurjaa!! :)

Oikein ihanaa ja vauvantuoksuista vuotta 2012 kaikille!!

Hope ja juniori 30 :heart: poks poks :heart:
 
Hurjasti onnea vauvatuneille :heart: Teitä alkaa olemaan täällä jo aika joukko. Me Hopen kanssa tullaan perässä. Meillä taitaakin olla LA:t aika liki toisiamme :)

Itse tässä arvon soitanko neuvolaan, ja pyytäisin lääkäriaikaa... edelleen tuolta vasemmalta rinnan alta sattuu. Enää se ei ole sitä puutumista, vaan kunnon repäisyjä, vihlaisuja, ja on kosketusarkuutta. Aamulla kun heräsin koirien kanssa aamupisulle niin lenkillä kun löntystin, ajattelin, että saan sydärin. Niin kipeetä teki. Kumartuminen sattuu, ja siihen koskeminen. 3.1 mulla on kyllä neuvola, mutta ehkä rimpautan neuvolan tädille.

Mollikselle hirveästi tsemppiä pelkotilojen kanssa. Toivottavasti edes vähän hellittäisi :hug: Itse en ole edes synnytystä vielä osannut ajatella... ehkä se ajatus sieltä sitten tulee..

Mitä ootte muuten pakannut sairaalakassiin?

Oikein rattoisaa Uutta Vuotta kaikille :heart: Meillä kaikilla onkin hyvin erinlainen vuosi tulossa :)

Nanniga & J 30+3
 
  • Tykkää
Reactions: H.o.p.e
Kirjoitin jo tuonne vauvapuolelle tästä hiukan, mutta tässä vielä uudestaan:

Me saatiin eilen MAAILMAN PARAS uutinen! Lastenlääkäri soitti että Pikku-O:lla on täysin terveet tytön kromosomit! :heart: =)

Olemme saaneet siis elää pelon kanssa viikon ajan; lähtötarkastuksessa sairaalassa tuli lievä epäily turnerin oireyhtymästä. Johtuen tytön lyhyydestä (48cm) ja niskasta, josta lääkäri mietti onko niskapoimu sekä sydämen sivuäänestä, joka kyllä katosi seuraavaan päivään mennessä (on kuulemma yleinen vastasyntyneillä että kuuluu jonkin aikaa). Pikku-O:n tutki siis 2 lääkäriä peräkkäisinä päivinä ja tämä jälkimmäinen oli erikoistuva joka ei ilmeisesti uskaltanut jättää sanomatta epäilyä ääneen ja toisaalta hyvä niin että terveydestä on nyt varmuus. Meille tuli juttelemaan tämän tutkimuksen jälkeen kokeneempi lääkäri joka sanoi käytävällä katsoneensa vauvaa kun kätilö vei hänet näytteenottoon ja sanoi ettei hän huomannut tytössä turner-merkkejä. Paniikki ja pelko olivat kuitenkin päällä. Onneksi tämä kokenut lääkäri kielsi ettemme saa tuloksia odotellessa mennä nettiin lukemaan asiasta vaan vasta sitten jos epäily varmistuu, saamme ensitiedon lääkäriltä.

Odotimme vastauksia tuleviksi tänään tai mahdollisesti vasta ma, mutta saimme ilouutisen jo eilen. Ollaan nyt kyllä niin onnellisia, mitään muuta ei enää voi toivoa, kun pieni on kerran terve! :heart:

Juoksin uutisen tultua sateessa pyjamahousuissa soittamaan naapureiden ovikelloja ja kutsumaan ne meille samppanjalle. Sitten skoolattiin meidän rinsessalle, oli ihanaa! =)

Nanniga, mulla oli sairaalakassissa äitiyskortti, imetysliivit, liivinsuojia, pesuvälineet, omat lääkkeet. Lisäksi taisi olla jokin kirja jota en kyllä avannutkaan. Niillä vaatteilla joilla menin sairaalaan, tulin myös pois ja sairaalassa käytin ihan heidän yöpaitoja ja aamutakkeja. Vauvan kotiintulovaatteet ja kaukalon mies haki sitten lähempänä kotiinlähtöä. Jos menisin nyt, niin ottaisin ehdottomasti vauvalle puuvillatumput, koska ainakaan Kättärillä sellaisia ei ollut talon puolesta ja vauvalla on pitkät kynnet (saa leikata vasta 2vk iässä) joilla huitoo itseään ja mm. äidin tissiä. Kättärin vaatteet olivat myös megaisoja joten ottaisin varmaan myös omia vaatteita vauvalle.

Hopelle hyvää kotoilua! Kivaa kun ei tarvii stressata töistä!

AdAstran A:lle helpotusta masuvaivoihin! Meillä on Rela-tippoja, ei olla vielä alettu antaa, mutta neuvolan täti sanoi että voi antaa ihan varmuuden vuoksi kun nillä pitäis olla hyviä vaikutuksia muutenkin.

DQ, vau, Pikku-D on jo kuukauden ikäinen!

Mollis, toivottavasti meni keskustelu hyvin? Mihin päädyitte?

Plastexille tsemppiä yliajalle! Kohta vauva tulee!

Nyt pitää mennä, vauva taitaa tahtoa uuden vaipan!

Neela ja ihana terve muru Pikku-O 1vk+4pv :heart:
 
Voi Neela kuinka ihanaa!! Terve tyttö :heart: :flower:

Ultrassa käyty. Alatiesynnytyksellä edetään. Lääkäri oli aivan ihana. Tulkkasi papereistani että pahasta endometrioosista johtuen sektiossa olisi tähän ihanteelliseen alatiesynnytykseen (mahtava lantiotilavuus, nopeat synnyttäjät suvussa ja kohdunsuun tilanne) liian suuret tietoiset riskit. Mulla kun on suoli tuolla jotenkin kohdussa kiinni niin vois olla jopa suolistovauriot mahdollisia...
Puhuttiin paljon peloista ja kivunlievityksestä. Lääkäri otti oikein asiakseen kirjata kivunlievityksistä kohdallani papereihini punakynällä. Lisäsi vielä että järjestetään erityisesti traumaattisista punktio- ja pelkokokemuksista johtuen erityisesti kätilöltä aikaa olla paljon luonani. Olin polilla lääkärin luona yli tunnin. Tuli ihan sellainen olo että V&#%" NYT SE NAPERO MAAILMAAN, MÄ PYSTYN SIIHEN SAA/(¤))&#!! Nyt aion aloittaa RAIVOHÄRÄN metsästysoperaation. Minä vahva nainen pusken pienen poikani maailmaan vaikka läpi harmaan kiven. Kipulääkkeet tänne ja sassiin!!!

Ja yllätyksekseni ennakoivat tiukat, mutta oikeastaan kivuttomat. supistukset ovat saaneet aikaan sen, että kohdunkaula on lyhentynyt puolella (4cm -> 2cm) ja kohdunsuu on sormelle auki!!! Vielä nelisen viikkoa sitten oli kaulaa yli neljä senttiä ja kohdunsuu tiukasti kiinni...Voi luoja! Se on kohta menoa. Niin, meidän Keijon maailmaansaapumisen käynnistys on 12.1. klo. 8.30. Näillä mennään ja muutakaan ei voi.

Voimia naiset :heart:

Mollamaija ja Keijo 3400g :) 36+3
 
  • Tykkää
Reactions: Emja_ ja H.o.p.e
Mollis hienoa! Täydet tsempit saat täältä! Hyvin se menee! Pari viikkoa vielä ja siellä palkinto odottaa!

Neelaa onnittelinkin jo vauvapuolella, ihanaa, että kaikki on hyvin. Meillä A:n masuvaivat jäivät onneksi ainakin toistaiseksi yhteen yöhön eli viime yön nukkui kuin tukki. Luin äidinmaito-vihosta, että omena, herneet ja tuore ruisleipä äidin ruokavaliossa voivat aiheuttaa vauvalle ilmavaivoja ja arvaa vaan olinko mä vetänyt omenoita parin kolmen kappaleen päivävauhtia... no en vedä enää. :ashamed:

Toivotan nyt muistaessa hyvää uutta vuotta, ties vaikka saataisiin tähän pinoon uudenvuodenvauva!

AdAstra ja A 1 vko
 
Addis toivotaan että massuvaivat pikku-A:lla helpottaa. Kiitti tsempityksistä!

Kunpa Keijokin jo olis täällä...:ashamed:

Parhaat uudenvuodentoivotukset kaikille! Teidän kanssanne on ollut hyvä matkata tänä vuonna tätä kivikkoistakin polkua eteenpäin. Tuk-tuk ja juna kulkee, vai miten totesimmekaan alkukesästä engelin kanssa edellisessä ketjussa... :)
 
Viimeksi muokattu:
Neela, mahtavaa, onnea teille :heart:

Mollis, kuulostat niin paljon paremmalle, kiva kuulla! Pidä taisteluhenki yllä! Mulla leikattiin viime operaatiossa pitkä pätkä endon vaurioittamaa suolta pois ja voin kertoa, että siitä paraneminen on ollut yhtä tuskaa ja niin kipee en oo koskaan ollut. Jos vaan siltä välttyy, niin yksi todella hyvä syy alatiesynnytykseen!

En tiedä tarviiko toivotella erikseen onnellista uutta vuotta, kun se varmasti on onnellinen näiden pikkuisten myötä :heart: mutta toivon, että kaikilla menee kaikki hyvin! Oikein riemuisaa vuoden vaihdetta mammat!

Mami ja poju 36+3
 
  • Tykkää
Reactions: Mollamaija82
Hyvää Uudenvuodenpäivää, arvon naiset :heart:a

Onko normaalia että perjantaisen sisätutkimuksen jälkeen tänään tulee beigeä töhnää? Eilen ei tullut mitään, mutta nyt sunnuntaina taas siteessä samanmoista runsaammin kuin pe iltana. Lisäksa tuntunut viimeisen tunnin että "kestosupistaa" ja kakattaa...No, tulinpahan raportoimaan. Liikeseurannassa sain onneks puolessatunnissa sen 10 liikettä. Täytyy seurata ja ottaa rauhassa...Jotenkin alkoi pelottaa että kuulunkin siihen vähemmistöön, joka avautuu tiukoilla harkkarisuppareilla jo pariin-kolmeen sentiin...Joo, keep on dreaming beib ;)

Taidan rakentaa sohvalle itselleni residenssin loppupäiväksi, -herkkuja ja kaukosäädin viereen.

Mollis ja Keke 36+5
 
Neela, aivan mahtavaa, että tyttö sai terveen paperit. Varmasti on ollut hurjan raastavat hetket odottaa tietoa.

Mollis, hyvä jotta sait annoksen hullun apinan raivoa! ;)

ON: tähän asti tämä on ollut raskaana olemista. Nyt tämä on odotusta. Arvatkaa onko tänään oltu huomattavan aktiivisia kaiken maailman toiminnassa. No, harva on suutariksi jäänyt!

Plastex 41+0
 
Plastexille tsemppiä, toivottavasti pian alkaa tapahtua!

Mollis, hienoa että lääkäri osasi hommansa, nyt vaan samalla tsempillä saattamaan Keijo maailmaan!

Tässä synnytyskertomusta:

Mentiin 19.12. aamulla klo 7 Kätilöopistolle. Siellä mukava kätilö otti vastaan ja kertoi mitä tuleman pitää. Labra kävi piikkeineen ottamassa verta. Leikkaava lääkäri kävi myös juttelemassa ja kyseli endometrioosista. Aamupäivän aikana luvattiin leikata kunhan salissa olisi tilaa.

Menimme miehen kanssa ruokailutilaan katselemaan Aamu-tv:tä. Siellä haastateltiin Pekka Haavistoa. Päätin äänestää häntä ekalla kierroksella. :)

Lääkäri tuli uudelleen käymään, oli lukenut mun laparoskopiatiedot ja sanoi että pyytää leikkaukseen mukaan erikoislääkäriin, jotta pystyvät paremmin toimimaan endon kanssa, kun sitä kuitenkin tuolla kohdun lähistöllä on.

Torkuin hetken sairaalasängyssä ja pian kätilö tuli tuomaan hirvittävänmakuisen pienen litkun joka neutraloi vatsahappoja ja sitten lähdinkin leikkaussaliin. Mies jäi vielä osastolle odottamaan.

Salissa oli monta hoitajaa ja he kiinnittivät tippoja ja letkuja ja desinfioivat selän alueen epiduraalia varten. Anestesialääkäri puudutti selkää parilla piikillä ja sitten tuli epiduraali. Se vapisutti, oli ihan hullu tärinä päällä.

Pitää jatkaa kohta, vauva heräsi....
 
Täällähän on hiljaista... ollaankohan sitä tosi toimissa?

ON: tänään kävin aamulla neuvolassa. Yritettiin melkein tunnin ajan saada vauvan sykkeitä nousemaan, mutta pysyivät koko ajan alle 120, eikä mitään liikkeitä. Lähdin sitten käymään äippäpolilla käyrillä ja sielläkin katselin melkein tunnin ihan tasaista alhaista käyrää, kunnes sitten kätilö toi mulle lasin tuoremehua ja johan alkoi hulina =) Kyllä helpotti! Lääkäri tsekkas vielä ultralla, että kaikki oli hyvin ja oli ihana nähdä pikkuista pitkästä aikaa. Viime kerta kun oli tuo rakenneultra syyskuussa. Poikaa odotetaan edelleen ja painoarvio oli 2900g, siro ja pitkä, keneen lie tullut. Mies jo epäili, että onkohan ne Taysissa laittanut varmasti oikeat siemenet oikeisiin muniin :D Mulla ois ollut ens maanantaina aika synnytystapa-arvioon, mutta olin kaivanut leikkauspaperit naistenklinikalta mukaan, joten katsoivat ne samalla. Alatiesynnytyksellä edetään, koska maha jo valmiiksi paksun arpinen ja sisukset kiinnikkeiset, että olis riskaapeliä lähtä leikkaamaan ja varsinkin ajatellen mahdollisesti tulevia raskauksia. Sekin tieto helpotti, en ehdoin tahdoin veitsen alle enää halua.

Mites muilla jaksellaan?

Mami ja poju 37+0 (täysaikaisia ollaan :heart:)
 
Kertomus jatkuu:

Anestesialääkäri kokeili kylmällä lapulla puutumista alavartalosta. Tunne oli tosi outo; tunsin lapun kosketuksen mutta en kylmää. Kipu- ja samalla kylmä-/lämpöaistimukset olivat siis poissa. Hoitajat virittivät vihreän verhon puoleen väliin vartaloani ja desinfioivat vatsan alueen.

Mies tuotiin istumaan tuolille viereeni. Hän tsemppasi minua hyvin, minä tärisin epiduraalista ja kylmästä. Lääkärit tulivat paikalle viimeisenä, moikkasivat ja kävivät töihin. Kätilö kertoi milloin action alkoi. Tunsin hiukan kiskontaa vatsan suunnalta mutta en muuta. Ja sitten kätilö sanoikin että vauva syntyy.

Pikku-O kuului parkaisevan ja häntä näytettiin meille verhon yli. Kätilö meni pesemään ja arvioimaan vauvaa ja hetken päästä hänet tuotiin peittoihin käärittynä syliini. Pikkuinen itki ja oli aivan ihana. Jonkin ajan päästä mies ja kätilö lähtivät vauvan kanssa osastolle.

Kuulin lääkärien puhuvan verhon takana endometrioosista ja he irrottelivat sitä ja polttivat vuotavia kohtia. Minulla olo oli rauhallinen; vauva oli saatu maailmaan eikä ollut enää hätää. Myös leikkauksessa saatu morfiini saattoi vaikuttaa asiaan. ;)

Lopulta minut oli saatu kursittua kokoon ja kärrättiin heräämöön. Siellä oli muutamia muita potilaita toipumassa muista toimenpiteistä. Hoitajat juttelivat jouluasioita ja minulle kerrottiin vauvan mitat. Myös lääkäri tuli käymään ja kertoi leikkauksesta. Vähitellen tunto palasi alavartaloon ja n. puolentoista tunnin kuluttua kätilö tuli hakemaan minut osastolle vauvan ja miehen luo.

Pikku-O oli ollut isänsä paidan sisällä ihokontaktissa ja huutanut kun maitoa ei siinä baarissa ollut tarjolla. Lopulta hän oli nukahtanut. Minun syliini päästessään vauva alkoi heti mönkiä rinnalle ja imeä tarmokkaasti. Se oli ihmeellistä. Miten niin pieni voikin tietää kuinka toimia! Kätilö kertoi pikkuisen saaneen 9 apgar-pistettä ja olevan kaikin puolin kunnossa. Siinä päivä sitten menikin onnellisesti vauva ihoa vasten. :heart:

Mies hoiti kaikki vaipanvaihdot ym ja minä olin letkuineni ja puudutuksineni vuodepotilaana seuraavaan päivään. Suihkuun pääseminen olikin sitten juhlaa ja siitä toipuminen eteni hyvin. :)

Neela ja Pikku-O 2vk+1pv
 

Yhteistyössä