hattivattinen Onpa kiva, että kaikki on hyvin!
Ja mukava kuulla, et muitakin turvottaa... Tai siis eihän se kiva oo et turvottaa, mut että voi jakaa tuntemuksia. mä en vielä oo ostanu äitiyshousuja, mut joustavat housut on eniten käytössä. En vaan jotenkaan haluais ostaa ennen ku on se 12 viikkoa täynnä. Mut kattoo nyt miten tää mahan kasvu menee
Kiena Toivottavasti olo helpottuu, ei oo varmaan kivaa kyökkiä :/ Jaa vai turvottaa sullakin, no ehkä se sit on ihan yleistä ainakin joillain
Mä oon kanssa nähny jotain unia raskauteen liittyen. Viime yönä kuljin kaljapullon kanssa jossain baarissa. Olin yrittäny ostaa alkoholitonta, mut oikeesti se oli jotain kakkos(?)kaljaa ja siinä olikin prosentteja. Pelkäsin siinä unes sit et tulee keskenmeno tms, ku olin jo juonu puolet siitä. Että sellasta, ja aamulla huomasin, että on verta tullut nenästä. Et onneks yläpäästä eikä alapäästä
Babies Tervetuloa mukaan ja onnea :heart:
Heidari Mulla on kans selkä ollu kipee, ja just tuo SI-nivel oli tulehtunut. Sain siihen vyönkin, ennen raskautta, jota en enää käytä (puristaa alamahasta, ei hyvä). Mulla nyt on selkä muutenkin sökö, et katotaan miten raskaus siihen vaikuttaa. Jos vaikka ylläripylläri parantavasti
No tuskin, mut voihan sitä toivoa.
Mä oon nyt aika paljon miettiny, et jos jotain pahaa sattuukin, ja jos ei tää kestäkään. Välillä ihan itken, ku pelottaa. Yritän kyllä olla positiivinen, ku tuskin ainakaan auttaa, jos stressaa. Vajaa neljä viikkoa, niin ois tukevammilla vesillä
Ja ihan hyvin kuitenkin on menny, ei paljon muuta ku toi väsymys vaan vaivaa. Ja nyt on alkanu huippaamaan hetkittäin. Toivottavasti nyt ei mitää anemiaa ois, ku toi nenäverenvuotokin alkoi. Mut mul on kyl hemoglobiini ollu hyvä, saattaahan se tietty laskea. Parin viikon päästä on neuvola-aika, et kaitpa siel tarkistetaa. Kun nyt ei pahene vaan, niin jaksaa oottaa. Ja tietty noi mielialan vaihtelut vaivaa, töissä se on vielä harmillisempaa ku kotona. Eikä vieläkään kauheesti mitään haluja oo, et tarvis varmaa jotai piristävää keksii parisuhteeseen. Mieskin sanoi, et tuntuu niinku mulla ei ois millään muulla väliä, ku raskaudella, ja ettei vauvalle vaan satu mitään. Tunsi itsensä kai unohdetuksi :ashamed: Kerroin kyl et tietysti hän on todella ärkeä, et tää tilanne nyt vaan poikkeaa normiraskaudesta, ei ihan helpolla pysty ottaan iisisti. Ootan sitä maagista 12 viikkoa ihan hulluna, toivottavasti sit ees hiukan helppaa! Tai tulee uutta mietittävää. Pääasia et o jotain mitä oottaa niin paljon, jotain niin ihanaa, ku oma vauva :heart: