2-vuotias raivoaa lähestulkoon joka ruoalla

Meillä on mennyt ihan mahdottomaksi tuon 2-vuotiaan syömiset. Vain leipä ja jugurtti kelpaisi, ei mikään muu. Tänäänkin söi aamupalaksi leivän ja jugurtin, mutta lounas ei kelvannut, eikä suostunut päivällistäkään syömään. Tuossa nyt raivoaa ja pyörii lattialla kun en suostunut antamaan mitään muutakaan. Isoveli söi lämpimän ruoan ja sai jälkiruoaksi pähkinöitä ja vanukkaan, ja siitäkös pienempi raivostui vielä pahemmin. Muutaman kerran annoin mahdfollisuuden edes maistaa lämmintä ruokaa, mutta ei vaan kelpaa. Seuraava ruoka sitten lienee herralla iltapala... Ja ei ole todellakaan ensimmäinen kerta kun on periaatteessa koko päivän syömättä.

Miten te toimisitte näissä tilanteissa?

 

Antaisin ruokaa seuraavalla ruoalla normaalisti, syö jos syö Ei sitä ikuisuuksia kestä.

 

Ruoka, pari väliin ilman turhia välipaloja. Kyllä nälkäinen lapsi syö sitten kun on äärimmäinen pakko.

 

Meillä kaikki häiriöt syömisen kanssa tarkoitta aina sitä että lapsi on tulossa kipeäksi. Silloin en tyrkytä vaan syö mitä syö ja tarjoilen normaalisti. Jos on oikein monta päivää syömättä niin sitten saa herkkuja jotta söisi edes jotain. Paras herkku kipeänä on suolatikut.

 

Niin, siis tämä ei ole mikään uusi tilanne, vaan jo pidempään poika on temppuillut ruokailujen kanssa. Ei ole tulossa kipeäksi tms., on vaan itsepäinen ja uhmakas. Aiemmin vaan lähti jatkamaan leikkejään kun ei ollutkaan hänen mielestään syömäkelpoista ruokaa tarjolla. Nyt on alkanut saamaan hirveitä raivareita, eli huutaa ja karjuu tuossa sitten muiden syödessä. Tosi kiva...

 

Meillä yks vee ei tänään ole suostunut syömään..... Leipää ja puuroa vaan, osin kyse varmaan hampaista mut osin omasta tahdosta. Nyt on nukkunut pitkään, täytyy katsoa oisko nälkä nyt.

 

Juuri noin kun olet tehnytkin. Selitä sille lapselle, että olis se kiva, kun kaikki olis syömässä yhtä aikaa....Älä raivoo, älä tee mitään muutakaan: syöminen on luonnollista ja pitää tapahtua ilman eri seremonioita. Ja onhan hänellä oiva esimerkki isossa veljessä.

 

Anna sille jätskiä ja paista plättyjä

 

Istuuko vielä syöttötuolissa? Tai ihan sama missä istuu, mutta voisit istuttaa hänet paikoilleen ja tarjota hauskaa ruokaa eli porkkanatikkuja, kurkkutikkuja, omenan palasia...Ja sitten se peruna-soossi eteen ...et kysy mitään et kiinnitä huomiota, syötte vaan ilman kummempia hössötyksiä. Kokeile viikko ja huomaat varmaan tuloksia: ensin menee vaan se hauska (=terveellinen kuitenkin) ja sitten alkaa menemään sitä muutakin =)

 

Olet kasvattanut 2-vuotiaasi väärin. Opeta hänelle käytöstapoja.

Oma saman ikäiseni osaa käyttäytyä ravintolassakin ja syö kauniisti.

White trash -porukkaa?

 

Sympatiat ap:lle. Itsellä vasta vauvaikäinen ei siis ole antaa kommentteja. Muiden antamat kommentit onkin aika ala-arvoisia.
Vai että käytöstavoista ja kasvatuksesta kiinni. Huoh.

 

[QUOTE="vieras";25594899]Sympatiat ap:lle. Itsellä vasta vauvaikäinen ei siis ole antaa kommentteja. Muiden antamat kommentit onkin aika ala-arvoisia.
Vai että käytöstavoista ja kasvatuksesta kiinni. Huoh.[/QUOTE]

Ei ole ala-arvoista opettaa lapselle käytöstapoja.

 

Lapsi on alkanut yhdistää kiukun ruokailutilanteeseen. Voisitteko jotenkin muuttaa tilannetta,viedä pohjan pois kiukulta? Syökää toisen pöydän ääressä, piknikhuovalla olohuoneen lattialla tai tuo siihen ruokailuun joku muu yllätysjuttu, johon lapsi voi kiinnittää huomionsa kiukun sijasta.i

2-vuotias on hurjassa iässä. On paljon sanottavaa, tunteita ja ajatuksia, mutta ihan kaikkea ei osaa itse ilmaista.

Ja ilmeisesti ruuasta kiukkuamisella saa teillä paljon huomiota?

 

Eipä juurikaan huomiota saa ruoasta kiukkuamisesta. Otan lautasen pois ja kerron että saa poistua pöydästä. Me muut jatkamme syömistä ihan normaalisti. Ihan rauhassa saa raivota, minä syön oman ruokani loppuun asti ennen kuin edes katsahdan sinne päin.

Meillä on 3 pientä lasta ja arki melkoista pyöritystä, joten nyt ei kyllä ole energiaa järjestellä mitään olohuonepiknikkejä, niin hauskalta kuin se kuulostaakin. Kiva idea sinänsä, mutta periaatteesta en ala yhden kiukuttelijan takia järjestämään itselleni enempää työtä. Laiskuutta, tiedän, tiedän...

Lapsi istuu jo normaalisti tuolilla, syöttötuoli ei enää ole ollut aikoihin käytössä. Välillä on tarjottu lämpimän ruoan kanssa muutakin pientä, esim. juures- ja kasvispalasia, mutta ei ole ollut apua niistäkään. Todellakin lapsi söisi ilmeisesti pelkkää leipää ja jugurttia, lämpimistä ruoista kelpaisi ehkä kalapuikot ja nakit. Minä taas en ala joka päivä, en edes joka viikko, syömään ja tarjoamaan muulle porukalle niitä, joten vähiin jää pojan syömiset... Esikoinen oli aikoinaan samanlainen nirsoilija, mutta on iän myötä reipastunut kokeilemaan kaikenlaista. Ehkäpä aika auttaa...

 

Tuo on niin yleistä, että terveydenhoitaja sanoi minulle 1v neuvolassa että jos 2 vuotiaana tulee tuollainen vaihe niin sitten voi harkita monivitamiineja. Että ei ole kasvatuksesta kyse.

 

kaksvuotiaan kuuluukin nirsoilla. se on normaali kehitysvaihe. mutta kun sille tekee selväksi että muuta ei ole kuin mitä on tarjolla eikä tee asiasta sen isompaa numeroa niin äkkiä se tasaantuu.

meillä on kyllä säännöt semmoiset että pöydässä istutaan ruoka-aikana, eli ei käy päinsä semmoinen että käydän pyörähtämässä pydässä ja pääsee jatkamaan leikkejä jos tarjonta ei maistu. vaan pöydässä istutaan sovittu aika, esim niin kauan kuin vanhemmatkin syö. sillä tavalla tylsyyksissään saattaa jotain syödäkin. jos sitten alkaa leikki ruoalla niin lautanen ja muki nostetaan ulottumattomiin ja istuu sitten tyhjin käsin katselemassa kun muut syö. Yleensä nykyään syö ihan hyvin, nyt 2.5v, kesällä oli pari kuukautta kun tuntu elävän pyhällä hengellä0(ja herkuilla) , sitten vaan yhtäkkiä alko taas syömään. nyt saataa sanoa esim että en syö, tää on pahaa. vastaan siihen että aha, älä sitten syö. hetken aikaa se miettii ja alkaa sitten syömään..

 

Meillä tuo pöydässä istuttaminen ei ole oikein onnistunut, koska poika laittaa tosissaan kampoihin ja siinä pitäisi sitten aina yhden aikuisen olla vieressä ja pidellä kiinni. Käytännön syistä ollaan päästetty pöydästä pois.