2-vuotias jäljessä kehityksestä; mistä apua?

[murehdinko turhaan?]

Maaliskuussa 2v täyttävä lapseni on (omasta mielestäni) jäljessä kehitystä ainakin jos vertaa vauvanhoito-oppaiden taulukoihin mitä pitäisi milloinkin osata. Huolta aiheuttavat mm. seuraavat asiat:

- ei puhu yhtään selvää sanaa (ainoastaan joitain epäselviä, esim äiti on "äi" ja isi on "ihi", muutamasta sanasta osataan sanoa alkutavu, tyyliin "tä"=tähti). Ymmärtää kyllä puhetta hyvin ja pyydettäessä esim. tuo tavaroita jne, eli passiivista sanavarastoa löytyy
- ei osaa syödä lusikalla itse (on opetettu kovasti!). Haarukalla osaa jonkin verran sohia ruokaa suuhunsa
- pottailusta ei ymmäretä tuon taivaallista, ei suostu edes kokeilumielessä potalle
- ei osaa "leikkiä itsekseen", ts. jos antaa leluja, värikyniä tms tarvikkeita niin katsoo niitä vain ihmeissään eikä osaa tarttua toimeen.

Eihän tämä muuten mitään, mutta kuten tiedätte niin äidit ovat aika pahoja vertailemaan muksujaan ja rivien välistä sitten hivutetaan niitä äitejä joiden lapset eivät vielä osaa. Ihan nolottaa kun naapurin 1v osaa jo pottailla, puhua useita selviä sanoja, syö lusikalla itse jne, ja oma kaksivuotias ei vielä osaa mitään näistä! Tiedän että ei pitäisi vertailla, mutta kun tämä alkaa vähän jo huolestuttamaan! Jossain vauvan ikä-osaamistaulukossa kun luki että 2v osaa jo sellaiset 50-250 sanaa ja puhuu jo muutaman sanan lauseita.

Neuvola ei oikein ota mitään kantaa, joten onko joku taho johon voi yksityisesti ottaa yhteyttä? Onko yksityislääkäriasemilla jotain puheterapeutteja tms?

Jos jollain muulla kokemusta vastaavasta niin kertokaa! Olen ihan hädissäni senkin puoleen että tyttö aloitaa syksyllä päiväkodissa, ja toista kyllä satavarmasti kiusataan jos on kovasti muista jäljessä kehityksen suhteen.

 

[vertaisten seuraa]

ehkäpä päiväkoti auttaa kun voi ottaa mallia muista pienistä. Meilläkään ei 1,5v syö itse eikä viihdy potalla ja leikkii itsekseen vain joskus, mutta tutun alle 1v jo käveli ja söi lusikalla ym, kun hänellä oli hieman vanhempi veli josta sai esimerkin itselleen. kai ne neuvolassa puuttuisivat jos olisi syytä huoleen.

 

[tiuvauvou]

en minä nyt ihan hurjasti huolestuisi. Jotkut oppivat tosi myöhään puhumaan, lasta tulee autettua vähän liikaakin kotosalla, siksi ei ehkä syöminen suju ja ei 2-v vielä välttämättä osaa omatoimisesti kovasti leikkiä.
Jos neuvolassa ei olla huolestuttu, älä huoli!!

 

[moienträqoewptj]

Kummityttö alkoi puhua vasta reilusti yli kaksivuotiaana. Siihen asti sanoi yksittäisiä sanoja. Kun padot aukesivat, niin puhetta alkoi tulla nopeassa tahdissa ja tyttö puhui kirjakieltä!

 

[päiväkodissa oppii]

Ei kannata olla huolissaan. Kun lapsesi menee päiväkotiin ja saa siellä mallia niin ihan varmasti alkaa tapahtumaan. Niin meillä ainakin kävi. Meillä lapsi meni perhepäivähoitajalle 2-vuotiaana.

 

[browneyes]

Ei tuossa nyt mun mielestä mitään erityisen huolestuttavaa ole. Tosin 2-vuotiaan "pitäisi" osata puhua jo ainakin joitakin sanoja, useimmat puhuvat lyhyitä lauseita jo tuossa iässä. Meillekään ei neuvolassa otettu mitään kantaa joten soitin itse puheterapeutille (ihan kunnan terapeutille, kyllä heihin voi itsekin ottaa yhteyttä!) ja kysyin asiaa, sain ajan seurantaan sitten. Tosin kyllä puheen kehitys voi korjaantua itsekseenkin mutta ainakin minun (ja myös puheterapeuttimme) mielestä asiaa on ihan hyvä seurata.

 

[miten niin "pitäisi"?]

Miten niin 2-vuotiaan "pitäisi" osata jo sanoja? Tunnen yhden nyt jo vähän isomman pojan, joka 2-vuotiaana ei sanonut kuin "tö". Ja kuitenkin 3-vuotiaana puhui jo ihan täysin . Omani puolestaan ovat 2-vuotiaana puhuneet pitkiä lauseita ja pitkiä tarinoita. Jokainen ajallaan.

 

[gbjkmn]

Ei munkaan mielestä tossa nyt mitään niin huolestuttavaa ole. Yksi sukulais poika ei puhunut kuin 3 vuotiaana vasta ja on aivan tavallinen vastuuntuntoinen aikuinen jo. Usea 2 vuotias ei todellakaan osaa syödä kunnolla vielä itsekseen. Tää on just tällasta, kun monet äidit kilpaa kehuvat lapsiaan, niin sitä alkaa luulla, että lapsessa on jotain poikkeavaa, jos ei heti osaa samoja asioita. Moni lapsi vierastaa pottaa. On se kyllä aika ihme jo, jos joku 1 vuotias osaa itse mennä potalle joka krt. Meillä aletaan harjottelut vasta kun lapsi osaa itsekin tarpeensa selkeästi ilmaista.

 

[2vuotiaan äiti.]

Meillä sanottiin 1,5v-Neuvolassa että puheterapiaan ohjataan sitä kautta jos ei vähän yli 2-vuotiaan ole alkanut enempää sanoja muodostamaan. Pääasia kuulemma on että lapsen puheenkehitys eteenee koko ajan, vaikkakin sitten hitaasti. Meillä kylläkin alkoi nyt juuri kuukausi ennen 2-vuotissynttäreitä tulemaan yhtäkkiä paljon enemmän sanoja ja toistelee kaikkea perässäni - tätä ennen vain yksittäisi tiettyjä sanoja.

Syömistä ja pottailu voi itse harjoituttaa ihan päivittäisellä opettelulla - siitä pitää tehdä vaikka leikkien mukaavaa - ei saa pakottaa. Meillä kyllä syödään kaikki hyvät ruuat itse, mutta muuten syöttöä. Pottaan tulee välillä jotain pitkään istumisen jälkeen. Neuvola sanoi että lasta pitää siinä istuttaa säännöllisesti muutama kerta päivässä. Kesäaikaan paras päästä kokonaan vaipoista.

 

[Kolmen lapsen äiti]

Lapset kehittyvät omaa tahtiaan. Henkisesti eli näkymättömiltä ominaisuuksiltaan lapsesi voi olla jopa muita edellä. Lapsi ei voi omaksua ja oppia montaa asiaa yhtäaikaa vaan asia käsitellään aina vuorollaan. Kouluiässä kaikki lapset ovat suunnilleen samalla "viivalla". Pieni oppii jäljittelemällä joko aikuista tai toista lasta. Kun syöt itse ja annat lapsesi sotkea kaikessa rauhassa, niin kyllä se lusikka lopulta suuhun osaa. Itse olen sitä mieltä, että nykyajan vaipat ovat niin mukavia, ettei lapsilla ole tarvetta mennä potalle. Minun lapseni ovat oppineet potta-asiat kesällä ilman vaippaa kun märät pöksyt ovat olleet epämukavat jalassa.
Leikkimiseen ja esimerkiksi piirtämiseen lapsi tutustuu mielellään kun näkee sinun tekevän samaa. Nauti lapsestasi, äläkä välitä muiden sanomisista. Hän on juuri sinun oma rakas lapsesi sellaisena kuin on. Hyvää kevättä teille!

 

[don' t worry]

Ymmärrän äidin huolen. Lapset kehittyvät todella yksilöllisesti. Jos ei muuta ongelmaa ole kuin puheen kehityksen viivästyminen ja pientä motorista hitautta, niin en olisi huolissani. Kaksi vuotias on vielä todella pieni syömään itsekseen, mutta kannattaa vaan antaa siihen mahdollisuus vaikka miten sotkua tulisi.

Puhe tulee aikanaan. Eikös se Einstainkin puhunut vasta 4-vuotiaana?

 

[Browneyes_]

"Pitäisi" osata siinä mielessä että puheen kehitys diagnosoidaan viivästyneeksi jos 2-vuotias sanoo muistaakseni vähemmän kuin viisi sanaa. Nämähän ovat siis vain karkeita rajanvetoja, mutta johonkinhan ne rajat pitää laittaa. Oma lapseni puhui kaksivuotiaana muutaman sanan, ja olihan hän selvästi ikätovereitaan jäljessä mistä syystä hänet puheterapeutin seurantaan laitettiinkin. Terapiasta oli muuten hurjasti apua ja puhe kehittyi jo muutaman käynnin jälkeen merkittävästi! Mutta ei sitä ainakaan meillä haluttu aloittaa ennenkuin 2,5-vuotiaana.

Miten niin 2-vuotiaan "pitäisi" osata jo sanoja? Tunnen yhden nyt jo vähän isomman pojan, joka 2-vuotiaana ei sanonut kuin "tö". Ja kuitenkin 3-vuotiaana puhui jo ihan täysin . Omani puolestaan ovat 2-vuotiaana puhuneet pitkiä lauseita ja pitkiä tarinoita. Jokainen ajallaan.

 

[Meillä 2v neuvola kk päästä]

Todellakaan 2v ei tarvitse osata puhua. Täällä meillä päin pistetään puheterapeutille 2,5v jos silloinkaan ei vielä puhu. Paljon tärkeämpää on se, että ymmärtää. Sanoja voi tulla sitten yhtäkkiä tosi paljon eli kun puhe lähtee rullaamaan, niin ottaa toiset kiinni vauhdilla. Tuskin puheterapeutista haittaakaan on, jos asia itseä huolestuttaa. Meidän 2v kyllä puhelee jo kaikenlaista, mutta hänelläkin oli tosi vauhdikas kehitys puheessa ihan yhtäkkiä eikä hän vielä sellaisia lauseita vetele kuin jotkut toiset. Olisin huolissani jos mitään ei sanoisi, mutta ei tarvitsisi olla - huolestuminen lienee äitien "tehtävä".

Ja meidän pian 2v ei ole koskaan saanut tehtyä pottaan mitään, en ole huolissani. Meillä ei istuta potalla koskaan, kaksi kertaa on suostunut siihen hetkeksi ilman vaippaa. Opetellaan sitä sitten kun lapsi itse tietää koska se pissa tai kakka on tulollaan, nyt ollaan siinä vaiheessa, että lapsi sanoo heti pissan/kakan jälkeen mitä tuli, mutta ei varoittele ennakkoon. Tämä kypsyys kehittyy kai 2-3 vuoden iässä ja silloin homman kuulemma oppii ihan hetkessä oli sitä pottailukokemusta tai ei. Jos siis 1v pottailee, niin se on enemmänkin vanhempien taitoa huomata milloin mitäkin on tulossa, tuo kypsyys ei ole silloin vielä kehittynyt.

Syömisestä... hm... Meillä syötetään 2v lasta lähes aina. Itse syö sormiruoat ja vähän lusikoi joskus... Tämä on lähinnä omaa laiskuutta ollut, mutta lapsemme osaa siis syödä lusikalla, mutta ei syö kyllä kovin paljon jos ei syötetä. Haluaa palvelua ja saa sitä Eli ei olla juurikaan harjoiteltu, en ole lukenut aiheesta, en siis tiedä kuinka taitava pitäisi jo olla.

Itsekseen meillä leikitään jonkin verran, kyllä yleensä aina haluaa leikkiseuraa... Tämä asia varmaan kehittynee hoidossa/kerhoissakin, vai?

 

[2v3kk]

Meillä jo 2 v 3 kk lapsi, joka aloitti perhepäivähoidon vuoden vaihteessa. Pottailtu on alle vuosikkaasta ja osaa/jaksaa istua potalla hetken. Yövaippa on kuiva ja aamupisut tulevat pottaan. Muutoin pottailu on metsästystä, eikä lapsi millään tavalla ilmaise hätäänsä. Eli pottailu on ollut "turhaa" tähän mennessä.

Lapsi syö lusikalla, jos on hyvää ruokaa. Puurot joudun lusikoimaan aamuin illoin suuhun, mutta yllätys, yllätys, hoidossa lapsi syö kaiken itse. Ensimmäisen viikon oli siellä syömättä aamupuuroa, mutta nyt sekin menee. Kyse on siis viitsimisestä eikä osaamisesta.

Puhumaan lapsi oppi aikaisin ja todella nopeaan tahtiin. Kun puhetulva aukesi, tuli heti lauseita, värejä, muotoja yms.

Pointtini on siinä, että minua on kaikenkaikkiaan hämmästyttänyt lapsen uusien taitojen esiintulo. Kun oppii jotakin, niin sitten kaikki tapahtuu kuin tanssi. Meillä odotetaan sitä tanssin alkua pottailun suhteen ja uskoisin, että ap:lläkin on edessään suuria hämmästely hetkiä, kun "yhtäkkiä" lapsi osaakin syödä, puhua jne.

Edellinen kirjoittaja kyseli tuosta itsekseen leikkimisestä. Meillä sekin tuli ihan yhtäkkiä. Pieniä hetkiä kerrallaan ja sitten pitempiä. Hoidossa käynti on tuonut siihen hieman takapakkia, sillä tokihan lapsi haluaa olla äidin kanssa, kun yhdessäoloaika on kuitenkin rajoitetumpaa. Ja mielelläni tietysti leikin lapseni kanssa.

 

[Puhumattoman 2-vuotiaan äiti]

Meillä myös 2-vuotias tyttö "puhui" pelkkiä 'öh öh' sanoja, kun osoitti asioita. Ymmärsi kyllä puhetta. Kun tyttö meni 2-vuotiaana päivähoitoon, ei mennyt kuin muutama viikko, niin sanoja alkoi tulla. Ei häntä kiusattu päivähoidossa, sillä ei sen ikäiset pienet vielä tajua, että toisen pitäisi jo osata puhua.

Neuvolassa sanottiin, että puhumaton 2-vuotias on yleensä kotiäitiyden tulosta. Äiti osaa tulkita lapsen tarpeita "liian" hyvin, jolloin lapsella ei ole tarvetta puhua, kun häntä ymmärretään ihan hyvin ilman sanojakin.

Neuvolassa 2-vuotistarkastuksessa puhumattomuuteen puututtiin ja määrättiin puolen vuoden päähän kontrolli. Silloin kontrollissa hän oli jo melkein saavuttanut kielellisen tason. 3-v neuvolassa hän jo puhui yhtä paljon kuin ikäisensä, mutta puhe oli vähän epäselvää. Nyt hän on jo koululainen, puhuu PALJON ja pärjää tosi hyvin koulussa. Kielellinen ilmaisu on sujuvaa, lukee ja kirjoittaa hyvin.

Jos lapsen mielikuvitus tai oma-aloitteisuus on jähmeää, niin kannattaa vain kannustaa lasta tekemään. Alussa uutta oppii matkimalla. Lasta voi myös innostaa kylpyleikkeihin, hiekkaleikkeihin, sormimaalaukseen, leipomiseen jne, jolloin hän kuitenkin saa erilaisia virikkeitä. Normaalistihan innokas viipottaja niitä virikkeitä saa ihan normaalileikeillä, mutta jos haluat tehostaa asiaa, jotta kehitys menisi nopeammin eteenpäin, niin kannattaa kokeilla asioita. Passiiviselle lapselle ei kuitenkaan kannata tuputtaa videoita, koska hän saattaa jämähtää niihin ihan kokonaan. Päinvastoin kannusta tekemään itse.

Pottatouhuissa lapset kehittyvät hyvin eri tahtiin. Jotkut saattavat lirautella vielä eskari-ikäisenäkin.

Älä siis ole huolissasi, vaan anna ajan kulua.

 

[Puhumattoman 2-vuotiaan äiti]

Meillä myös 2-vuotias tyttö "puhui" pelkkiä 'öh öh' sanoja, kun osoitti asioita. Ymmärsi kyllä puhetta. Kun tyttö meni 2-vuotiaana päivähoitoon, ei mennyt kuin muutama viikko, niin sanoja alkoi tulla. Ei häntä kiusattu päivähoidossa, sillä ei sen ikäiset pienet vielä tajua, että toisen pitäisi jo osata puhua.

Neuvolassa sanottiin, että puhumaton 2-vuotias on yleensä kotiäitiyden tulosta. Äiti osaa tulkita lapsen tarpeita "liian" hyvin, jolloin lapsella ei ole tarvetta puhua, kun häntä ymmärretään ihan hyvin ilman sanojakin.

Neuvolassa 2-vuotistarkastuksessa puhumattomuuteen puututtiin ja määrättiin puolen vuoden päähän kontrolli. Silloin kontrollissa hän oli jo melkein saavuttanut kielellisen tason. 3-v neuvolassa hän jo puhui yhtä paljon kuin ikäisensä, mutta puhe oli vähän epäselvää. Nyt hän on jo koululainen, puhuu PALJON ja pärjää tosi hyvin koulussa. Kielellinen ilmaisu on sujuvaa, lukee ja kirjoittaa hyvin.

Jos lapsen mielikuvitus tai oma-aloitteisuus on jähmeää, niin kannattaa vain kannustaa lasta tekemään. Alussa uutta oppii matkimalla. Lasta voi myös innostaa kylpyleikkeihin, hiekkaleikkeihin, sormimaalaukseen, leipomiseen jne, jolloin hän kuitenkin saa erilaisia virikkeitä. Normaalistihan innokas viipottaja niitä virikkeitä saa ihan normaalileikeillä, mutta jos haluat tehostaa asiaa, jotta kehitys menisi nopeammin eteenpäin, niin kannattaa kokeilla asioita. Passiiviselle lapselle ei kuitenkaan kannata tuputtaa videoita, koska hän saattaa jämähtää niihin ihan kokonaan. Päinvastoin kannusta tekemään itse.

Pottatouhuissa lapset kehittyvät hyvin eri tahtiin. Jotkut saattavat lirautella vielä eskari-ikäisenäkin.

Älä siis ole huolissasi, vaan anna ajan kulua.

 

[##]

Ei kai kannata olla kovasti huolissaan, jos jotain pientäkin kehitystä tapahtuu koko ajan. Meillä lapsen taidot pomppasivat kuin raketti, kun meni puolitoistavuotiaana päiväkotiin. Oppi mm. syömään lusikalla muutamassa päivässä. Kotona oli kyllä lusikkaa tarjottu, mutta ei ymmärtänyt homman ideaa ennen muiden lasten esimerkkiä. Puhe purskahti lapsosen suusta pitkän joululoman aikana. Sitä ennen oli vain muutamia sanoja.

Leikkimiseen pitää aikuisen antaa vähän apuja. Näyttää, miten leluilla leikitään ym. Päiväkodissa tämä menee vertaisryhmän kanssa huomaamatta, mutta kotihoidossa vaaditaan vanhemmalta vähän eforttia. Mitenkään ketään syyllistämättä: omien havaintojeni mukaan kotihoidossa olevat lapset säilyvät vanhempien silmissä pienempinä pidempään kuin kodin ulkopuolella hoidossa olevat. Molempi parempi.

 

[nfdjkgkdfn]

Hyviä vastauksia olet saanut. Minä kyllä olisin varmasti ollut itsekin huolissani jos oma poika olisi ollut kyseessä. Meidän lapsi nyt 2,5 v. On syönyt itse reilu yksi vuotiaasta, käynyt potalla itsenäisesti yli puoli vuotta ja alkoi puhumaan (sanoi n. 8 kk vanhana ensimmäisen sanan) todella varhain. Tässä huono puoli on se, että lapsen ollessa vielä pitkä (vanhemman näköinen) vaadin häneltä ehkä jo liikoja, asioita joita hän ei voi vielä osata/ymmärtää. Täytyy muistaa, että hän on kuitenkin vasta pieni, vaikka taitava sellainen onkin. Sinunkin lapsesi osaa varamsti jo paljon asioita, saat vielä hämmästyä!

 

[päiväkodista vielä]

Ja turhaan murehdit lapsesi kiusaamista päiväkodissa. Ei tuon ikäiset vielä osaa kiusata tuollaisista asioista. Päinvastoin. Saa kannustusta ja mallia muilta. Meidän pk:ssa kaikki 1-3v ryhmässä käyvät potalla yms niin oppii kyllä jujun siellä vaikkei kotona olisi potalle suostunutkaan.