2-vuotias ja vauva
- Viestiketjun aloittaja Rapu
- Ensimmäinen viesti
Tiedän kyllä mistä puhut, itselläni oli lapsi 1v8kk kun vauva syntyi ja aina hoitojen ja syöttöjen yhteydessä alkoi hirmuinen huuto.
Otin aina imetyksen aikanakin toisen lapsen kainaloon ja annoin hänen osallistua vauvan hoitoon ja kehuin kuinka taitava isoveli hän on.
Muistin myös aina ylitsevuotavastikin sanoa lapselleni, kuinka paljon häntä rakastan ja kaikki vauvan uniajat annoin tälle lapselle.
Leikittiin, laulettiin, ulkoiltiin jne.
On tärkeää huomioida paljon ja olla jämäkkä ja "sulkea" korvat vieressä huutavalta lapselta silloin jos hän ei halua kuunnella mitä sanottavaa sinulla on.
Yritä sanoa, että tulet hänen kanssaan heti kun vauva on syönyt tms. ja voitte yhdessä leikittää vauvaakin.
Tehkää yhdessä myös kotiaskareita ja muista kehua että kuinka taitava hän onkaan, vauva kun ei vielä voi osata tuollaisia asioita kun on pieni.
Tiukat mutta lempeät rajat ja säännöt, rutiinit on hyvä säilyttää myös, se tuo lapselle rakkautta ja turvaa.
Itse olen kasvattanut kuutta lasta ja monesti näitä hyväksi kokenut.
Kokeilepas, toivottavasti onnistuu!
Otin aina imetyksen aikanakin toisen lapsen kainaloon ja annoin hänen osallistua vauvan hoitoon ja kehuin kuinka taitava isoveli hän on.
Muistin myös aina ylitsevuotavastikin sanoa lapselleni, kuinka paljon häntä rakastan ja kaikki vauvan uniajat annoin tälle lapselle.
Leikittiin, laulettiin, ulkoiltiin jne.
On tärkeää huomioida paljon ja olla jämäkkä ja "sulkea" korvat vieressä huutavalta lapselta silloin jos hän ei halua kuunnella mitä sanottavaa sinulla on.
Yritä sanoa, että tulet hänen kanssaan heti kun vauva on syönyt tms. ja voitte yhdessä leikittää vauvaakin.
Tehkää yhdessä myös kotiaskareita ja muista kehua että kuinka taitava hän onkaan, vauva kun ei vielä voi osata tuollaisia asioita kun on pieni.
Tiukat mutta lempeät rajat ja säännöt, rutiinit on hyvä säilyttää myös, se tuo lapselle rakkautta ja turvaa.
Itse olen kasvattanut kuutta lasta ja monesti näitä hyväksi kokenut.
Kokeilepas, toivottavasti onnistuu!
Meidän vauhtikaksikolla (nyt 2 ja 4 v) on ikäeroa 1v 10 kk. Eka vuosi oli tosi rankka, ei siitä pääse mihinkään vaikka kuinka aika kultaisi muistot 
tai kaunistelisi... Isoveli oli uhmassa, mustis, kade vauvalle ja ties mitä. Sisko vauvaa ei voinut jättää hetkeksikään hänen kanssaan kaksistaan. Edellä olikin hyviä vinkkejä ja sitten täytyisi muistaa että se isompikin on vielä ihan pieni. Jonka vaan oletetaan helposti usein "yhdessä yössä" (eli vauvan synnyttyä) kasvavan isommaksi kuin onkaan. Yritä järjestää kaksinkeskistä aikaa, tekemistä ja ekstrahuomioimista myös esikon kanssa. Ja muistuttaa, että kun tulee vieraita huomioivat ehdottomasti ekaksi tämän vanhemman ja ihailevat sitten vasta vauvaa. Ja jos on rankkaa niin muista, että aika aikaansa kutakin. Nyt on ihanaa kun ikäero niin pieni. Sisaruksista on paljon seuraa ja iloa toisilleen, vaikka toki välillä on pientä eripuraakin. Mutta ihania ovat :heart:
tai kaunistelisi... Isoveli oli uhmassa, mustis, kade vauvalle ja ties mitä. Sisko vauvaa ei voinut jättää hetkeksikään hänen kanssaan kaksistaan. Edellä olikin hyviä vinkkejä ja sitten täytyisi muistaa että se isompikin on vielä ihan pieni. Jonka vaan oletetaan helposti usein "yhdessä yössä" (eli vauvan synnyttyä) kasvavan isommaksi kuin onkaan. Yritä järjestää kaksinkeskistä aikaa, tekemistä ja ekstrahuomioimista myös esikon kanssa. Ja muistuttaa, että kun tulee vieraita huomioivat ehdottomasti ekaksi tämän vanhemman ja ihailevat sitten vasta vauvaa. Ja jos on rankkaa niin muista, että aika aikaansa kutakin. Nyt on ihanaa kun ikäero niin pieni. Sisaruksista on paljon seuraa ja iloa toisilleen, vaikka toki välillä on pientä eripuraakin. Mutta ihania ovat :heart:Meillä hyvin samanlainen tilanne kuin tuplamammalla, samanikäiset poika ja tyttö, ikäeroa 1v9kk. Kyllä oli haipakkaa alussa, mutta meidän onneksemme tyttö oli paljon helpompi hoivattava kuin esikoispoika oli ollut, joten selvisin kahden pikkulapsen vaiheesta ehkä helpommalla mitä olin odottanut. (Poika nyt 4v 7kk ja tyttö 2v11kk)
Edellä mainittiinkin tosi kivoja vinkkejä mustasukkaisuuteen, joten ei niistä sen enempää. Sen vain haluan sanoa, että kun meilläkin aina kaikki huomioi vanhempaa lasta ensimmäisenä, niin se tahtoi vähän jäädä päälle. Vielä kun toinen oli hiljaisempi ja rauhallisempi, perinteinen kiltti tyttö. Sittemmin sai oikein huomautella ja "taistella" sen eteen, että myös tyttö on saanut joskus ensimmäisenä huomiota ja hänelle puhutaan aivan kuten isoveljelle, ettei hän jää taka-alalle huomaamatta.
Tsemppiä vain kovasti! Nauti ihanista lapsistasi! =) :heart:
Edellä mainittiinkin tosi kivoja vinkkejä mustasukkaisuuteen, joten ei niistä sen enempää. Sen vain haluan sanoa, että kun meilläkin aina kaikki huomioi vanhempaa lasta ensimmäisenä, niin se tahtoi vähän jäädä päälle. Vielä kun toinen oli hiljaisempi ja rauhallisempi, perinteinen kiltti tyttö. Sittemmin sai oikein huomautella ja "taistella" sen eteen, että myös tyttö on saanut joskus ensimmäisenä huomiota ja hänelle puhutaan aivan kuten isoveljelle, ettei hän jää taka-alalle huomaamatta.
Tsemppiä vain kovasti! Nauti ihanista lapsistasi! =) :heart:
Heips!
Meillä sama tilanne, tosin esikoispoika "vasta" 1,5v. Hän on pääosin tarhassa (keisarinleikkaus ja nostokileto 2 kk paitsi vauvaan), mitä nyt flunssien ja muiden vuoksi ollut kotona hoidossa. Meilläpä ehkä juuri siksi hiukan toisenlainen tilanne uhmailun suhteen. Poikani on tuntenut itsensä enemmänkin ulkopuoliseksi pikkuveikan tultua maailmaan. Tähän auttaa kyllä ne samat niksit kuin siihen uhmailevaankin taaperoon. Eli rakkautta, huomiota, kehuja ja kahdenkeskisiä tuokioita myös äidin että isän kanssa.
Onneksi uusi tulokas on "helppo" vauva, paitsi että hirmuisen ruokamäärän on tultava ajallaan. Ja ruoan onneksi isoveikka antaa pikkuisen nauttia rauhassa.
Itse olen kyllä kauhuissani enemmänkin sen vuoksi, että isompi on joutunut kasvamaan isommaksi yhdessä yössä. Meillä pikkuinen oikeasti syö pitkään (jopa 1,5h, jossa toki vaipanvaihto ja hiukan seurustelua välissä, mutta samaa syömiskertaa) ja minua hirvittää kun isompi joutuu tuon ajan tulemaan toimeen yksinään. Nyt sitten poika katselee myyrää dvd:ltä kun pikkuinen syö. Olen jo välillä harkinnut rintaruokinnasta luopumista, jotta isompi ei olisi niin yksin... Taiteile sitten molempien hyväksi tässä isoruokaisen vauvan kanssa...
Tosin isoveikka söi vielä tiuhempaan. Muistan kun en oikein tahtonut vessaan ehtiä kun jo ruokaa paruttiin lisää. Ja ensimmäinen sai aina lisämaidot joka rintaruoan jälkeen... Nyt ehkä hiukan paremmin tuota maitoa, kun voin käydä pissillä ja juoda kupin kahviakin sekä halailla isompaa.
Kyllä se siitä! Niin on ne ennenkin lapset hoidettu vaikka useampiakin ollut yhtäaikaa kotona kasvamassa. Se vaatii hiukan luovimista ja joustoja kaikilta osapuolilta. On se henkistäkasvua sille isommalle, kun huomaa ettei ole ainoa (siitä ne kiukut yleensä johtuu). Pienmpihän jo joutuu huomaamaan heti alussa ettei ole ainoa, joten lähtökohta erilainen. Silti molemmista kehittyy yleensä normaaleja ihmisiä...
T:Tea (keittiöpsykologi... )
Meillä sama tilanne, tosin esikoispoika "vasta" 1,5v. Hän on pääosin tarhassa (keisarinleikkaus ja nostokileto 2 kk paitsi vauvaan), mitä nyt flunssien ja muiden vuoksi ollut kotona hoidossa. Meilläpä ehkä juuri siksi hiukan toisenlainen tilanne uhmailun suhteen. Poikani on tuntenut itsensä enemmänkin ulkopuoliseksi pikkuveikan tultua maailmaan. Tähän auttaa kyllä ne samat niksit kuin siihen uhmailevaankin taaperoon. Eli rakkautta, huomiota, kehuja ja kahdenkeskisiä tuokioita myös äidin että isän kanssa.
Onneksi uusi tulokas on "helppo" vauva, paitsi että hirmuisen ruokamäärän on tultava ajallaan. Ja ruoan onneksi isoveikka antaa pikkuisen nauttia rauhassa.
Itse olen kyllä kauhuissani enemmänkin sen vuoksi, että isompi on joutunut kasvamaan isommaksi yhdessä yössä. Meillä pikkuinen oikeasti syö pitkään (jopa 1,5h, jossa toki vaipanvaihto ja hiukan seurustelua välissä, mutta samaa syömiskertaa) ja minua hirvittää kun isompi joutuu tuon ajan tulemaan toimeen yksinään. Nyt sitten poika katselee myyrää dvd:ltä kun pikkuinen syö. Olen jo välillä harkinnut rintaruokinnasta luopumista, jotta isompi ei olisi niin yksin... Taiteile sitten molempien hyväksi tässä isoruokaisen vauvan kanssa...
Tosin isoveikka söi vielä tiuhempaan. Muistan kun en oikein tahtonut vessaan ehtiä kun jo ruokaa paruttiin lisää. Ja ensimmäinen sai aina lisämaidot joka rintaruoan jälkeen... Nyt ehkä hiukan paremmin tuota maitoa, kun voin käydä pissillä ja juoda kupin kahviakin sekä halailla isompaa.
Kyllä se siitä! Niin on ne ennenkin lapset hoidettu vaikka useampiakin ollut yhtäaikaa kotona kasvamassa. Se vaatii hiukan luovimista ja joustoja kaikilta osapuolilta. On se henkistäkasvua sille isommalle, kun huomaa ettei ole ainoa (siitä ne kiukut yleensä johtuu). Pienmpihän jo joutuu huomaamaan heti alussa ettei ole ainoa, joten lähtökohta erilainen. Silti molemmista kehittyy yleensä normaaleja ihmisiä...
T:Tea (keittiöpsykologi...
)\
:\| :\| mulla esikoinen on 1v.5kk(tyttöjä kumpikin) ja nyt vauva...kamalasti se tämä esikoinen on alkanut vaatimaan asioita(huomiota)huutamalla,mulla tuntuu nyt jo, et pää räjähtää kun esikoinen huutaa,viime yönä hänet piti nostaa meidän keskeen nukkumaan kun ei muuten rauhoittunut omaan sänkyynsä nukkumaan edes!mietin vain et alkaako tästä nyt sellanen kamala rumba et hän saa huomiot /asiat periksi huutamalla?!yritän kovasti ettei näin kävis...voimat vain menee kun tulee itsekkin korotettua ääntä esikoiselle tyyliin "älä huuda!"ja jos yötki menee sit et hänet joutuu nostamaan meidän keskeen nukkumaan ni mitäpä sitten,onko aihetta unikouluun!? :/ kommentoikaa muutkin... \|OAlkuperäinen kirjoittaja 24.02.2007 klo 13:38 Rapu kirjoitti:
itseani auttoivat seuraavat asiat (lasten ika-ero 1 v 3 kk esikon ja keskimmaisen valilla ja 2 v 2 kk keskimmaisen ja kuopuksen kanssa)
~ yritin valttaa turhaa hermostumista jaottelemalla "tapaukset" kolmeen ryhmaan
1. hengelle ja terveydelle vaaralliset teot - niihin reagoidaan heti ilman neuvottelua, pitaa totella tai itkea ja totella (liikenteessa, teravat veitset ym)
2. epamieluisat teot - niihin puutun tarvittaessa ja jos on voimia (seiniin piirtaminen, talkin ripottelu pitkin kylpparia, veden lotraaminen keittiossa jne)
3. turhikset - teot joiden vuoksi en ala rahjaamaan tai vaatimaan lasta tottelemaan (juodaanko mehua vai maitoa, laitetaan sininen vai punainen pusero jne)
~ neuvottelemalla ja suostuttelemalla lapset saastan omia ja lasten hermoja
~ kaikenlainen lahjonta on tehokasta ja kivutonta (karkit, kiva leikki, uudet lelut jne)
~ otan rennommin kuin aikaisemmin, ei ketaan satu jos myohastyn laakarin vastaanotolta tai kaupassa toinen lapsista juoksee karkuun, toinen itkee kakat housuissa niin ei auta hermostuminen. olen kokeillut ja se parentaa tilannetta
~ yritan ensisijaisesti olla aiti joka antaa lapsillensa kivan ja turvallisen lapsuuden - muut asiat jarjestetaan sitten kun siihen on aikaa ja voimia
~ silloin kun tuntuu etta seinat kaatuu paalle ja hermoromahdus on nyt tassa keskityn ajattelemaan mika on elamassani hyvaa ja tarkeaa - terveet lapset, ihana mies, kivat naapurit, omat vanhemmat, yatavat jne jne vaikka 5 min istuu kahvikuppi kadessa ja ihmettelee niita hyvia asioita, joskus vaan jatan kaiken siivouksen ja soitan jollekin ja sekin hetki saattaa auttaa jaksamaan taas
~ joskus kun on mahdollista autan itseani ostamalla kodinhoito-palvelun tai haen lapsilleni pizzaa, aina ei jaksa olla 100 % ja silloin riittaa kun tekee sen minka jaksaa
~ ulkoilen joka paiva lasten kanssa, satoi tai paistoi (lapset nukkuvat paremmin ja itsekin saa raitista ilmaa ja muutakin kattottavaa kun ikuinen tiski-ratti kadessa)
~ yritin valttaa turhaa hermostumista jaottelemalla "tapaukset" kolmeen ryhmaan
1. hengelle ja terveydelle vaaralliset teot - niihin reagoidaan heti ilman neuvottelua, pitaa totella tai itkea ja totella (liikenteessa, teravat veitset ym)
2. epamieluisat teot - niihin puutun tarvittaessa ja jos on voimia (seiniin piirtaminen, talkin ripottelu pitkin kylpparia, veden lotraaminen keittiossa jne)
3. turhikset - teot joiden vuoksi en ala rahjaamaan tai vaatimaan lasta tottelemaan (juodaanko mehua vai maitoa, laitetaan sininen vai punainen pusero jne)
~ neuvottelemalla ja suostuttelemalla lapset saastan omia ja lasten hermoja
~ kaikenlainen lahjonta on tehokasta ja kivutonta (karkit, kiva leikki, uudet lelut jne)
~ otan rennommin kuin aikaisemmin, ei ketaan satu jos myohastyn laakarin vastaanotolta tai kaupassa toinen lapsista juoksee karkuun, toinen itkee kakat housuissa niin ei auta hermostuminen. olen kokeillut ja se parentaa tilannetta
~ yritan ensisijaisesti olla aiti joka antaa lapsillensa kivan ja turvallisen lapsuuden - muut asiat jarjestetaan sitten kun siihen on aikaa ja voimia
~ silloin kun tuntuu etta seinat kaatuu paalle ja hermoromahdus on nyt tassa keskityn ajattelemaan mika on elamassani hyvaa ja tarkeaa - terveet lapset, ihana mies, kivat naapurit, omat vanhemmat, yatavat jne jne vaikka 5 min istuu kahvikuppi kadessa ja ihmettelee niita hyvia asioita, joskus vaan jatan kaiken siivouksen ja soitan jollekin ja sekin hetki saattaa auttaa jaksamaan taas
~ joskus kun on mahdollista autan itseani ostamalla kodinhoito-palvelun tai haen lapsilleni pizzaa, aina ei jaksa olla 100 % ja silloin riittaa kun tekee sen minka jaksaa
~ ulkoilen joka paiva lasten kanssa, satoi tai paistoi (lapset nukkuvat paremmin ja itsekin saa raitista ilmaa ja muutakin kattottavaa kun ikuinen tiski-ratti kadessa)
yks äityli
\
:hug: hei!mulla sama tilanne,tosin esikoinen nyt hiukka nuorempi...1v.4kk tuntuu et pitää koko ajan olla varpeillaan kun ei tiiä mitä tekee seuraavaksi...ehkä olen liikaakin varovainen?ensimmäistan lasten kohdalla oli vain 3v.ikäeroa ja ei silloin ainakaan ollu mustis kohtauksia,otin silloin vanhimman mukaan kaikkeen,vaipan vaihtoon,kylvetykseen ja ulkoiluun,vaunuja pukkas kaverina-oikea äidin pikku apulainen...ja oli niin ylpeää kun sai viedä vaipan roskikseen niinkuin tääkin puolitoista vuotias nyt vie vaippaa roskiin ja tuo uutta tilalle,pitää vain yrittää ottaa mukaan kaikkeen ja mikäli mahdollista antaa tälle vanhemmallekkin aikaa kahdenkeskistä esim.ulkoilkaa kaksin ilman vauvaa,hassutelkaa,sisällä kuin ulkonakin.itse olen sanonut tälle vanhimmalle et nyt kun äiti laittaa vaavelin sänkyyn ni aletaampas yhdessä leikkimään...tai otan vain syliin ja juttelen,luetaan kirjaa jne.onhan se raskasta mutta otat joskus itsellesi pari tuntia vaikka yksin kaupassa käyntiin.sekin on jo jotakin kun vie vaikka roskapussin ulos ja vetää samalla raitista ilmaa henkeen ja puhaltelee ulos...helpottaa kummasti ja jaksaa taas paremmin kun menet sisälle pyörremyrskyn keskelle!!tsemppiä ja voimia ja jaksamista sinulle arjen ruteeneihin,muista ettet ole yksin,meitä kanssa sisaruksia on muitakin-siis äitejä! :hug:Alkuperäinen kirjoittaja 24.02.2007 klo 13:38 Rapu kirjoitti: