2-vuotias ja vanhempien ero

["Huolestunut äiti"]

Nyt on tilanne se, että parisuhde lapsen isään päättyy. Miten tuo meidän 2-vuotias tilanteeseen oikein tulee reagoimaan? Onko kenelläkään OMAKOHTAISIA kokemuksia siitä, kuinka asiat olisi paras hoitaa? Lapsen isä on hyvinkin osallistuva ja tarkoituksena on jakaa aika lapsen kanssa tasan puoliksi. Haluaisin tietenkin pitää lapsen enimmäkseen itselläni, mutta pakko kai se on ajatella myös lapsen ja isän tarvetta yhteiselle ajalle?

 

["..."]

Ole onnellinen siitä,että lapsen isä on noin yhteistyökykyinen,toisin kuin meillä...Meillä lapsen isä on laittanut kaiken energiansa siihen,että tekee elämästäni yhtä suurta helvettiä (suoraan häntä lainatakseni)!!Esim.ei anna "yhteistä" autoa tai pojan istuinta lainaksi!Istuimen hän on ostanut OMILLA rahoillaan,niin saan kuulemma hommata omani,hänen ostaman hän on jo luvannut muualle...Ja tämä oli vaan yksi asia meidän tilanteesta...

 

[2-vuotiaan äiti]

Mun poika oli 2,5 v kun erottiin. Siskonsa oli 3,5v.
Poika reagoi edelleen tosi voimakkaasti. Ei puhu asiasta, vaikka muuten on kielellisesti lahjakas. Mutta käytöksellä osoitta, että isää on ikävä ja ero vaikuttaa.
Saa monta kertaa päivässä voimakkaita raivo-ja uhmakohtauksia. On ennenkin tietenkin saanut uhmakohtauksia, mutta ne on muuttaneet muotoaan todella paljon.

Jos katsonkin häneen väärällä hetkellä, saattaa sen takia huutaa ja karjua ½ tuntia. Päiväkodissa reagoi samalla tavalla, onneksi hoitajat tietävät tilanteen niin osaavat suhtautua oikein.

Mulle sanottiin, että lapsi tuntee turvattomuutta ja pelkää, että isä jättää hänet kokonaan. On siis todella tärkeää pitää huoli lapsen turvallisuuden tunteesta. Itse jouduin ottamaan pojan takaisin samaan huoneeseen nukkumaan, kun ei uskaltanut jäädä enää lastenhuoneeseen. Pelkäsi kovasti että minäkin häivyn.
Illat ja yöt on menneet onneksi sen vuoksi paremmin. Muutenkin hakee kauheasti minusta turvaa ja tulee esim. syliin enemmän kuin ennen.

Siskonsa ei reagoi käytöksellään ,mutta puhuu asiasta paljon. Ja se on hyvä.
Hyvä että poika reagoi, kuulemma vakavampaa olisi jos ei reagoisi mitenkään.
Rankkaa on mutta kyllä se varmasti helpottaa ajan kanssa

 

[vieras*]

MLL - vanhempien ero

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vanhempien_ero/

 

["Mintus"]

Kaksivuotias on niin pieni että hänelle voi selittää asioita "parhain päin" ja menee kohtuullisen hyvin läpi. Nyt aikuinen tyttäreni oli 2,5 vuotias kun erosimme. Kerroimme silloin hänelle että koska äiti ja isä riitelevät koko ajan, ei se ole sinulle hyväksi ja siksi olemme päättäneet hankkia sinulle kaksi kotia. Tästä lähtien sinulla on siis kaksi kotia - toinen tämä missä nyt olemme ja siellä on äiti sinua varten, lisäksi saat aivan uuden kodin jossa isä on sinua varten.
Läpi meni ja lapsi uskalsi turvallisemmin seurata eroprosessiamme ja kysellä siitä. Tottkai oli useinkin ikävä toisen luo ym, mutta aina selitin asiat parhain päin ja kuinka paljon isä sinua rakastaa ym ym. välillä teki kyllä tiukkaa koska ko. isä ei todellakaan ollut mikään malliesimerkki.
Nyt kun olen saanut nähdä todellisen tuloksen teoilleni, olen tosi onnellinen että olen voinut antaa lapselleni uskon isänsä rakkauteen - isän epätäydellisyydestä huolimatta. Nyt tyttäreni on tasapainoinen nuori aikuinen joka elää omaa elämäänsä ja hänellä on oikeasti ne kaksi kotia joissa yhteensä neljä häntä rakastavaa vanhempaa.
Ei se ero kaada lapsen maailmaa, mikäli vain jaksat pitää aina mielessäsi lapsen edun ja aina ensimmäisenä!