Meidän vanhempi on nyt tällä hetkellä 2v 3kk ja viime kesänä kun hankimme hänelle jatkettavan sängyn niin aluksi meni ihan hyvin mutta sitten alkoi öinen heräily ja sillon tullaan kiireen vilkkaa äitin ja isin väliin nukkumaan.Ei siinä mitään vaikka tuleekin mutta kun siitä nukkumisesta ei meinaa tulla mitään.Kyllä sitten pyöritään,hyöritään,potkitaan ja jutellaan eikä puhettakaan että pitäs käydä nukkumaan.Todella raivostuttavaa...Ja varsinkin kun isin pitää mennä aamulla töihin niin siinä katkeaa yöunet häneltäkin kun ei siinä sängyssä nuku sitten kukaan.Tästä aiheesta oli keskustelua taapero-osastolla mutta yhteen liittyi uuden perheenjäsenen tulo.Meillä tosin nuorimmainen on kohta 3 kk:n ikäinen mutta tätä yöheräilyä on siis ollut jo ennen vauvan tuloa taloon.Ja siinäkin mielessä ärsyttää tuo yöheräily kun pienemmän takia ei välttämättä tarvitse herätä yöllä syöttämään sillä suurimmalta osalta nukkuu läpi yön ja jos herää niin ehkä kuuden aikaa aamulla jonka jälkeen vielä jatketaan unia.Eli siis olisko mitään neuvoa/keinoa tuon yöheräilyn katkaisimiseen?Tekis ite mieli laittaa portti tytön huoneen oviaukkoon kun ovea ei oo ja tuntuis kyllä liian julmalta laittaa ovea ettei saa sitä auki.Välilllä kyllä tekis mieli viedä alakertaan matkasänkyyn nukkumaan niin sais hillua siellä mielin määrin ihan itekseen,mutta ei kuitenkaan.Voi vaan syksyllä olla aika ankeeta kun ja jos lähden töihin ja lapset hoitoon niin voi vanhimmaisella olla vaikeuksia herätä aikaisin aamulla jos parikin tuntia yöllä valvoo.Mutta hyviä neuvoja siis otetaan vastaan.
2 vuotiaan yöheräilyt
- Viestiketjun aloittaja Greece
- Ensimmäinen viesti
Aivan kuin olisit puhunut minun suullani! :hug:
Meillä sama tilanne muuten, mutta toinen lapsi syntyy vasta huhtikuussa. Meillä tämä yöllinen viereentulo kestänyt noin kaksi kuukautta. Välillä yritin saatella pojan takaisin omaan sänkyyn ja livahtaa sieltä heti kun nukahti uudestaan, mutta siinä menee itsellä kauemmin valvoessa. Nopeammin nukahdamme kun poika tulee keskeen. Sen jälkeen tosin yöunet ovat kaikilla levottomat.
Onko teillä uhmakausi menossa tai onko alkanut ilmetä mielikuvituksen kehittymisen myötä pelkoja?? Meillä pojalla selvä uhmakausi ja myös melko voimakkaasti tulleet pelot. Esim. hämärässä varjot pelottavat ja välillä tuntuu että pikkukakkonenkin on liikaa! Tutin ( oli vain nukkuessa ) jätimme pois noin kaksi kuukautta sitten ja siitä tämä selkeämmin alkoi. Uniriepu pojalla edelleen on ja iltarutiinit tehdään aina samalla tutulla kaavalla. Muutenkin elämä on tasaista.
Olen samassa tilanteessa kanssasi ja koitan miettiä keinoja tähän. Välillä tuntuu, että siirrän pojan nukkumaan takaisin samaan huoneeseen, mutta en mielelläni " ottaisi takapakkia " varsinkaan nyt kun vauvakin tulossa. Neuvoja en osaa sinulle antaa, mutta on sinulla kohtalotoveri. :hug:
Meillä sama tilanne muuten, mutta toinen lapsi syntyy vasta huhtikuussa. Meillä tämä yöllinen viereentulo kestänyt noin kaksi kuukautta. Välillä yritin saatella pojan takaisin omaan sänkyyn ja livahtaa sieltä heti kun nukahti uudestaan, mutta siinä menee itsellä kauemmin valvoessa. Nopeammin nukahdamme kun poika tulee keskeen. Sen jälkeen tosin yöunet ovat kaikilla levottomat.
Onko teillä uhmakausi menossa tai onko alkanut ilmetä mielikuvituksen kehittymisen myötä pelkoja?? Meillä pojalla selvä uhmakausi ja myös melko voimakkaasti tulleet pelot. Esim. hämärässä varjot pelottavat ja välillä tuntuu että pikkukakkonenkin on liikaa! Tutin ( oli vain nukkuessa ) jätimme pois noin kaksi kuukautta sitten ja siitä tämä selkeämmin alkoi. Uniriepu pojalla edelleen on ja iltarutiinit tehdään aina samalla tutulla kaavalla. Muutenkin elämä on tasaista.
Olen samassa tilanteessa kanssasi ja koitan miettiä keinoja tähän. Välillä tuntuu, että siirrän pojan nukkumaan takaisin samaan huoneeseen, mutta en mielelläni " ottaisi takapakkia " varsinkaan nyt kun vauvakin tulossa. Neuvoja en osaa sinulle antaa, mutta on sinulla kohtalotoveri. :hug:
Neuvoja kaipaisin minäkin...
Meillä tyttö 2v7kk on nyt noin kuukauden ajan joka yö kipittänyt omasta huoneesta äidin ja isän väliin nukkumaan. Se alkoi jotain viikon kuluttua siitä, kun hänelle tuli uusi sänky eli vaihtui pinnasänky jatkettavaan. Sitten hän vielä piti flunssan kovan yskän kera. Ensin ajattelin, että yskän loputtua jää myös pois yöheräily, mutta ei vain niin käynyt. Lisäksi tytön ollessa vieressä en pääse itse esim käymään vessassa yöllä ilman, että hän herää. Aamullakin herää heti, kun nousen itse.
Perheen isompi, silloinen 4-vuotias, saatiin nukkumaan koko yö omassa sängyssä siten, että kun hän oli tullut viereen ja nukahtanut, hänet kannettiin takaisin omaan sänkyyn, mutta useamman kuukauden kesti tuo takaisinkantaminen. Olenkin miettinyt aloittavani saman tytölle, jos vain pääsisin nousemaan sängystä ilman hänen heräämistä.
Meillä tyttö 2v7kk on nyt noin kuukauden ajan joka yö kipittänyt omasta huoneesta äidin ja isän väliin nukkumaan. Se alkoi jotain viikon kuluttua siitä, kun hänelle tuli uusi sänky eli vaihtui pinnasänky jatkettavaan. Sitten hän vielä piti flunssan kovan yskän kera. Ensin ajattelin, että yskän loputtua jää myös pois yöheräily, mutta ei vain niin käynyt. Lisäksi tytön ollessa vieressä en pääse itse esim käymään vessassa yöllä ilman, että hän herää. Aamullakin herää heti, kun nousen itse.
Perheen isompi, silloinen 4-vuotias, saatiin nukkumaan koko yö omassa sängyssä siten, että kun hän oli tullut viereen ja nukahtanut, hänet kannettiin takaisin omaan sänkyyn, mutta useamman kuukauden kesti tuo takaisinkantaminen. Olenkin miettinyt aloittavani saman tytölle, jos vain pääsisin nousemaan sängystä ilman hänen heräämistä.
Meillä jonkinlaista uhmaa ilmeni jo ennen kakkosen syntymää.Ja meidän neiti on ehkä lievästi vilkkaan puoleinen mutta huonolla tavalla.On kuitenkin reipas eikä ujostele vieraidenkaan ihmisten läsnäollessa.En kyllä ole huomannut mitään erityisiä pelkoja tai muuta sellaista.Tuttikin jätettiin pois jo kesällä kun kakkonen oli tulossa ja eikä hän tuttia ole kaipaillutkaan.Tosin nuorempi ei nyt juuri syö vielä ainakaan tuttia vaikka isompi sisko hänelle sitää yrittääkin tarjota välillä.Ja hyvin on kuitenkin suhtautunut pikkusiskoonsa välillä kun ei huomais koko siskoa.Että en usko yöheräilyiden johtuvan uudesta tulokkaasta.Ja sit tuntuu kuitenkin hankalalta puhua asiasta 
kun toinen ei kuitenkaan puhu vielä kuin muutamia sanoja ei siis järkeviä lauseita tai muutenkaan puhe ei ole kovin ymmärettävää niin meneekö asiasta puhuminen perille vai ei.Minä olisin kyllä valmis viemään neitin talomme alakerrassa sijaitsevaan takkahuoneeseen "hillumaan"öisin kun ei asetu meidän väliimme mutta isi ei anna lupaa.Voishan se ehkä olla shokkihoitoa,mut jos se sit ehkä menis jotenkin perille ettei äiskä ja iskä tykkää et yöllä hillutaan ja potkitaan kun tullaan viereen nukkumaan.Ehkä se joskus loppuu...
kun toinen ei kuitenkaan puhu vielä kuin muutamia sanoja ei siis järkeviä lauseita tai muutenkaan puhe ei ole kovin ymmärettävää niin meneekö asiasta puhuminen perille vai ei.Minä olisin kyllä valmis viemään neitin talomme alakerrassa sijaitsevaan takkahuoneeseen "hillumaan"öisin kun ei asetu meidän väliimme mutta isi ei anna lupaa.Voishan se ehkä olla shokkihoitoa,mut jos se sit ehkä menis jotenkin perille ettei äiskä ja iskä tykkää et yöllä hillutaan ja potkitaan kun tullaan viereen nukkumaan.Ehkä se joskus loppuu...Meillä on kanssa tälläinen 2 ja puol vuotias yöheräilijä. Kömpii välillä meidän sänkyyn, joskus tosin tulee jo illalla meidän sänkyyn, mutta kannetaan sitten omaan sänkyynsä nukkumaan. Välillä olen herännyt yöllä siihen, kun poika on ollut hereillä omassa sängyssä ja leikkinyt. Kantanut sänkyynsä kaikki pehmolelut jne.
Oli kiva kuulla, että on kohtalotovereita ja kun hain vanhoja ketjuja hakusanoilla, totesin että melko monessa perheessä yöt ovat levottomia.
Meillä on nyt mennyt muutamana iltana niin etten saa poikaa enää illalla omaan sänkyyn omaan huoneeseensa nukkumaan vaan haluaa isin ja äidin sänkyyn. Olen sitten antanut pojan tulla ja yöt ovat kyllä menneet paremmin. =) Toki on ahdasta ja välillä poika potkii, mutta ei herää itkemään eikä minun tarvitse ravata toisessa huoneessa.
Ajattelin, että tänä iltana siirrämme pojan sängyn takaisin meidän makkariin ja koitan saada hänet nukkumaan hyvin siinä. Tärkeintä on kuitenkin hyvä yöuni ja levollinen ja turvallinen olo kaikilla. Tuleehan se melkoinen tungos, kun kohta syntyy toinen lapsi, mutta katsotaan taas sitten miten asiat menee. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että koska lapsella on nyt tällainen pelkokausi niin sitä vartenhan me vanhemmat olemme, että suomme lapselle turvaa ja huolenpitoa. Ajatella jos itse pitäisi nukkua kaukana isitä ja äidistä vaikka pelottaa. Muistan kyllä joitain sellaisia öitä omasta lapsuudestani, eikä ollut kiva tunne. Miksi tekisin niin omalle lapselleni?
Eli näin siis meillä, aion siirtää pojan takaisin meidän lähelle nukkumaan. Ei hän enää 15 vuotiaana halua olla äidin ja sisin pikku poika!
Meillä on nyt mennyt muutamana iltana niin etten saa poikaa enää illalla omaan sänkyyn omaan huoneeseensa nukkumaan vaan haluaa isin ja äidin sänkyyn. Olen sitten antanut pojan tulla ja yöt ovat kyllä menneet paremmin. =) Toki on ahdasta ja välillä poika potkii, mutta ei herää itkemään eikä minun tarvitse ravata toisessa huoneessa.
Ajattelin, että tänä iltana siirrämme pojan sängyn takaisin meidän makkariin ja koitan saada hänet nukkumaan hyvin siinä. Tärkeintä on kuitenkin hyvä yöuni ja levollinen ja turvallinen olo kaikilla. Tuleehan se melkoinen tungos, kun kohta syntyy toinen lapsi, mutta katsotaan taas sitten miten asiat menee. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että koska lapsella on nyt tällainen pelkokausi niin sitä vartenhan me vanhemmat olemme, että suomme lapselle turvaa ja huolenpitoa. Ajatella jos itse pitäisi nukkua kaukana isitä ja äidistä vaikka pelottaa. Muistan kyllä joitain sellaisia öitä omasta lapsuudestani, eikä ollut kiva tunne. Miksi tekisin niin omalle lapselleni?
Eli näin siis meillä, aion siirtää pojan takaisin meidän lähelle nukkumaan. Ei hän enää 15 vuotiaana halua olla äidin ja sisin pikku poika!
Juu, tein sitäkin välillä ja just ton mahan kanssa oli aika hankalaa. Nyt on sellainen vaihe menossa ettei isä " kelpaa " pojalle nukutushommiin vaan alkaa mahdoton huuto äidin perään. :/ Noh, nukutaan taas samassa huoneessa ja katsotaan jos muutamien kuukausien kuluttua poju vaikka siirtyisi vauvan kanssa yhdessä omaan huoneeseen nukkumaan, se kun on ihan viereinen huone. Katsotaan miten menee, pääasia että saadaan kaikki nukutuksi. =) =)
Nyt on sellainen vaihe menossa ettei isä " kelpaa " pojalle nukutushommiin vaan alkaa mahdoton huuto äidin perään. :/ Noh, nukutaan taas samassa huoneessa ja katsotaan jos muutamien kuukausien kuluttua poju vaikka siirtyisi vauvan kanssa yhdessä omaan huoneeseen nukkumaan, se kun on ihan viereinen huone. Katsotaan miten menee, pääasia että saadaan kaikki nukutuksi. =) =)