2-vuotiaan puhe

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolestunut?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolestunut?

Vieras
Mitä mieltä ootte,kun pojalta tulee muutamia sanoja vanhempien kuullen, mutta vieraiden kuullen ei juuri mitään. mummo on sitä mieltä että poika on vietävä puheterapiaan,ei kylläkään usko vaikka sanoin pojan puhuvan meidän vanhempien kuullen.2-vee neuvolassa sanoivat että koska lapsi on ollut koko ajan kotihoidossa ja päivähoito alkaa kuukauden päästä,voi tämä olla eduksi puheen kehittymiseen ja vasta 2,5v voisi miettiä hoitoa tai käyntiä puheen vuoksi terkkarilla. sanat jotka tulevat ovat äiti,isi,auto,traktori (tai jotain sinne päin), täättii (tätä), pipi, nenä (tuli joskus 2kk sit,ei enää.),kalja,koira,moi,ei, joo,vauva,ei oo, tiitti (kiitti),mummo,pappa,täh (mitä) ja kaikki eläinten äänet osaa ja autojen päristelyt yms.
ymmärrys on loistavaa,voin antaa vaikeankin tehtävän ja hän suoriutuu siitä kuten "vie tämä vaippa vaipparoskikseen ja likaiset vaatteet pyykkikoriin ja samalla tuo puhdas yövaippa vaippakaapista ja yöpuku vaatekaapista."
ärsyttää että puoli sukua kyselee että "joko puhuu","eikö vieläkään puhu"...
meillä kävelemään opittiin vajaa 11kk ja motoriset taidot ovat todella hyvät. syöminen on sujunut täysin itsenäisesti 1v5kk lähtien, juo välillä jopa yhdellä kädellä lasista ja esim.takaperin oppi kävelemään 1v6kk.
poika tosiaan sanoo noita sanoja satunnaisesti,pörinät ja eläinten äänet aina. vakituisia tai päivittäin tulevia sanoja ovat lähinnä ei oo,joo,moi,vauva,mummo,äiti,isi,tiitti,täättii,täh.
 
Puheen viivästyminen voi olla myös perinnöllistä eli jos suvussa on ollut aiemminkin myöhään puhumaan oppineita, niin ei syytä huoleen. Serkkuni pojan sanavarasto on vielä harvempi 2-vuotiaana, muttei kukaan ole vielä huolestunut, koska isän puolen suvussa on puhuminen aloitettu vasta noin kolme vuotiaana.
 
Ei ton ikästä lasta kannata mihkään puheterapiaan viedä... Miehen siskon muksu (poika) on nyt 5 ja vasta on alkaneet päiväkodissa antaan ns. harjaantumisopetusta puheeseen, muksulta puuttuu s-ja r- ja t kirjaimet puheesta

saapi mummo mennä ite kuuntelemaan "opetusta" lasten eritahtiin kehittymisestä ;) Ihan hyvältä kuullostaa pojan taidot!
 
Mun mielestä toi teidän 2v:n puhe tuntuu oikein normaalilta. Meidän tyttö taisi olla samassa pisteessä silloin 2v iässä. Siihen puoli vuotta päälle ja puhetta tulee ja tulee :) Ihan vieraille tuo ei puhu kun ujostuttaa, mutta mummoille yms kyllä höpöttelee jo ihan kivasti.
Ja päiväkoti kyllä muuttaa tota puhejuttua paljon!
 
On todellakin normaalia. Meidän esikoisella oli 2v neuvolan aikaan n. 10 sanaa. Melkein heti niitä alkoi kuitenkin tulla kovaan tahtiin ja 2v3kk iässä tuli jo monen sanan lauseita.

Kuopus on nyt 2,5v eikä vieläkään puhu. Nyt on alkanut sanoja tulemaan (aika paljonkin) mutta ovat useimmiten todella epäselviä. Lauseista ei vielä tietoakaan. Puheterapia alkaa luultavasti tässä alkuvuoden aikana. Ennen 2,5-vuotta ei yleensä terapiaa aloiteta kun siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä niin pienelle.
 
Oleellista on se, että lapsi ymmärtää puhetta ja ylipäätään kuulee.

Meillä tyttö ei puhunut sanaakaan ennenkuin hän 1 v 8 kk:n iässä meni päivähoitoon. Siellä pari viikkoa hän oli ihan hiljaa, mutta kun tädit eivät ymmärtäneet tytön yninää, niin hän joutui opettelemaan puhumisen. Meillä siis päiväkodin aloittaminen oli se ratkaiseva seikka, joka käynnisti puhumisen.

Sitä ennen minä olin laulanut ja loruillut lapselle, lukenut hänelle kirjaa, ollut välillä ihan hiljaa jne. Virikkeitä lapsen puheen tuottamiselle piti olla. Yritin myöskin kannustaa lasta puhumaan (eli että en olisi "ymmärtänyt" lapsen tarpeita esim. janoa ilman, että hän pyytää maitoa tms), mutta se ei oikein onnistunut.

Kyllä ne neuvolassa seuraavat asiaa. Meilläkin oli välitarkastus 2v 6kk iässä, jolloin neuvolatäti totesi, että kielellinen kehitys oli jo melkein ikää vastaavaa. 3 v neuvolassa kielellinen kehitys oli jo iän mukainen. Nyt tyttö on koulussa ja hänen vahvuutensa on juuri selkeä puhe, hyvä mielikuvitus kirjoituksissa jne.
 
Meillä siis 2v 3kk poika.Hänen sanavarasto on aika tyhjä.Oikein sanoo harvoja sanoja kuten äiti,vauva,mamma,pappa,auto jne.Kiitos meilläkin sanotaan "tiittis" ja monia muita sanoja joita vain minä tai "ihka" (iskä) ymmärretään.
Neuvolassa sanoivat että 2,5v ylimääräinen neuvola jolloin tarkkaillaan puheenkehittymistä.
Naapurinpoika on hiukan vanhempi (5kk) kuin meidän poika ja hän ei 2v puhunut mitn.Mutta nyt puhuu tosi paljon kun meni hoitoon.
Mä en ole huolestunut pojan puheesta.Hän niin reipas pikku ukkeli että varmasti sekin asiaa ajanut.Keskittyminen vielä tosi vaikeaa ,onhan ikääkin vielä tosi vähän.
Hän myös oppinut syömään itse todella aikaisin.1v 2kk ikäisenä ei antanut syöttää itseään vaan itse lusikalla ruokansa syönyt siitä asti.
Tutti meillä jäi nyt pois 2vk sitten ja selvästi sekin puhetta aiemmin häirinnyt.Nyt yritystä paljon enemmän.

 
meidän poika ei 2-vuotisena puhunut noinkaan paljon ja ei todellakaan kellekään vieraalle, just ja just lähemmille sukulaisille. nyt 2v 8 kk suu käy tauotta ja puhe on yli 6 sanan lauseita ja miltei kaikki sanat selviä (paitsi ne missä r-kirjain). meillä opittiin kävelemään 10 kk, joten ehkä puhe jäi jalkoihin. muistelin tässä just että 2-vuotissynttäreillä ei poika sanonut varmaan 10 sanaa enempää eikä ollut kovinkaan halukas perässäkään toistelemaan...

 
Meidän 2-vuotiaalla tytöllä myös vain joitakin sanoja käytössä,mutta omaa kieltään pulputtaa koko ajan! En tähän asti ollut huolissani,mutta 2-v-neuvolassa passitettiin puheterapiaan,koska 2-vuotiaan pitäisi muka jo osata lauseita...Aluksi pahoitin tästä mieleni,mutta etsin tämän viestin käsiini ja tajusin,että ei mitään syytä huoleen!Lapset ovat erilaisia eikä kaikkien tarvitse mennä aina samaan tahtiin.Joten en ehkä ihan vielä tilaakaan aikaa sinne puhetarapiaan....
 
Ehkä poika on vain ujo, jos on hirveästi kannustettu puhumaan ja tehty siitä liian iso asia. Kyllä lapsesta näkee, ymmärtääkö hän puhetta eli ns. leikkaako.

Puheenoppiminen voi viivästyä esim. siitä syystä, että lapsella on ollut hoitamattomia korvatulehduksia ja päässyt kehittymään liimakorva. Silloin kuulo on alentunut ja äänteitä on vaikea erottaa toisistaan.

Yhden tuttavan lapsen autismi paljastui siitä, että poika ei oppinut puhumaan ja nekin vähät sanat mitä oli oppinut, alkoivat kadota. Mutta siihen nyt liittyy taas monia muitakin oireita, etten kyllä lähtisi sellaista heti epäilemään.

Ehkä kannattaa yksinkertaisesti lopettaa puheen nyhtäminen ja houkutteu ja jos poika oma-aloitteisesti sanoo jotain, niin kiinnostua hänen "ajatuksistaan" silloin. Esim, kysellä aiheesta lisää ja olla kiinnostunut kuulemaan hänen mielipiteitään ja ajatuksiaan lisää, antaa ymmärtää, että pitää niitä tärkeinä. Eli kiinnittää huomiota enemmän puheen sisältöön kuin siihen, että "nyt tuli sana"...
 
Meilläkin on poika kaksi vuotias ja sanavarasto on aikalailla sama kuin ap:n lapsella. Sanat jotka tulee oikein on äiti, vauva, hau hau, pappa ja kiitti ja niitä käyttää paljon. Lisäksi on sitten paljon sanoja jotka menee sinne päin tai osaa sanoa oikein, mutta ei vaan halua käyttää. Selvästi on ollut myös kausia jolloin opetellaan jotain tiettyä kirjainta, esim. kakka, kukka, kukkuu, kiikkuu tai poppa,pappa, piip piip.

Meilläkin anoppi/suku on ollut huolissaan kun poika ei puhu, vaikka puhuukin paljon. Sanat on vaan välillä vähän omanlaisia ettei niitä oudompi ymmärrä ja lisäksi oudompia ihmisiä pitää ujostellakin, niin homma on vielä hankalampaa... Meidän pojalle on selvästi tärkeää, että sana tulee melkolailla oikein ja ymmärrettävästi, ennen kuin sana tulee käyttöön puhekieleen. Toinen juttu on sitten se, että ei kukkokaan käskystä laula ja eikä varsinkaan kaksivuotias. Mitä enemmän pojalle höpöttää että sano mummu, mummu, MUMMU, niin sitä vähemmän poika edes yrittää... Nukkumaan mennessä yksikseen omassa sängyssä käy sitten melkomoinen puheen lipatus kun poika harjoittelee uusia sanoja ja kertaa päivän tapahtumia.
 

Yhteistyössä