2-vuotiaan pimeänpelko ja nukkumisvaikeudet

Moiks! :wave:

Mulla on tyttö tammikuussa 2vuotta.
Nukkunu omassa sängyssä 1vuotiaasta asti koko yön. Nyt kun viimeisen kuukauden aikana, on jostain syystä alkanu olemaan vaikeaa tuo nukkumaan meno.

Tyttö on 1,5vuotiaasta asti nukahtanut itse sänkyynsä, on vain jätetty makuhuoneen ovi auki ja muualla asunnossa himmeitä valoja päällä. Nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa.

Nukkumisvaikeudet alko sillä, että keskellä yötä heräsi, ja kipitti kovaa vauhtia viereen jatkamaan unia. Annoin tehdä niin ihmettelemättä sen kummempia, kun olen ajatellut että saa tulla viereen niin kauan kun haluaa, jos vaikka näkee pahoja unia.

Sitte alko olla niin että nukkumaan mennessä ihan hirveä huuto, itku ja hammasten kiristys. Vaikka oli jo melkein puoli vuotta nukahtanut itsekseen tosi reippaasti.

Yritin selittää että on lasten nukkumaanmeno aika, ja aikuiset tulee vähän myöhemmin, sitten kun on "aikuisten ohjelmat" loppuneet. Hyväksyi tämän selityksen pari viikkoa ja laittoi nukkumaan, joskin vähän vastustellen.

Sitten nyt on pari viikkoa ollu aivan tajuton huuto ja parku, kun on tullut aika mennä hampaan pesulle ja tieto siitä että kohta mennään nukkumaan. Huutaa että: "äitin viekkuun" ja "ei pelota minnuu"..

Sitten mennään sänkyyn, joko omaan tai iskän ja äitin, riippuen siitä kummin tahtoo. Luetaan iltasatu, luetaan "iltarukous" (isomummo opettanut =) ) ja sitten suukotetaan ja halataan, jonka jälkeen sanotaan hyvät yöt ja lähden katsomaan telkkaria. Makuuhuoneesta näkee suoraan olohuoneen sohvalle, että ei ole pelkoa siitä että äiti olis lähtenyt pois.

Sitten alkaa huuto että ei pelota ja muu. Olen yrittäny kysyä mikä pelottaa mutta eipä tuon ikäinen osaa oikein selittää. Osoittaa vain sängyn alle ja johonkin epämääräseen suuntaan.

Kokeilin sitten eilen, että laitoin pienen lukulampun lattialla, ja jätin päälle, niin nukahti aivan sekunnissa! :/

Tänään taas sama souvi, ja laitoin taas lampun lattialle, jos vaikka olisikin univaikeudet siitä että palkää pimeää! Mutta eipäs auttanut tällä kertaa. Kun huutoa oli jatkunu tunnin, ja pissalla käyty vähintään sen kymmenen kertaa, otin sen tänne tytön omaan huoneeseen toiseen sänkyyn nukkumaan, samalla kun itse istun tietokoneella.

Huuto loppui, tuossa hän nyt loilottaa ja yksikseen jutustelee, saa nähä kauanko menee että nukahtaa..

Niin että tämmönen olis tämä tilanne ja haluaisin kipeästi selvittää mikähän olisi hätänä! Voisiko joku samanlaisen tilanteen kanssa joskus paininut, tai parhaillaan painiva, antaa vinkkejä ja neuvoja?

Alkaa hermot palaa loppuun kohtapuoliin, vaikka kuinka kärsivällinen yrittää olla. Rajansa kaikella. \|O

Kiitos jo etukäteen jos joku jaksoi lukea loppuun ja voisi ehkä vielä auttaakkin tämän ongelman kanssa.

Heipähei!! :wave:

 

Hei! :wave:
Juupatijuu...tuttua touhua...tiäkkö, että mie laittasin sen ihan tuohon kohta kukoistavan uhman piikkiin! =)

Ko se on tuo teän tyvär tainnu huomata, että kun ei haluta mennä nukkumaan niin sitä ja tätä ja tuota huutamalla (muka pissahätä ja että sie oot huolissasi tuosta pelottaa sanasta jne...) hän saa huomiota eikä tarvi vielä nukahtaa.

Nyt ois hyvä vaan jatkaa nuita samoja rutiineja ja tosiaan pitää se yövalo päällä ja sitkeästi vain osoittaa, että kun mennään nukkumaan niin sen jälkeen ei enää juosta vessassa jne...kerran voi käydä, mutta toinen kerta mitä tahansa on jo pelleilyä...

Meillä tuo 2v poitsu tekee samaa...mutta meillä kerran kun nousee sängystä pois niin osoitteena on pinnasänky (johon ei halua), koska sieltä ei osaa kiivetä vielä pois! No tänäkin iltana vein meän sänkyyn, jossa yleensä nukkuu yönsä...no tuli pois ja vein uudelleen ja sanoin, että jos vielä nousee niin äiti laittaa pinnikseen...vastaukseksi sain "ei" ja sitten peittelin jne. eikä aikaakaan, kun äijä vaelteli olkkarissa niin pinnikseen vaan ja huutoa kuului huimat 5min ja hän sammui. Ja näin toimitaan harvasepäivä...laps vaan testailee meikäläistä, että joko luovutan...tuo kakka-hommakin on tuttu, kun tietää, että pääsee vessassa käymään, kun vaan sanoo, että tuli kakka...joopatijoo... =)

Teillä tietty, jos nukkuu jo lastensängyssä tai pääsee pinnasängystä pois niin on astetta haastavampaa saada pienokainen pysymään sängssä, mutta siis sitkeyttä vaan ja päättäväisyyttä, luulempa, että nämä meän pienokaiset nyt vaan vaativat lujaa äitiä, joka osoittaa, että yöllä nukutaan...

ja onhan se yön ero lapsille iso asia ja tuntuu varmasti vaikealta...kaverilla on poika, jolle vieläkin (7v) on nukahtaminen juuri eroamisen takia vaikeata... :/

Mutta siis...sitkeytää ja pitkää pinnaa vaan! :hug:

 

Kiitos paljon vastauksesta!

On jo vähän huojentuneempi olo. Joo meillä piiperö nukkunut tavallisessa lasten sängyssä jo 1-vuotiaasta. Piti luopua pinnasängystä kun omistaja tarvi itse sen =)

Tänään menin viereen ja laulelin unilauluja, ja raukka rutisti minusta niin kovaa ettei henki meinannu kulkea, ja hoki vain että "äitin viekkuun" ja nukahti siihen ihan hetkessä..

Mietin tuossa kuiten että vaatiikohan sitä liikaa lapseltaan, kun kaveri on kuitenki vielä alle 2 ?
Kun on oppinut kuivaksi 4kk sitte, syö itte, kovasti yrittää oukea itte, puhuu jo täyttä päätä ja sinnillä opettelee ärrää sanomaan.. mikä kiire sillä on niin nopesti kasvaa? Mulla kun ei vielä siitä toisesta vauvastakaan ole tietoa, niin mietittiin tuossa ukon kanssa että miksi ei annettais tytön sen verran säilyttää "vauvan asemaansa" että mentäis viereen siiheksi kun nukahtaa, elikäs n.10-20minuuttia. Ja oikestaan nautin itekki iltalauluista ja saduista pienikaiselle..

Sitte mie taas mietin semmosta, että miten sitte jos mie nyt totutan sen siihen että äiskä tai iskä on vieressä nukkumaan mentäessä niin oppiikko hää sitten ikinä itse taas nukahtamaan??
Mutta niin, miksi ei oppis? :/

Tuli vain itellä niin suru puseroon kun menetin hermoni niin kovin, ja mistä minä tiedän jos joku oikiasti pelottaa? Kauheampaa en tiiä ku sen, että toinen hädissään tahtoo turvaa ja syliä kun joku "mörkö" pelottaa ja äiti vaan huutaa ja pakottaa yksin nukkumaan! Hui..

Vaikeaa tämä äitinä oleminen joskus, pakko myöntää..
Mutta no, loppu hyvin kaikki hyvin ainakin tälle päivälle!

 

Hei taas! :wave: =)
No kiva kun meni nuin mukavasti...

Ja onhan se niin, että kyllähän se lapsi myöhemminkin oppii iteksiään nukkumaan.
Mutta toisaalta sitä aikusena sitten itekki tottuu niin niihin tiettyihin rutiineihin sen lapsen yhden lapsen kanssa..siis tarkoitan sitä, että kaverin perheessä on 5 ja 2 vuotiaat lapset ja tuo 5 vuotiasta aina on silitelty melkeistä nukahtamiseen asti...ja niin tehdään edelleen...vois tietty lopettaa, mutta nostaa kauhean metakan jos ei niin pääsee helpommalla kun vaan tekee niinku on aina tehny...eli iltarutiini semmokseksi, että jaksaa sitä pitkään tehhä?...tietty toiset lapset on sopeutuvaisempia ko toiset...niin ja tää 2v aina menny iteksiään nukkumaan.

Mutta tehän teette just niinku hyvältä tuntuu...ja täytyy sanoa, että kyllä mie mielelläni kans olisin tuon 2 veen viekussa siihen asti, että uni tulee... se ei oo tosiaan pitkä aika tuo vajaa puolituntinen...ootankin sitä aikaa kun tää kuopus alkaa käydä samaan aikaan nukkumaan, että saa pojat sitten nukutella samaan aikaan ja samaan huoneeseen =) !

 

No selvishän se syy siihen pelkäämiseen ja univaikeuksiin!!!! \|O

Eilen kun mentiin nukkumaan, seisottiin siinä ovella laittamassa valoja kiinni, tyttö mulla sylissä. Tyttö äkäseen taas yhtäkkiä tuumaa että: "äiti ei pelota ei pelota minnuu", ja osoitti vastapäätä olevaan nurkkaan. Katoin sormenosottamaan suuntaan, ja näin meijän varjot!! Olkkarista sen verran valo loisti, että heijastu isot hahmot seinälle, ja tyttö raukka pelkäs aivan kuollakseen niitä!!

Voi itku ko olis tajunnu aijemmin.. nolottaa että on pitäny menettää malttinsa kun luullu että toinen vaan tyhjää värkkää kun ei halua mennä nukkumaan.. :ashamed: Mutta mistäpä sitä ihminen voi kaikkea tietää! :/

Selitin sitte mitä ne varjot on ja näytin miten ne liikkuu kun mekin liikutaan, ja mm. liikutettiin käsiä ja varjot liikku samallalailla kun me, niin toivon ainakin että jotenki ymmärsi että ne varjot on "meijän kuvia". Voi raukka riepu.

 

Voi toista! Aatella - ei ois kyllä heti ekana tullu mieleen! Toivottavasti tää nyt rauhottaa teiän öitä...ja varmaan vielä saa monena iltana leikkiä varjojen kanssa =) ! Hyvä näin! :hug: