Moiks! :wave:
Mulla on tyttö tammikuussa 2vuotta.
Nukkunu omassa sängyssä 1vuotiaasta asti koko yön. Nyt kun viimeisen kuukauden aikana, on jostain syystä alkanu olemaan vaikeaa tuo nukkumaan meno.
Tyttö on 1,5vuotiaasta asti nukahtanut itse sänkyynsä, on vain jätetty makuhuoneen ovi auki ja muualla asunnossa himmeitä valoja päällä. Nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa.
Nukkumisvaikeudet alko sillä, että keskellä yötä heräsi, ja kipitti kovaa vauhtia viereen jatkamaan unia. Annoin tehdä niin ihmettelemättä sen kummempia, kun olen ajatellut että saa tulla viereen niin kauan kun haluaa, jos vaikka näkee pahoja unia.
Sitte alko olla niin että nukkumaan mennessä ihan hirveä huuto, itku ja hammasten kiristys. Vaikka oli jo melkein puoli vuotta nukahtanut itsekseen tosi reippaasti.
Yritin selittää että on lasten nukkumaanmeno aika, ja aikuiset tulee vähän myöhemmin, sitten kun on "aikuisten ohjelmat" loppuneet. Hyväksyi tämän selityksen pari viikkoa ja laittoi nukkumaan, joskin vähän vastustellen.
Sitten nyt on pari viikkoa ollu aivan tajuton huuto ja parku, kun on tullut aika mennä hampaan pesulle ja tieto siitä että kohta mennään nukkumaan. Huutaa että: "äitin viekkuun" ja "ei pelota minnuu"..
Sitten mennään sänkyyn, joko omaan tai iskän ja äitin, riippuen siitä kummin tahtoo. Luetaan iltasatu, luetaan "iltarukous" (isomummo opettanut =) ) ja sitten suukotetaan ja halataan, jonka jälkeen sanotaan hyvät yöt ja lähden katsomaan telkkaria. Makuuhuoneesta näkee suoraan olohuoneen sohvalle, että ei ole pelkoa siitä että äiti olis lähtenyt pois.
Sitten alkaa huuto että ei pelota ja muu. Olen yrittäny kysyä mikä pelottaa mutta eipä tuon ikäinen osaa oikein selittää. Osoittaa vain sängyn alle ja johonkin epämääräseen suuntaan.
Kokeilin sitten eilen, että laitoin pienen lukulampun lattialla, ja jätin päälle, niin nukahti aivan sekunnissa! :/
Tänään taas sama souvi, ja laitoin taas lampun lattialle, jos vaikka olisikin univaikeudet siitä että palkää pimeää! Mutta eipäs auttanut tällä kertaa. Kun huutoa oli jatkunu tunnin, ja pissalla käyty vähintään sen kymmenen kertaa, otin sen tänne tytön omaan huoneeseen toiseen sänkyyn nukkumaan, samalla kun itse istun tietokoneella.
Huuto loppui, tuossa hän nyt loilottaa ja yksikseen jutustelee, saa nähä kauanko menee että nukahtaa..
Niin että tämmönen olis tämä tilanne ja haluaisin kipeästi selvittää mikähän olisi hätänä! Voisiko joku samanlaisen tilanteen kanssa joskus paininut, tai parhaillaan painiva, antaa vinkkejä ja neuvoja?
Alkaa hermot palaa loppuun kohtapuoliin, vaikka kuinka kärsivällinen yrittää olla. Rajansa kaikella. \|O
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksoi lukea loppuun ja voisi ehkä vielä auttaakkin tämän ongelman kanssa.
Heipähei!! :wave:
Mulla on tyttö tammikuussa 2vuotta.
Nukkunu omassa sängyssä 1vuotiaasta asti koko yön. Nyt kun viimeisen kuukauden aikana, on jostain syystä alkanu olemaan vaikeaa tuo nukkumaan meno.
Tyttö on 1,5vuotiaasta asti nukahtanut itse sänkyynsä, on vain jätetty makuhuoneen ovi auki ja muualla asunnossa himmeitä valoja päällä. Nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa.
Nukkumisvaikeudet alko sillä, että keskellä yötä heräsi, ja kipitti kovaa vauhtia viereen jatkamaan unia. Annoin tehdä niin ihmettelemättä sen kummempia, kun olen ajatellut että saa tulla viereen niin kauan kun haluaa, jos vaikka näkee pahoja unia.
Sitte alko olla niin että nukkumaan mennessä ihan hirveä huuto, itku ja hammasten kiristys. Vaikka oli jo melkein puoli vuotta nukahtanut itsekseen tosi reippaasti.
Yritin selittää että on lasten nukkumaanmeno aika, ja aikuiset tulee vähän myöhemmin, sitten kun on "aikuisten ohjelmat" loppuneet. Hyväksyi tämän selityksen pari viikkoa ja laittoi nukkumaan, joskin vähän vastustellen.
Sitten nyt on pari viikkoa ollu aivan tajuton huuto ja parku, kun on tullut aika mennä hampaan pesulle ja tieto siitä että kohta mennään nukkumaan. Huutaa että: "äitin viekkuun" ja "ei pelota minnuu"..
Sitten mennään sänkyyn, joko omaan tai iskän ja äitin, riippuen siitä kummin tahtoo. Luetaan iltasatu, luetaan "iltarukous" (isomummo opettanut =) ) ja sitten suukotetaan ja halataan, jonka jälkeen sanotaan hyvät yöt ja lähden katsomaan telkkaria. Makuuhuoneesta näkee suoraan olohuoneen sohvalle, että ei ole pelkoa siitä että äiti olis lähtenyt pois.
Sitten alkaa huuto että ei pelota ja muu. Olen yrittäny kysyä mikä pelottaa mutta eipä tuon ikäinen osaa oikein selittää. Osoittaa vain sängyn alle ja johonkin epämääräseen suuntaan.
Kokeilin sitten eilen, että laitoin pienen lukulampun lattialla, ja jätin päälle, niin nukahti aivan sekunnissa! :/
Tänään taas sama souvi, ja laitoin taas lampun lattialle, jos vaikka olisikin univaikeudet siitä että palkää pimeää! Mutta eipäs auttanut tällä kertaa. Kun huutoa oli jatkunu tunnin, ja pissalla käyty vähintään sen kymmenen kertaa, otin sen tänne tytön omaan huoneeseen toiseen sänkyyn nukkumaan, samalla kun itse istun tietokoneella.
Huuto loppui, tuossa hän nyt loilottaa ja yksikseen jutustelee, saa nähä kauanko menee että nukahtaa..
Niin että tämmönen olis tämä tilanne ja haluaisin kipeästi selvittää mikähän olisi hätänä! Voisiko joku samanlaisen tilanteen kanssa joskus paininut, tai parhaillaan painiva, antaa vinkkejä ja neuvoja?
Alkaa hermot palaa loppuun kohtapuoliin, vaikka kuinka kärsivällinen yrittää olla. Rajansa kaikella. \|O
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksoi lukea loppuun ja voisi ehkä vielä auttaakkin tämän ongelman kanssa.
Heipähei!! :wave: