O
onnellinen
Vieras
Meillä on parivuotias poika. Ihan tässä lähiaikoina on alkanut ilmetä kaikenlaisia "pakko-oireita". Esim. jos on juoksemassa vaikka keittiöön, pysähtyy kynnykselle ja ikään kuin astuu sen yli, samoin mattojen reunoilla. Pikkuautoja on aina oltava molemmissa käsissä. Laskee kyllä autot pyydettäessä lattialle, mutta niiden pitää olla tasaisessa rivissä.
Lapsi on ikäisekseen kehittynyt, esim makustelee, millä kirjaimella sanat alakvat, osaa laskea lukumääriä neljään saakka, puhuu erittäin hyvin, käyttää monimutkaisia kielellisiä rakenteita, ja sanavarasto on laaja. On myös erittäin sosiaalinen, etenkin aikuisiin ottaa helposti kontaktia, myös lapsiin. Ja tämä ei ole ylpeän vanhemman subjektiivinen mielipide, vaan tänään viimeksi varahoitopaikan hoitaja kehui, kuinka ainutlaatuisen erinomainen lapsi on.
Mutta siis: onko (onhan) muillakin parivuotiailla tuollaisia yllä kuvaamani kaltaisia pakko-oireita? vai pitääkö tästä jotenkin huolestua?
Lapsi on ikäisekseen kehittynyt, esim makustelee, millä kirjaimella sanat alakvat, osaa laskea lukumääriä neljään saakka, puhuu erittäin hyvin, käyttää monimutkaisia kielellisiä rakenteita, ja sanavarasto on laaja. On myös erittäin sosiaalinen, etenkin aikuisiin ottaa helposti kontaktia, myös lapsiin. Ja tämä ei ole ylpeän vanhemman subjektiivinen mielipide, vaan tänään viimeksi varahoitopaikan hoitaja kehui, kuinka ainutlaatuisen erinomainen lapsi on.
Mutta siis: onko (onhan) muillakin parivuotiailla tuollaisia yllä kuvaamani kaltaisia pakko-oireita? vai pitääkö tästä jotenkin huolestua?