Toggle sidebar

2-vuotiaan "pakko-oireet"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

onnellinen

Vieras
Meillä on parivuotias poika. Ihan tässä lähiaikoina on alkanut ilmetä kaikenlaisia "pakko-oireita". Esim. jos on juoksemassa vaikka keittiöön, pysähtyy kynnykselle ja ikään kuin astuu sen yli, samoin mattojen reunoilla. Pikkuautoja on aina oltava molemmissa käsissä. Laskee kyllä autot pyydettäessä lattialle, mutta niiden pitää olla tasaisessa rivissä.

Lapsi on ikäisekseen kehittynyt, esim makustelee, millä kirjaimella sanat alakvat, osaa laskea lukumääriä neljään saakka, puhuu erittäin hyvin, käyttää monimutkaisia kielellisiä rakenteita, ja sanavarasto on laaja. On myös erittäin sosiaalinen, etenkin aikuisiin ottaa helposti kontaktia, myös lapsiin. Ja tämä ei ole ylpeän vanhemman subjektiivinen mielipide, vaan tänään viimeksi varahoitopaikan hoitaja kehui, kuinka ainutlaatuisen erinomainen lapsi on.

Mutta siis: onko (onhan) muillakin parivuotiailla tuollaisia yllä kuvaamani kaltaisia pakko-oireita? vai pitääkö tästä jotenkin huolestua?
 
En nyt lähtisi noiden parin esimerkin perusteella sanomaan poikaasi epänormaaliksi. Voi olla vain joku vaihekin? Jos lisääntyy ja mietityttää, niin kysy neuvolasta!
 
Oma parivuotiaani juoksee kyllä kynnysten ja mattojen yli ihan tosta vaan, ei väliä montako autoa on käsissä, ei rivitä niitä, ei osaa vielä puhua, ei laskea, sosiaalinen, joo, alkuvarautuneisuuden jälkeen.
 
meillä kans osaa laskea 10,kirjaimia osaa,värit yms. jne, ja sosiaalinen ja liikkuva lapsi. eikä tuollasia kyllä esiinny, muuten ku siinä, että lapsi on tarkka leluistaan. pitää olla rivissä tai pinossa tms.
tarkkaile tilannetta jos alkaa esiintyy useemmin. ehkä pelkää vaa kaatuvansa maton reunaan tai jottai sellasta?
 
Musta tuntuu et meidän nelivuotiaalla pojalla on jotain vastaavia..
Esim. tietyt asiat pitää aina tehdä tai sanoa samalla lailla (esim.luettelee joka ikinen kerta pikkukakkosen ohjelman alussa olevan "kukkia, tähtiä, kukkia..")Kysyin jokerran että onko ne pakko aina luetella, eikä voisi olla vain hiljaa ja katsoa..
Yksi Vessapaperin pitää aina heitää pönttöön ennen vetäisyä jne.

Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Ei tää vaan ihan normaalilta tunnu näin aikuisen silmään ainakaan..
 
En osaa sanoa tuosta kynnykselle pysähtymisestä, mutta meilläkin poika oli jossakin vaiheessa hyvinkin tarkka autoistaan että niiden täytyy olla juuri tietyllä tavalla rivissä, meni ohi kuitenkin tuo.
 
Kiitos näistä lisäyksistä. En nyt kuvitellutkaan mitään einsteiniä kasvattavani, mutta on kyllä selkeästi ikätasoaan kehittyneempi lapsi. Ja tuo taito-osio tuossa viestissä oli ihan siksi, että joissain tapauksissahan tuollaiset "neroudet" kulkevat käsi kädessä muunlaisten piirteiden kanssa.

Ja juu: meilläkin osaa lapsi värit ja tuntee automerkit ja osaa luetella numerot yli kymmeneen (JA hahmottaa lukumäärät tuohon neljään, nää on musta eri juttuja) ja ja ja ... Mutta se ei nyt ihan ollut pointti, siksi en mitään temppuarsenaalia luetellut. Sosiaalisuuskin tuli mukaan siksi, että sen puutehan taas kertoisi jotain.

Varmasti meillä kaikilla on maailman ihanimmat ja taitavimmat 2-vuotiaat :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mon:
noi kuulostaa enemmän tavoilta ku pakko-oireilta...
Click to expand...

Toivottavasti ovat vain tapoja.. Ihmetyttää vain kun tuntuu et lapsi tuntee pakottavaa tarvetta tehdä noita juttuja.
Esim. Vessapaperin pala AINA pönttöön samalla lailla vaikka on kielletty monta kertaa ettei turhaan heitellä papereita pönttöön.

 
ei nuo kuvailemasi asiat minusta pakko-oireilta kuulosta kuitenkaan, enemmänkin opituilta tavoilta.

Pakko-oire voi olla sellainen ettei lapsi voi nukahtaa ennenkuin kaikki huoneen tavarat on täsmälleen oikeassa asennossa, samalla lailla kuten joka ilta.
Tai peitossa ei saa olla rypyn ryppyä, kuviot suorassa jne..

Kyllähän lapset toistelee mieluisia asioita jne.. ei kannata liikaa kiinnittää tuollaisiin huomiota =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pakko-oireista:
Musta tuntuu et meidän nelivuotiaalla pojalla on jotain vastaavia..
Esim. tietyt asiat pitää aina tehdä tai sanoa samalla lailla (esim.luettelee joka ikinen kerta pikkukakkosen ohjelman alussa olevan "kukkia, tähtiä, kukkia..")Kysyin jokerran että onko ne pakko aina luetella, eikä voisi olla vain hiljaa ja katsoa..
Yksi Vessapaperin pitää aina heitää pönttöön ennen vetäisyä jne.

Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Ei tää vaan ihan normaalilta tunnu näin aikuisen silmään ainakaan..
Click to expand...

Tätä minäkin vähän pelkään. Muistan, että mulla olis ollut lapsena jokin kausi, kun rappuset piti esim. aina aloittaa samalla jalalla. Ja lapsen isä on ei nyt pakko-oireinen, mutta tarkka. Lähinnä ajattelen, että olisiko joitain keinoja vähän keventää tiettyjä toistuvia maneereja. Jos esim. pikkuautot laittaa lattialle sikinsokin, lapsi saattaa katsoa sivusta ja käydä myöhemmin laittamassa ne ojennukseen. Onhan se söpöäKIN, mutta vähän pelottavaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bree:
ei nuo kuvailemasi asiat minusta pakko-oireilta kuulosta kuitenkaan, enemmänkin opituilta tavoilta.

Pakko-oire voi olla sellainen ettei lapsi voi nukahtaa ennenkuin kaikki huoneen tavarat on täsmälleen oikeassa asennossa, samalla lailla kuten joka ilta.
Tai peitossa ei saa olla rypyn ryppyä, kuviot suorassa jne..

Kyllähän lapset toistelee mieluisia asioita jne.. ei kannata liikaa kiinnittää tuollaisiin huomiota =)
Click to expand...


Kiitos! Ehkä voin vielä huokaista helpotuksesta ja katsella rauhassa mitä tuleman pitää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Pakko-oireista:
Musta tuntuu et meidän nelivuotiaalla pojalla on jotain vastaavia..
Esim. tietyt asiat pitää aina tehdä tai sanoa samalla lailla (esim.luettelee joka ikinen kerta pikkukakkosen ohjelman alussa olevan "kukkia, tähtiä, kukkia..")Kysyin jokerran että onko ne pakko aina luetella, eikä voisi olla vain hiljaa ja katsoa..
Yksi Vessapaperin pitää aina heitää pönttöön ennen vetäisyä jne.

Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Ei tää vaan ihan normaalilta tunnu näin aikuisen silmään ainakaan..
Click to expand...

Tätä minäkin vähän pelkään. Muistan, että mulla olis ollut lapsena jokin kausi, kun rappuset piti esim. aina aloittaa samalla jalalla. Ja lapsen isä on ei nyt pakko-oireinen, mutta tarkka. Lähinnä ajattelen, että olisiko joitain keinoja vähän keventää tiettyjä toistuvia maneereja. Jos esim. pikkuautot laittaa lattialle sikinsokin, lapsi saattaa katsoa sivusta ja käydä myöhemmin laittamassa ne ojennukseen. Onhan se söpöäKIN, mutta vähän pelottavaakin.
Click to expand...

Jos lapsen kaikki leikkiminen olisi asioiden riviin järjestelyä voisit ehkä olla huolissasi. Samoin jos lumoutuu jonkin asian eteen.. kuten kellon viisarit saattaa saada jähmettymään niitä tuijottamaan jopa tunniksi.

Omalla pojallani on epätyypillinen autismi ja hän saattoi tuntikausia leikkiä pienenä yksikseen, ulkona ei välttämättä huomannut sateen alkamista kun oli niin keskittynyt tekemiseensä, ja leikin keskeyttämiseen reagoi todella voimakkaasti. Järjesteli tavaroita riviin, esim palikat jolla muut lapset olisivat heti alkaaneet rakentamaan menivät riviin, samoin värikynät ym.

minusta tuo kuvailemasi kuulostaa vaan siltä, että lapsesi on varsin järjestelmällinen pieni ihminen, ja sehän on vaan mukava asia =)


 
Alkuperäinen kirjoittaja Bree:
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Pakko-oireista:
Musta tuntuu et meidän nelivuotiaalla pojalla on jotain vastaavia..
Esim. tietyt asiat pitää aina tehdä tai sanoa samalla lailla (esim.luettelee joka ikinen kerta pikkukakkosen ohjelman alussa olevan "kukkia, tähtiä, kukkia..")Kysyin jokerran että onko ne pakko aina luetella, eikä voisi olla vain hiljaa ja katsoa..
Yksi Vessapaperin pitää aina heitää pönttöön ennen vetäisyä jne.

Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Ei tää vaan ihan normaalilta tunnu näin aikuisen silmään ainakaan..
Click to expand...

Tätä minäkin vähän pelkään. Muistan, että mulla olis ollut lapsena jokin kausi, kun rappuset piti esim. aina aloittaa samalla jalalla. Ja lapsen isä on ei nyt pakko-oireinen, mutta tarkka. Lähinnä ajattelen, että olisiko joitain keinoja vähän keventää tiettyjä toistuvia maneereja. Jos esim. pikkuautot laittaa lattialle sikinsokin, lapsi saattaa katsoa sivusta ja käydä myöhemmin laittamassa ne ojennukseen. Onhan se söpöäKIN, mutta vähän pelottavaakin.
Click to expand...

Jos lapsen kaikki leikkiminen olisi asioiden riviin järjestelyä voisit ehkä olla huolissasi. Samoin jos lumoutuu jonkin asian eteen.. kuten kellon viisarit saattaa saada jähmettymään niitä tuijottamaan jopa tunniksi.

Omalla pojallani on epätyypillinen autismi ja hän saattoi tuntikausia leikkiä pienenä yksikseen, ulkona ei välttämättä huomannut sateen alkamista kun oli niin keskittynyt tekemiseensä, ja leikin keskeyttämiseen reagoi todella voimakkaasti. Järjesteli tavaroita riviin, esim palikat jolla muut lapset olisivat heti alkaaneet rakentamaan menivät riviin, samoin värikynät ym.

minusta tuo kuvailemasi kuulostaa vaan siltä, että lapsesi on varsin järjestelmällinen pieni ihminen, ja sehän on vaan mukava asia =)
Click to expand...

Kiitos. Näinhn se varmaankin on. Ja on myös isän puolelta periytyvää järjestelmällisyyttä (minä olen huithapeli). :)

Missä vaiheessa aloit kiinnittää huomiota poikasi erityispiirteisiin?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa