2-vuotiaan päiväunille meno

[tiipii...]

Kun vien hieman alle 2-vuotiasta päiväunille alkaa hän toisinaan hirvittävän huudon. Huutaa äitiä ja itkee. En mene häntä hyssyttämään sillä en halua "nukutuskierteeseen". Lapsi huutaa pahimmillaan 10 minsaa ja sit nukahtaa. Ja tätä ei joka päivä tapahdu mutta usein kuitenkin. Jääköhän lapseen jotain näitä turvattomuuden traumoja, kun en mene häntä hyssyttämään? Onko kukaan lukenut mistään tästä...? Ymmärtääkseni aivan pientä vauvaa ei saa huudattaa juuri näiden traumajuttujen takia mutta miten tällasella isommalla lapsella? Olen ajatellut, että voihan tuo olla uhmaiän kapinaakin päikkäreitä vastaan. Hoidossa ei ole kuulemma huutoa unille mentäessä. Ehkä hän on siellä sitten väsyneempi kuin kotona...
Kommentteja..?

 

[2lapsen emo]

No hei..muutama perusjuttu..hän on vielä pieni ei iso..Minkään ikäistä lasta ei mielestäni pidä itkettää turhaan ja 10 min. on pitkä aika. Kokemuksen mukaan terve tyytyväinen lapsi ei turhia itke.. Jokaisella on kiukku hetkensä ja niitä tulee ja menee, mutta ne tulee selvittää..ja lapsi tulee sen jälkeen rauhoittaa sylissä. Mikä nukutuskierre? Miksi et halua rauhoittaa lasta nukkumaan? Vierekkäin pötköttely ja lukeminen tai tarinointi on lapsesta mukava hellittelyhetki..Eikö sinustakin olisi helpompaa kun lapsi on rauhallinen ja hyvällä mielellä? Oletko ajatellut että lapsellasi voisi olla ikävä, sinua ja läheisyyttäsi? Päivähoito on kuitenkin eron aikaa. Nyt kun hän huutaa usein ennen päiväunia, hän saattaa kokea sen myös rangaistukseksi kun jätät hänet sinne yksin. Ja se ei unohdu. eli. Jatkuvasta huudattamisesta on lapselle haittaa ei siitä että rauhoitat sen ennen unia.

 

[2-vuotiaan äiti myös]

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ei lapsi ymmärrä periaatettasi olla tulematta hyssyttelemään, ettei kierrettä syntyisi, hän kokee vain, ettet halua tulla hänen luokseen, kun hän sitä tarvitsee. Itse hoidan lasta vielä kotona, mutta päivähoidossa oleva lapsi kaipaa varmasti vielä enemmän vanhemman läheisyyttä, sitten kun saa olla yhdessä. Meillä lapsi nukahtaa illalla helposti, kun pötköttelen hänen vierellään, en koe sitä taakaksi, vaan ihanaksi yhteiseksi lepohetkeksi päivän päätteeksi. Päiväunille hän menee vielä rattaisiin parvekkeelle, jolloin keinutan vaunuja parin minuutin ajan. Hän saattaa joskus protestoida nukkumaanmenoa pukemisvaiheessa, mutta rauhoittuu pian, kun puhun lempeällä tasaisella äänellä, miten ihanaa on pienen lapsen päästä nukkumaan omiin kärryihin ja muuta "mukavaa" nukkumaanmenosta.
Sekin on varmasti totta, että hän on päivähoitopäivinä väsyneempi, joten koita kotipäivinäkin keksiä tekemistä aamupäivälle, tarpeeksi ulkoilua tai tapaamista toisten lasten kanssa. Se ainakin väsyttää meidän neitiä. Toisaalta yleensä on aina niin, että hoidossa lapset nukahtavat helposti myös rutiinin ja toisten lasten esimerkin vuoksi, ja kotona uskaltaa sitten enemmän protestoida ja toisaalta varmasti juuri haluaisi olla vanhemman kanssa mieluummin, kuin mennä nukkumaan.
Sinuna varmasti kävisin useammin kertomassa lapselle, että nyt on päiväuniaika ja vaikka vähän silität selästä ja sanot sitten, että äiti käy vaikka laittamassa pyykit ja tulee kohta takaisin katsomaan kun sinä nukut. Kaksivuotiaalle alkaa jo jonkinverran nuo selityksetkin kelvata...

 

[Ulpu74]

No meillä on poika jo 2,5 vuotias, mutta samalla kaavalla mentiin ½ vuotta sittenkin. Eli meillä poika on arkena päivähoidossa ja nukkuu päiväunet siellä toisten lasten kanssa. Lomilla ja viikonloppuisin kotosalla hän menee päiväunille niin, että menemme yhdessä sänkyyn pötköttelemään, ehkä katselemme jotain kirjaa hetken, sitten pitää laulaa pari unilaulua, sitten valot pois ja unta oottamaan. Joskus nukun itsekin päiväunet, mutta useimmiten lepäilen siinä vain hetken ja lähden sitten pois, kun poika on nukahtanut. Nukahtaminen ei kuitenkaan kestä kauaa, joten en koe rasittavana olla siinä vierellä oottamassa nukahtamista. Ja nyt raskaana ollessa pienet päiväunet ei tee itsellekään pahaa. Usein käy nimittäin niin, että torkahdan ainakin hetkeksi itsekin =)

 

[AP:n kannalla]

Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa, että nukuttamista (eli sitä että ollaan nukahtamiseen asti vierellä vaikka veisi pitkäänkin) ei tuon ikäinen enää tarvitse.

Meillä 2-vuotiaalle luetaan satukirjaa, lauletaan pari laulua, sitten sanotaan "kauniita unia, nuku hyvin, äiti menee omaan sänkyyn nukkumaan" tms. Yleensä nukahtaa itsekseen lauleskeltuaan huoneessaan jonkin aikaa. Joskus käy niin kuin ap:lla että alkaakin itkeä tai raivota siinä vaiheessa kun huoneesta lähdetään. Minusta sinne ei heti tarvitse mennä sohlaamaan, siitähän se lapsi just oppii että ai jaa, tällä tavalla saa lisää huomiota eikä tarvikaan heti nukahtaa. Meillä on ollut vähän pakkokin kouluttaa nukahtamaan omin päin, koska kuukauden ikäinen vauva saattaa vaatia hoitoa juuri esikoisen nukkumaanmenoaikaan.

Eilen jo sänkyyn mentyään tyttö pyysi yhtäkkiä leipää ja väitti että kova nälkä. No ajattelin että eihän nälkäisenä voi toista pitää ja annoin leivän, minkä puputtamisen ansiosta päiväunet myöhästyivät melkein tunnilla ja homma meni muutenkin aivan venkoiluksi. Tänään sitten syötiin oikein mahtava lounas ettei varmasti ollut nälkä päiväunille mennessä. No tämähän sitten muisti että leipää pyytämällä täältä pääsee pois ja yritti taas samaa, mutta en enää mennyt siihen vedätykseen. Huutoahan siitä sitten seurasi, mutta oli pakko jättää lopulta huoneeseensa huutamaan, jossa lopulta nukahti 10 minsassa.

No tämä meni ehkä vähän ohi alkuperäisestä pointista, mutta minun pointtini oli se, että tiukat rutiinit vain joista ei tingitä, kyllä lapsi oppii parissa päivässä nukahtamaan itse omaan sänkyynsä ilman että siinä täytyy valvoa vieressä.

 

[fdtgklö]

Minäkin olen samalla kannalla kui tuo joka oli samalla kannalla ap:n kanssa

Eli hellyyttä kyllä ja tietty läheisyys kun mennään nukkumaan. Meillä ollaan nukutettu lapsia vieressä odottaen n. 2 vuoteen ja sen jälkeen ollaan tehty jonkinlainen unikoulu eli nukahtavat itse. Aika ajoin aloittavat huutokonsertin ja haluaisivat että istuisin vieressä ja pitäsin kädestä. Nukahtaminen kestää heillä noin puoli tuntia ja lattialla en oikeasti enää halua kyyhöttää 2,5 v ja 3,5 v kanssa. Heillä ei ole hätää ja jos itkevät niin on sellaista uhmisitkua.

Tosin jos itkee niin käyn siellä välillä ja sanon että hyvää yötä ja pussaan. Eivät itke siis siellä keskenään.

t. aika pehmeiden arvojen mamma, mutta tässä on tiukka linja

 

[2,5 v:n äiti]

Tunnistat varmasti oman lapsesi itkusta, onko hätä todellinen vai yrittääkö hän vedättää vanhempiaan. Meillä on ollut myös samanlaista ja aluksi kävimme lapsen huoneessa rauhoittelemassa, mutta pian huomasimme, että se vain pidensi itkua. Jonkin aikaa kesti, ettei lapsi enää itkenyt, kunnes vajaa 2,5 vuotiaana alkoi sama itkut unille mennessä uudestaan. Se johtui selvästi mielikuvituksen kehittymisestä ja peloista, jolloin tietysti kävimme rauhoittelemassa lasta.

 

[mamma-33]

moi!!

meillä kestää nukahtaminen aina 1½h (päikkäreille)vaikka hän olisi ollut ylhällä 5,6 tai 7 h, kaikkia tuntimääriä on siis kokeiltu...on aina väsy kun sänkyyn mennään mutta hän ikäänkuin jaksaa taistella sitä unta vastaan tuon ajan. Niin ja yöunille menon kanssa on sama juttu ja kestää yleensä kauemminkin! läheskään joka päivä ei sitten päikkäreitä nukuta koska joka päivä ei menojen kanssa ole mahdollista odottaa sitä unen tuloa....eikä tämä selity ikään liittyvälläkään koska tätä on kestänyt jo 8kk. Se siinä vaan on meillä jos ei päikkäreitä nukuta, niin hän saattaa YÖLLÄ sitten useimmiten valvoa kuusikin tuntia. ELi vaikuttaisi että se unirytmi menee sekaisin!
Selvästi hän ne tarvitsee koska on sitten 16-17 aikoihin ihan töttöröö ja johonkin jos pitäisi mennä niin on kiukkunen ja tosi väsy. Sanoisin että tämä on ollut erittäin kuluttavaa aikaa, en edes vauva-aikaa kokenut näin raskaana, koska silloin heräsi syömään ja nukkui uudestaan. Mutta nyt jos valvotaan yöllä kuusikin tuntia, niin ei paljon naurata.
En ole ennen nukuttanut mutta olen viime aikoina mennyt huoneeseen sanomaan että on päiväuniaika, nukutaan! ja olen sortunut istuskelemaan sängyn vieressäkin kun hän on jo siellä ollut toista tuntia. Mutta tuntuis että siitä ei ole apua, ainakaan silloin kun hän yöllä valvoo. Noin normaalisti jos kaikki menee, yöunen pituus on 9-10h ja päikkärit max.1½. Paitsi jos on yöllä valvottu useampi tunti, niin nukkuis varmaan kolmekin tuntia mutta herätän.
Mitäpä suosittelisitte tekemään? runsaalla ulkoilulla ei tunnu olevan mitään merkitystä , joka aamupäivä ollaan väh. 1½ tuntia ulkona, "paskakelilläkin" tunti.
Tyttö on siis kyseessä ja kohta 2v2kk ja on kotihoidossa. Mummotkaan ei saa häntä nukkumaan, viimeksikin mummo sai hänet nukahtamaan yöunille vasta aamuyöllä. Hän ei uskonut tätä nukkumisasiaa tytöstämme aikaisemmin, luuli että liiottelin mutta nyt uskoo ja sanoi että ikinä ole tavannut vastaavaa lasta vaikka on paljon hoitanut lapsia... kauhulla odotan töihin paluuta jos tämä jatkuu samanlaisena, koska en tosian usko että kukaan hoitotäti saa häntä ajoissa nukahtamaan ja sitten meillä yöllä valvoskellaan, huh huh.

terveisin pandasilmäinen mamma

 

[Apilanmesi]

Tunnet kyllä lapsesi. Jos tiedät, että hänellä on taipumusta ruveta vaatimaan extrapalveluja, vaikka osaakin jonkun asian hyvin itsekin, pysy tiukkana. Joskus ns. "helppojen" ja vähään tyytyväisten lasten vanhemmat eivät ymmärrä millaista se on, kun täytyy pitää tiukkaan kiinni saavutetuista tuloksista. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä romuttamaan vaivalla tehdyn unikoulun oppeja paapomalla ipanaa kesken päiväunien. Ajoittain pientä itkeskelyä on meilläkin, mutta menee pian ohitse, kun lapsi huomaa, että NYT NUKUTAAN.

 

[Apilanmesi]

Ja, juu. Myös meillä ollaan hyvin lapsentahtisia. On lapsen etu, että päivärytmistä ja rutiineista pidetään kiinni, vaikka tulisikin vaikeita aikoja.

 

[I]

Meilläkin välillä unen tulo kestää pitkiäkin aikoja. Yhdessä vaiheessa poika oli huoneessaan 1-1,5h tuntia, kunnes uni tuli päiväunilla sekä yöunilla. Ratkaisuna oli selvä päiväunien että iltaunien myöhentäminen. Päiväunet ovat nykyään klo 14-16 ja yöunet klo 22-08. Jos, ei päiväunia nukuta, mennään aikaisemmin nukkumaan. Yhdeltä jos laittaa sänkyyn, ei todellakaan nukahda ennen nklo 14, vaan menee huuteluksi ja juoksuttamiseksi, joten helpompi leikkiä siihen asti. Jossain vaiheessa nukahti omaan itkuunsa, kun päiväunet olivat jääneet välistä jo monena päivänä ja nukkua olisi pitänyt. Muuten on iltaisin niin väsynyt, ettei mitään pysty tekemään. Pääasiassa nykyään nukahtaa rauhassa itsekseen. Muutaman kerran pitää huoneessa käydä, mutta sitten nukahtaa.
Meillä poika vain innostuu, jos huoneessa on käsnä hänen yrittäessään nukahtaa. Hänelle se ei sovi. Rauhoittuu huomattavasti nopeammin, kun saa olla rauhassa. Mutta tämä, niin kuin kaikki muukin, on täysin lapsikohtaista

 

[Ei ymmärrä]

Ja, juu. Myös meillä ollaan hyvin lapsentahtisia. On lapsen etu, että päivärytmistä ja rutiineista pidetään kiinni, vaikka tulisikin vaikeita aikoja.

Meinaatko, että jos lasta "nukuttaa", eli makoilee vieressä, se ei ole rutiinia?
Onko selkeäpäivärytmi ja rutiini mielestäsi mahdollista vain, jos lapsen jättää yksin huoneeseen nukkumaan? Mielenkiintoista...

 

[AP:n kannalla]

Meinaatko, että jos lasta "nukuttaa", eli makoilee vieressä, se ei ole rutiinia?
Onko selkeäpäivärytmi ja rutiini mielestäsi mahdollista vain, jos lapsen jättää yksin huoneeseen nukkumaan? Mielenkiintoista...

Ei kai tuosta ollutkaan kyse, vaan siitä että nukuttaminen ei ylipäätään ole enää 2-vuotiaille välttämätöntä. Toki sitä saa tehdä se joka haluaa sitten joka kerta käyttää siihen aikaansa. Minulla ainakin on erittäin paljon muutakin tekemistä kuin esikoisen nukuttaminen. Kyllä sitä ehtii leikkiä ja olla lapsen kanssa riittävästi muulloinkin kuin unille mentäessä. Sitä paitsi lapsen nukahtaminen on paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa kun kukaan ei valvo (tai teeskentele nukkuvaa) siinä vieressä.

 

[ap..]

Kiitos kaikille kommenteista. Minä olen myös huomannut sen, että jos menen huoneeseen häntä "nukuttamaan" ei hän ainakaan silloin nukahda. Sit keksitään jotain muuta kivaa. Taidan yrittää sitä myöhemmin päikkäreille viemistä... Pian hän jää kotiin hoidostakin joten voidaan rytmittää eloa oman aikataulun mukaan. Nyt ei ole viitsinyt niin sotkea rytmejä viikonloppujen takia, jotta hoidossa olisi helpompaa.

Ja tuosta nukutusjutusta...jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, nukuttaa tai ei. Mulla on vaan jäänyt siitä joku kammo, kun sukulaisen lasta nukutetaan vielä 8-vuotiaanakin ja vanhemmat ovat aivan kypsiä siihen touhuun, mutta kukaan ei sitä lopetakaan. Jotenkin on itsellä sellanen olo, ettei halua todellakaan ryhtyä siihen. Josko tämä tästä tasaantuisi taas..

 

[Apilanmesi]

Ja, juu. Myös meillä ollaan hyvin lapsentahtisia. On lapsen etu, että päivärytmistä ja rutiineista pidetään kiinni, vaikka tulisikin vaikeita aikoja.

Meinaatko, että jos lasta "nukuttaa", eli makoilee vieressä, se ei ole rutiinia?
Onko selkeäpäivärytmi ja rutiini mielestäsi mahdollista vain, jos lapsen jättää yksin huoneeseen nukkumaan? Mielenkiintoista...

Hei, tottakai, jos tuo yhdessä makoilu on teille rutiinia, niin siitä vaan! Tarkoitin, ettei kannata antaa periksi heti ensimmäiseen inahdukseen, jos lapsi on jo oppinut nukahtamaan itse (=rutiini). Väistämättä tulee aikoja, jolloin uni tulee huonommin silmään. Tällöin on mielestäni tärkeää vakuuttaa lapsi siitä, että nukahtaminen omaan sänkyyn on yhä ihan ok.

Ja joo, se, että lapsen vie petiin, toivottaa hyvät yöt ja sinne jää hyvillä mielin, on kyllä kaikille osapuolille tosi ihanaa. Ja nukutusrumba saattaa todellakin jäädä päälle. Tiedän monia lapsia, joita nukutetaan tuntikausia. Erittäin temperamenttisen, muutenkin kiivaan ja vaateliaan neidin äitinä olen superonnellinen siitä, että edes nukkumaanmeno sujuu yleensä mutkitta.

Hyviä unia kaikille!

 

[-*-]

Meillä oli kauheat kiukkuitkut kaksi vuotiaalla kun piti mennä nukkumaan eikä auttanut vaikka vieressä pötkötteli tai muuta ja pahimmillaan kiukkuilu yltyi minun potkimiseksi. Meillä oli sitä että huusi minua viereen jos en ollut (meillä vauvasta asti ovat molemmat oppineet nukahtamaan itsekseen) ja kun tulin viereen niin huusi ja potki että pois. No aikansa tuota kesti ja sitten jätin päiväunet kokonaan pois koska eihän tuosta mitään tullut. Eli kaksi vuotiaasta asti ei ole nukkunut päiväunia ja ikää kohta kolme. Välillä on mietityttänyt että saako unta tarpeeksi ja muuta, mutta nukkuu kuitenkin 12h yöunet. Tietenkin paras olisi varmaan keskellä päivää se lepohetki mutta näin jäi (siis jäi, nyt meillä on myös 4kk vauva) itsellekkin hieman omaa aikaa iltaisin kun poika meni aikaisin nukkumaan.

 

[Kolmenäiti........]

Viisivuotias, kolmevuotias sekä muutaman kuukauden ikäinen vauva. Todella kätevää ja kaikille terveellistä että koko sakki nukkuu päiväunensa. On ollut kausia jolloin nukahtaminen on vaikeampaa mutta yli on päästy. Kekseliäät lapset hoksaavat nopeasti josko pissa/kakkahätä, nälkä tai jano tai kuuma tai kylmä.... auttaa pitkittämään nukahtamista. Sitten taas tulee kausi kun menevät pyytämättä rutiinin mukaisesti heti päiväruoan jälkeen petiin. Jossain välissä päästin leikkimään ruoan jälkeen mutta se oli virhe, hetkestä tuli epämääräinen "vähän aikaa vielä" eikä selkeä "heti ruoan jälkeen" Joten rutiineita puolustan, vieläpä niin että lapsi osaa ennustaa tarkan hetken.. Lopetan myös ruokailun vaikka lautanen olisi koskematon kun pöydässä on istuttu tarpeeksi, joten myös ruokailussa vitkuttelu on jäänyt pois.

Meillä nukkuu päiväunia myös aikuiset. Ja meinaan pitää lasten unista kiinni vielä vuosia. Niin ja yöunia nukkuvat 20-08 joten en sanoisi että on niistä pois.

 

[kyjgy]

Viisivuotias, kolmevuotias sekä muutaman kuukauden ikäinen vauva. Todella kätevää ja kaikille terveellistä että koko sakki nukkuu päiväunensa.

Meillä nukkuu päiväunia myös aikuiset. Ja meinaan pitää lasten unista kiinni vielä vuosia. Niin ja yöunia nukkuvat 20-08 joten en sanoisi että on niistä pois.

Totta kai, jos lapset nukkuvat yöunet 20-08 vielä päiväunien lisäksi, se on todella kätevää ja varmasti kaikille terveellistäkin. Mutta pitäisitkö kiinni päiväunista vielä vuosia, jos saisit sitten lapset nukahtamaan illalla vasta lähempänä puoltayötä? Meillä jos 3-v. nukkuu tunnin päikkärit, se vähentää yöunia ainakin 2-3 tunnilla, kun ei saa illalla unta (ja herää aamulla samaan aikaan kuin yleensäkin). Lapset ovat erilaisia.

mamma33:lle sanoisin, että meillä oli hankalaa se vaihe, kun välillä nukuttiin päikkärit ja välillä ei, rytmi oli ihan sekaisin. Mutta kun jätettiin päiväunet kokonaan, niin alkoi mennä paremmin (paitsi alku oli ihan hirveää väsymyskiukuttelua pari viikkoa, mutta kun siitä päästiin yli niin yöunet pitenivät). Iltaisin täytyy vaan olla tarkka, että menee ajoissa nukkumaan, muuten tulee univelkaa ja taas vaikeuksia.