2-vuotiaan kiukkukohtaukset

[Kiukkupussin äiti]

Onkohan tämä nyt sitä uhmaa, 2-vuotias typykkäni on päiväkodissa kuin enkeli, mutta kun kotipihassa avaa auton oven alkaa konsertti ja joka asiasta. Syömiset, pukemiset, kiellot, nukkumaanmenot, huh huh ja välillä ei tartte yhtään mitään, raivoaminen alkaa tyhjästä, rääkyy, potkii ja läpsii. Olen ihan voimaton välillä, yritän pitää kiinni ja silitellä ja rauhotella, välillä komennan ja laitan jäähylle omaan huoneeseen ja ovi kiinni, mutta mikään ei auta. Kokemuksiä äidit, kuinka te saatte pienokaisenne rauhoittumaan, alkaa hermo mennä... :headwall: :headwall:

 

[enni]

Onneksi olkoon! Teillä on ilmeisesti tempperamenttinen neiti joka kokee kovaa halua itsenäistyä. =) Ja hyvä niin. Joillakin tämä vaihe menee keposasti ja ei ole ongelmaa, joillakin sitten tuntuu että on tuplamäärä tempperamenttia ja energiaa kiukuta.
Meillä oli neiti pahimmillaan niin uhmakas että oksenteli useita kertoja päivässä kun oli niin kova huuto päällä ja ei hallinnut millään omaa raivoaan. Siihen ei auttanut syli, ei jäähy, ei silittelyt, ei noteeraamatta jättäminen, ei sitten mikään.
Nyt jo helpottaa kun neiti on 4. Saa hermoraivareita edelleen, mutta tajuaa itse lopettaa ennenkuin oksentaa. Tosin hän on edelleen sama jääräpää, ja ei luovuta edelleenkään riitoja, mut ei äitikään anna periksi!!Joten onnea matkaan, kyllä se siitä helpottaa, mutta aikaa ja hermoja se kysyy todella! :wave:

 

[tyllerö]

\

Onkohan tämä nyt sitä uhmaa, 2-vuotias typykkäni on päiväkodissa kuin enkeli, mutta kun kotipihassa avaa auton oven alkaa konsertti ja joka asiasta. Syömiset, pukemiset, kiellot, nukkumaanmenot, huh huh ja välillä ei tartte yhtään mitään, raivoaminen alkaa tyhjästä, rääkyy, potkii ja läpsii. Olen ihan voimaton välillä, yritän pitää kiinni ja silitellä ja rauhotella, välillä komennan ja laitan jäähylle omaan huoneeseen ja ovi kiinni, mutta mikään ei auta. Kokemuksiä äidit, kuinka te saatte pienokaisenne rauhoittumaan, alkaa hermo mennä... :headwall: :headwall:

kuulostaa ihan meidän neidiltä, ikää tosin vähän vähemmän (1v10kk), eikä vielä ole tarhassa. Joskus auttaa "lahjonta" tai sitte vaan sylissä pidetään niin kauan että rauhottuu, vaikka rimpuileeki kovasti vastaan. meille sanottiin neuvolassa, että jos menee hirveän vaikeaksi niin soitto neuvolapsykiatrille tai mikä lieneeki

 

[Danii]

Meillä on ihan samanlaista. Kohta 2-vuotias poikamme on hoidossa kuin herranenkeli, kotiin päästessä alkaa iltaan asti jatkuva kirkumis- ja itkemisshow. Hermot ovat kireällä, kun on itsekin väsynyt pitkän päivän jälkeen. Syöminen, pukeminen, vaipanvaihto ja nukkumaanmeno on hirveää taistelua. Odotan jo kauhulla, kun mieheni lähtee kertausharjoituksiin ja minun täytyy olla viikko yksin lapsen kanssa.

 

[Ninde-82]

Viestisi kuulosti hirveän tutulta!!!!
Meillä ensinmäiset uhmat näkyi siinä 2v paikkeilla... Kaupastakin kun kaverin lapsien kanssa päästiin ulos.. Niin meidän neiti alko keskellä tietä vetään itteänsä veteläksi ja vinkumaan... sitten se pyysi syliin...otin....sitten se veti ittens taas veltoks ja taas sama syliin maahan syliin maahan... Loppujen lopux kunnen jaksanu kattel enää otin kauppakassin toiseen käteen ja pimun toiseen kainaloon...

Sitten pikku hiljaa uhma taas alkoi olemaan pienempää kunnes, nyt kesäloman alkaessa(olin koko 3kk) alko kunnon taistot jälleen...

Meillä on auttanut suurimman raivon jälkeen keskustelu, et mikä nyt oli vialla et siitä tarvi tollane meteli nostaaa... Huone oli se seuraava vaihtoehto(oma sänky), minne hän tajusi jo muutaman viikon jälkeen mennä itsekin pohtimaan asioit... Halit autto sillo tällö...harvemmin

Meillä meni kesäloma siinä uhmatessa, mutta hauskaa silti oli molemminpuolin...

Hermoja se tosiaan vaatii..pakko kyl sanoo, et tuli sitä itsekin toisinaan räjähdettyy takax (ääntä korottamalla ...reippaammin)
Mielestäni silti, noinkin tempperamentiseen lapseen kuin mulla (teilläkin näyttäisi olevan ) ei tepsi jos nätisti yrität jotain hiljaa sanoa... siitä meillä ainakin vielä kiihdytään jos alan höpöttään et älä ny viitti tollain lopettaisit nyt... Huutoo lapsel vaan yltyy!!! \|O

Nyt näyttää et ollaan tunteet saatu taas vähäx aikaan kasaan, ja hymyillen mennään eteenpäin...

Jaksamisia sinne!!!!
=)

 

[kuupeili]

voi taivas, teillä on niinkuin meillä, vanhempi tyttö nyt 2v4kk ja saa ihan mielettömiä raivokohtauksia... joskus jaksan kaiken kiukun niellä ja joskus raivoan minäkin, ja sen jälkeen itketään kaikki, mukaan lukien toinen tyttöni 8kk, olen huomannut että tyttäreni rauhoittuu kesken kohtauksen kun alan vaikka piirtämään tai leikkimään yksin hänen leluillaan, ja aika usein kiukku unohtuu, eli katse pois raivottaresta ja muuta puuhaamaan...

 

[SuklaaMousse]

:wave: :wave: :wave:
Täältä löytyy kans tuollainen 2v neiti..
Itku meinaa tulla jo kun ajattelee että tuo pitäs ulos pukea...
huutamista ja karjumista se on kumminkin..

 

[kiukkupussin äiti]

Helpottavaa kuulla, et on muillakin väliin pipo kireellä uhmaikäisen kanssa. Meillä alkaa nyt hiukka helpottaa, toivottavasti, ainaskin hetkeksi. Tyttö on muuten aivan ihana luonne, mut ollaan vaan ajateltu miehen kans, et onhan se hyvä et luonnetta löytyy, tulevaisuutta ajatellen, mistähän lie moisen periny, hmm...
Jaksamisia vain kaikille ja hauskaa syksyn jatkoa. =)

 

[julkku]

en jaksanu kirjautua mutta meilläkin 2-vuotias saa noita "manaaja"kohtauksia.
päivällä saa raivarit kun asiat ei mee kuin neiti haluaisi mutta todella "kivaa"on kun tyttö saa yöllä oikein kunnon raivarit.
puuskat muistuttaa manaaja-elokuvan kohtauksia,he,kyllä käy naapureita säälix
kyllä välillä meinaa hermot mennä ja välillä kyllä meneekin.