T
tötö
Vieras
Olen aivan neuvoton!
2-vuotias tyttö on ilmeisesti melko normaalissa uhmaikä vaiheessa, mutta minä en meinaa saada hillittyä omia tunteitani.
Perheessämme on myös vuoden ikäinen lapsi joka on sairastanut paljon ja tästä syystä on hyvinkin kitisevä tapaus. Tämä kaikki saa minut nyt heilumaan siellä jaksamisen rajoilla.
En missään nimessä vahingoita noita lapsia, mutta huudan kyllä senkin edestä.
Esim tänään meillä on ollut hankala päivä jo muutenkin ja sitten iltapalalla tyttö alkoi yhtäkkiä kiljumaan ihan täysillä, enkä saanu mitään selvää että mikäs sille nyt tuli.
siirsin hänen penkkiään hieman ja huomasin että rahkaa on tippunut syliin housuille niin tyttö yhtäkkiä alkoi kiljumaan lujempaa kuin ikinä ja samalla "läpsäytti" minua. Mulla paloi proppu ihan totaalisesti. Huusin tytölle ihan älyttömän lujaa että ei saa kiljua ja lyödä äitiä ja nostin tytön suoraan eteiseen huutamaan. Lopulta purskahdin itekkin jo hysteeriseen itkuun josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan.
Sitten kun olin ite jo hieman rauhoittunut menin juttelemaan tytölle ja yritin selittää että äiti ei saanut mitään selvää miksi suutuit, kiljuit ja löit äitiä niin siksi äiti suuttui ja huusi niin kovasti. Tyttö sitten halasi minua ja pyysi anteeksi ja minä myös hältä pyysin anteeksi kun äiti oli niin kovasti huutanut.
Loppu ilta meni ihan rauhallisesti, mutta olen koko illan pohtinut tätä mun käytöstä että miksi kummassa en saa hillittyä itseäni.
Oisko hyviä keinoja tai kokemuksia tai jotain? Vaikka keskustelua.
Alan olla ite jo ihan rikki tän "huono äiti fiiliksen kanssa"
2-vuotias tyttö on ilmeisesti melko normaalissa uhmaikä vaiheessa, mutta minä en meinaa saada hillittyä omia tunteitani.
Perheessämme on myös vuoden ikäinen lapsi joka on sairastanut paljon ja tästä syystä on hyvinkin kitisevä tapaus. Tämä kaikki saa minut nyt heilumaan siellä jaksamisen rajoilla.
En missään nimessä vahingoita noita lapsia, mutta huudan kyllä senkin edestä.
Esim tänään meillä on ollut hankala päivä jo muutenkin ja sitten iltapalalla tyttö alkoi yhtäkkiä kiljumaan ihan täysillä, enkä saanu mitään selvää että mikäs sille nyt tuli.
siirsin hänen penkkiään hieman ja huomasin että rahkaa on tippunut syliin housuille niin tyttö yhtäkkiä alkoi kiljumaan lujempaa kuin ikinä ja samalla "läpsäytti" minua. Mulla paloi proppu ihan totaalisesti. Huusin tytölle ihan älyttömän lujaa että ei saa kiljua ja lyödä äitiä ja nostin tytön suoraan eteiseen huutamaan. Lopulta purskahdin itekkin jo hysteeriseen itkuun josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan.
Sitten kun olin ite jo hieman rauhoittunut menin juttelemaan tytölle ja yritin selittää että äiti ei saanut mitään selvää miksi suutuit, kiljuit ja löit äitiä niin siksi äiti suuttui ja huusi niin kovasti. Tyttö sitten halasi minua ja pyysi anteeksi ja minä myös hältä pyysin anteeksi kun äiti oli niin kovasti huutanut.
Loppu ilta meni ihan rauhallisesti, mutta olen koko illan pohtinut tätä mun käytöstä että miksi kummassa en saa hillittyä itseäni.
Oisko hyviä keinoja tai kokemuksia tai jotain? Vaikka keskustelua.
Alan olla ite jo ihan rikki tän "huono äiti fiiliksen kanssa"
