2. synnytys edessä, ekasta paha maku jäljellä

hei! Esikoiseni synnytyksen kulku sairaalassa on alkanut jälkeenpäin suorastaan ottamaan päähän, se miten "huonoa" kohtelua sain ensisynnyttäjänä. Nyt kun mietin tulevaa synnytystä, olen ajatellut että minulla on kyllä oikeus vaikka sitten vaatia siellä asioita, koska eikö minun hyvinvointini synnytyksessä ole tärkeämpää kuin kätilö ja hänelle mieluisat työtavat ja työasennot?! Onko synnyttäjällä mitään oikeuksia tai sanavaltaa, vai kuuluuko vain kiltisti tehdä mitä kätilö käskee?

Synnytyssaliin mentäessä olin viitisen senttiä auki, ja kivut todella kovat. Olin kuitenkin ihan tolkuissani jne... käskettiin mennä sängylle makaamaan, vaikka tuntui kamalalta olla maaten, olisin halunnut liikehtiä tai seistä tai vaikka kulkea edestakaisin huoneessa... Kun kohdunsuu alkoi olla kokonaan auki, yritin nousta sängyllä pystympään asentoon, jolloin kätilö kiirehti komentamaan takaisin makuulle... suosittelipa vielä jalkatukiakin, joihin en sentään antanut itseäni kahlita... Olin ihmeissäni siitä, miksi minun piti maata, vaikka vauvan sydänäänet olivat aivan hyvät, ja minullakaan ei mitään hätää ollut, kivunlievitystäkään en ollut saanut.

Olisin halunnut ponnistaa jakkaralla, sängyllä kontillaan tai miten tahansa kunhan asento olisi ollut pystympi; koko ajan minusta tuntui että täytyy päästä pystympään sieltä selältään makaamasta. Loppuvaiheessa laittoivat vielä metallisen kylmän alusastian takapuoltani korottamaan, eikä kukaan missään vaiheessa tukenut välilihaa tai peräaukkoa (sainkin synnytyksestä peräpukamia). Läsnä oli 4 kätilöä, koska olin ainut synnyttäjä siellä sillä hetkellä ja kellään ei ollut parempaakaan tekemistä... tuntui sille että oli hieman liikaa sopankeittäjiä siinä sähläämässä, ja kaikki kilpaa komentelivat minua, milloin kiskomaan sukanvarsista ja milloin mitäkin... minulla ei tuntunut olevan mitään väliä, vaan kätilöt olivat täysin pääosissa synnytykseni aikana, minun tuli vain totella. Ponnistaminen sujui hyvin, mutta silti en saanut pitää edes mieheni kädestä kiinni (aivan kuin se olisi estäny minua ponnistamasta)... miehestä olisin saanut tukea kivun kestämiseen, mutta kätilö irroitti käteni miehen kädestä ja komensi vihaisesti kiskomaan niistä sukista (joista muuten ei saa edes kunnolla otetta...)

Lapsi syntyi muistaakseni n. 6 minuutin ponnistamisen jälkeen... sain lapsen paitani alle rinnalle, mutta en saanut häntä edes rauhassa pidellä, kun kovaäänisin kätilöistä jatkuvasti sätti minua puristamaan lasta lujemmin... muutenkin olisin niin halunnut käskeä tuon samaisen naisen ulos koko huoneesta, koska hänen kovaääniset käskynsä ja hokemisensa vain hermostuttivat...

Minut ompeli kasaan se nuori kätilö, joka oli päävastuussa synnytyksestä... eipä ommellut kovin hääppöisesti, kun jätti ruman ison ihokaistaleen törröttämään välilihan kohdalle, ja koko emättimen aukko jäi todella avonaiseksi ja rumaksi... haaveilenkin sen korjauttamisesta sitten joskus tämän pikkukakkosen saamisen jälkeen.

Kyllä raivostuttaa tuon synnytyksen muisteleminen...

 

Samankaltainen tarina täällä. Tosin (pää)kätilö ei ollut ihan yhtä epäystävällinen, mutta tuo makaamaan komentaminen ilman mitään selvennystä syystä oli samanlaista. Pyysin silloin kivunlievitykseksi ilokaasua, kätilö nauroi ja antoi kaurapussin.

Synnytys meni ihan sekoiluksi, mun jalkoja yritettiin kiinnittää tukiin, mutta ne levisivät ja vääntyilivät (siis tuet ) koko ajan johonkin suuntaan ja siinä oli monta ihmistä taistelemassa. Sain kaksi annosta epiduraalia, vauvan sydänäänet hiljenivät (yllätys), sitten vaan eppari ja imukuppia peliin ja jälki oli sen näköistä. Istukkakaan ei irronnut, vaan piti irroittaa käsin, menetin 2,6 litraa verta ja olin lähes taju kankaalla pari päivää.

Imetyksen tuki sairaalassa oli surkeaa, tuli kommentteja tyyliin: "Anna nyt vaan lisämaitoa pullosta, pitäähän sen ennemmin tai myöhemmin kuitenkin oppia imemään pullostakin."

Toivon, että osaan elokuulla syntyvän kakkosen kanssa olla tiukempi. Toisaalta tuntuu etukäteen vaikealta ajatella, että mitä sitä osaa pyytää tai vaatia, ja mikä on sellaista, jonka he kertakaikkiaan tietävät paremmin.

Sairaala oli ja tulee olemaan TAYS.

 

Tiarella, huh miten tylyä toimintaa. Mikä synnytyssairaala sulla oli kysymyksessä?
Itsellä synnytyssairaala tulee olemaan TAYS...

 

Tiarella, huh miten tylyä toimintaa. Mikä synnytyssairaala sulla oli kysymyksessä?
Itsellä synnytyssairaala tulee olemaan TAYS...

Porissa synnytin, satakunnan keskussairaalassa ja samoin tulevan lapsen...

Sitä ei vain ollut osannut ajatella etukäteen, että kätilöt ei olisikaan ammattitaitoisia ja mukavia, eikä ollut osannut varautua pitämään puoliaan... luotti vain typerästi siihen että osaavat hommansa...! Olen porista kuullut monilta sellaista kommenttia että varsinkaan ensisynnyttäjien ei anneta edes yrittää mitään muuta kuin makuultaan synnyttämistä... ja sairaalaan tutustumiskierroksella jakkara esiteltiin hyvin negatiivisessa valossa... tyyliin "lapsi voi tästä luiskahtaa lattialle kun kätilön on hankala ottaa vastaan"... vaikka jokapaikassa nykyään tiedetään jo jakkarasynnytyksen hyvät puolet!!!

Ensi kerralla ainakin aion sanoa heti ensimmäiseksi, että makuultaan en sitten synnytä, jos lapsella kaikki on hyvin! Ja jos huoneeseen valuu jotain ylimääräistä yleisöä, käsken kyllä todellakin poistumaan! Ja aion vihjaista myös että sain viime kerralla peräpukamia (onneksi ne lähtivät nopeasti) koska ei tuettu ollenkaan sitä aluetta kun ponnistin... ja toivon hartaasti, että en saa kätilöksi sitä samaa nuorta naista kuin viimeksi... silloin synnytyksen jälkeen oli vain niin helpottunut kaikesta, ettei tullut mieleenkään että olisin kehdannut antaa mitään palautetta.

Vielä siitä itse äiti-lapsi osastolla vietetystä ajasta... en tiedä onko käytäntö vain ensisynnyttäjille, että ensimmäisen yön aikana lapsi käytiin vaan pari kertaa hakemassa huoneesta ja vietiin vaipan vaihtoon ja annettiin lisämaitoa, vaikka itse olin hereillä ja olisin halunnut hoitaa lasta alusta alkaen, en vain arvannut ryhtyä siihen kun kerran hoitajat ehtivät ensin!! Minua ei olisi varmaan edes kukaan kehottanut lapsen hoitotoimiin, ellen olisi sitten ekan yön jälkeen aamulla vain ryhtynyt hommiin... totesin ettei kukaan minua näköjään käy opastamassa tai mitään, niin että aloitin sitten itse... joku hoitaja siinä jossakin vaiheessa kävi toteamassa että jaah täällä ei tarvitakaan vissiin apua... seuraavalla kertaa ei kyllä kukaan käy vaihtelemassa "ilman lupaa" lapseni vaippoja yms... Kai he ajattelivat antaa minun levätä tai jotain, mutta jotenkin hullua se silti oli...

 

Tiarella voit vaatia toista kätilöä,jos sama sattuu kohdallesi kun menet synnyttämään seuraavaa. Huono tuuri, jos ei onnistu. Avustajaa et välttämättä sitten voikaan kieltää tulemasta, siihen syntymän hetkeen tulee toiseksi kätilöksi se kuka ehtii. Pidä ensi kerralla rauhassa miestä kädestä,murahdat vaikka kätilölle jos ei muuten ymmärrä. Jos kaikki menee hyvin niin kyllä nyt synnyttäjällä pitää olla ihan reilusti sanavaltaa. Ja jos jää painamaan niin reippaasti suu auki sieltä vuodeosastolta käsin; vaadi synnytystäsi hoitanut kätilö paikalle keskustelemaan. Sen voi tehdä ihan rakentavassakin hengessä =)

 

Yksi asia, en ole itse synnyttänyt, mutta tuli mieleen, kun menette sairaalaan, niin silloin sanotte, että haluatte hyvää ja asiallista kohtelua, että edellisellä kerralla oli törkeää käytöstä kerta kaikkiaan..

Tuli mieleen näin hoitajana..
Koska on oikeus inhimilliseen kohteluun.. Ja todellakin sitten annatte palautetta, jos ette pysty kyseiselle kätilölle itselleen, niin osastonhoitajalle voi menna antamaan palautetta.. Hänen tehtävänsä on huolehtia hyvän hoidon saamisesta. Myös siitä, että palautetta annetaan sinne "kentällekin"..

Täällä ainakin ihan toisella sektorilla esim. omaiset käy antamassa palautetta osastonhoitajalle..

 

mullakin vaikka kyse oli sektiosta.. se oli kokemus sinänsä mutta sen jälkeen mut laitettiin neljän hengen alatiesynnyttähuoneeseen. Hoitajat eivät sitten kai osanneet ajatella et mut olikin leikattu. Ekaks vauva tuotiin viiden aikaan aamulla mun viereen. Hädissäni sitten kun en pystynyt virtsakatetrin ym tipan kanssa nousemaan sängystä hoitamaan ryhdyin painamaan nappia kun vauva huutaa. Paikalle pyyhälsi vihainen hoitaja joka tuumasi että kuule täällä kyllä KAIKILLE äideille tuodaan vierihoitoon samaan aikaan!! itkuhan siitä tuli. Eipä pyytänyt anteeksi, tiuskaisi vaan että mitä sä täällä huoneessa teet!

Seuraavaksi tulivat kiskomaan suihkuun aamulla kymmenen aikaan. (edelleen olin virtsakatetrissa) puolessa välissä matkaa sumeni silmissä ja meinasin pyörtyä. Hoitaja katsoi mua ja sanoikin: suthan on leikattu, ei sun vielä tartte nousta. Tuumasin olevani läpimärkä hiestä ja meneväni sinne suihkuun. Aikaa oli kulunut alle puolet heiden ohje-ajastansa leikatuille suihkuun menosta. (jos joku miettii et sektion jälkeen pitäis nousta mahd pian)

Sitten olin iltapäivällä nukkumassa kun herään siihen että peitto kiskaistaan päältä, sängyn ympärys on täynnä ihmisiä ja naislääkäri ryhtyy kivuliaasti painelemaan mun masua ja selostaa näille opiskelijoille (jotka olin kieltänyt) mun kohdun supistumistilaa. Itku tuli taas.
(Muthan oli viimeiseks ennen leikkauspäätöstä sisätutkinut opiskelijamies ennenkuin ehdin kivuiltani sanoa, että mä olen kieltänyt opiskelijat. Oli ihan raiskattu olo).

Lähdin sairaalasta kahden päivän (ja yön) jälkeen leikkauksesta.

 

Feeniks: kamala kokemus sulla!! Ootko tehny asiasta valituksen? Jos et,niin sen voi hyvin tehdä myös jälkikäteen,vaikka tapahtumasta olisikin aikaa. On tärkeetä että tollasista asioista ei vaieta,ei ne hoitajat jotka noin toimii muuten ikinä tapojaan paranna.


Muutenkin :hug: teille muillekkin joilla ikäviä kokemuksia...
Sillon kun meidän esikoistyttö synty 6kk sitten tayssissa mulla oli mukana kauhee lista asioista mitä halusin taikka en halunnu. Mun piti lappunen antaa kätilölle, mutta sitten kun sainkin niin hyvää kohtelua koko ajan niin ajattelin että jätän lapun antamatta ja katotaan miten menee.
Synnytys eteni niin nopsaan että hetken kerkesin salissa oleen pallon päällä ja sit tutkittiin ja siihen pöydälle jäin,välillä olin kontallaan.Ilokaasua sain ja muuta en kerenny saamaan,valmistelut tehtiin mutta sitten alkokin jo ponnistuttaan. Ponnistin perus asennossa ja se tuntu olevan ihan ok,en kaivannut muuta. Kätilöt tuki tosi hyvin ja toinen lämmitti välilihaa ym...Kaikki meni niin hyvin ja muhun ei edes sattunu! Pieni eppari tehtiin ja siitä on kyllä jääny sellanen lerpake tonne emättimen suulle...
Mulla kävi vissiin säkä kun kätilö oli juuri itse tullut äitiyslomalta töihin,joten työmotivaatio taisi olla kohdillaan. Paikkana TAYS.

 

Olet varmasti pikkukakkosen jo saanut mutta kyselisin miten meni?? Olen synnyttänyt kolme kertaa SatKs:ssa ja keväällä sain keskenmenon (kaksosraskaus, jotka myös "synnytin" )

Tuosta sun tekstistä tuli mieleen myös eka kerta -98 että jouduin makaamaan siinä sängyllä aika pitkäänkin vaikka kipulääkitys ei olisi sitä vaatinut. Vanhempi kätilö oli muutenkin aika lailla ajalta miekka ja kirves joten käsitykset synnyttämisestä olivat sitten sen mukaisia...

Kakkosen ja kolmosen synnytykset menivät hyvin ja sain olla liikkeessä koko ajan sekä synnytin puoli-istuvassa asennossa.

Toivottavasti sulle jäi paremmat muistot kuin ensimmäisestä

 

Mulla oli toinen synnytys kamala kokemus eikä ensimmäinenkään ollut hyvä. Kolmannen kanssa hakeuduin neuvolan kautta pelkopolille ja kolmas synnytys ei olisi voinut olla mukavampi (henkilökunnan suhteen).