2. lapsi kriisiäkö?

[taustalla]

Onko joku kriisin paikka kun toinen lapsi syntyy? Meillä menee miehen kanssa huonommin. Hän on pitkää päivää töissä ja tekee töitä myös viikonloppuisin. Hän on vaativassa työssä, mutta harmittaa kun näen ulkona muita miehiä lapsiensa kanssa viikonloppuisin. Meillä mies ei haluaisi edes auttaa vanhemman lapsen iltavalmisteluissa. Mun pitäisi hoitaa molemmat lapset vaikka imetän vielä vauvaa.

Harmittaa kun neuvolassakin kysyttiin olenko vauvan syntymän jälkeen käynyt yksinäni missään esim. jumpassa (vauva 4,5kk). Kerran taisin käydä kaupassa jouluostoksilla. En saa ketään hoitamaan lapsia. Kolme vuotta on tullut oltua kotona.

Isovanhemmat asuvat kaukana ja miehen vanhemmat ovat vaativissa tehtävissä eivätkä ehdi hoitaa lapsia. Tosin lapset ovat vielä pieniä erityisesti vauva kenenkään muun hoitoon. Miehen sisko tosin vie lapsensa miehen vanhemmille yöhoitoon kerran kuukaudessa.

Tätäkö tämä elämä on? Välillä miettii eroa miehestä kun se on niin kiukkunen eikä auta lastenhoidossa.

 

[taustalla]

Koita keskustella miehesi kanssa asiasta. Lapsethan ovat teidän yhteisiä, en ymmärrä kuinka edes ajattelet miehen panosta jonain lastenhoitoapuna, lapset ovat yhtälailla hänen kuin sinunkin.

Ehdota vaihtelua, hän tekee iltarutiinit ja sinä aina joskus iltaisin myös "avustat". Eikö se olisi reilua?

 

[taustalla]

Kyllä ainakin uudessa olivia-lehdessä luki, että 2. lapsi ja rakentaminen ovat eropiikkejä tilastoissa.

Samaa mieltä kuin edellinen vastaaja, kahden lapsen kanssa tarvitsee kyllä jo mielestäni miehen apua illalla vähintään, että saa joskus olla vauvan kanssa kahdestaan. Teidän yhteisiä lapsia ovat.

Kaksi lasta on iso työ, jos helpolla haluaa päästä, niin yksi lapsi olisi parempi: aina toinen vanhemmista on lapsisa vapaalla.

Miehen kanssa juttelemaan. Ehkä hänkään ei arvannut, miten paljon työtä on kahdessa lapsessa, ja hänkin väsynyt?

Ehkä isommalle lapselle voisi harkita myös osapäivähoitoa, jos molemmat olette väsyneitä, kun isovanhemmista ei ole apua.

 

[Minä vaan]

tosiaan se kriisi todella syntyy -samoin talonrakentamisesta.
Meillä lapsenhoito on pääosin ollut vastuullani, koska mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Siitä syystä meillä ei ole kuin yksi lapsi, sillä en olisi jaksanut kahta pientä hoitaa.
Välillä tulee mieleen, miksi pitää itsensä todella tiukkoihin paikkoihin laittaa, kun helpommallakin voisi päästä...
Me mietimme toista lasta vasta nyt, kun esikoinen on 5v. Voihan tietysti olla, ettei enää tärppää, kun ikää on jo minullakin 37v.
Onnea teille Pikkulapsivaihe on aina sitä kaikkein rankinta. Jos hoidat lapsia paljon itse, hanki piristystä muista äideistä, kavereista jne.

 

[Footballers Wife]

Kyllä se taitaa olla aika kriisialtista aikaa. Meillä oli myös. Muistan kuinka neuvolalääkärillä otin puheeksi, etten enää osaa edes kulkea portaita ylös, kun täytyy miettiä kumpaa jalkaa nostan seuraavaksi. Pelkäsin, että mulle on tulossa joku aivoinfarkti tms. Lääkäri kuunteli mun juttelua ja kysäisi sitten, että milloin olet viimeksi ollut ihan itseksesi. Enpä muistanut sellaista hetkeä.

Meillä myös mies yrittäjä ja ajoittain paljon poissa kotoa. Viime keväänä olin niin poikki, että mies vihdoin tajusi, etten yksin jaksa vetää tätä rumbaa. Lähdin yksin kylpylään muutamaksi päiväksi rentoutumaan. Sen jälkeen ukko on noussut vapaa-aamuinaan aikaisemmin ja antanut mun nukkua pidempään. Se oli ajatellut, että mun elämä on niin helppoa, kun hän maksaa laskut ja minä vain hoitelen lapset. No, onneksi siitä kriisistä selvittiin.

Puhu miehesi kanssa. Voimia! =) :flower: