2,5v kovin uhmassa.. tuli sitten läimästyä päähän ja tukistettua sitä...

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.

Voitha ain aolla viisaampi vanhempi lapsillesi. Ei toinna kostaa vaan joku voi katkaista kierteen.

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.

Voitha ain aolla viisaampi vanhempi lapsillesi. Ei toinna kostaa vaan joku voi katkaista kierteen.

Niin olenkin, nykyään. Mutta siihen oli pitkä tie ja se vaati hemmetisti itsetutkiskelua. Joitakin auttaa terapia. Mutta "paska äiti" -huutelu tai lasten huostaanoton ehdottelu tuskin auttaa ketään.

 

Se lapsi lätkii sua turpaan, kunhan kasvaa isoksi, jos vielä jatkat tuota.

 

Avaan sateenvarjon jo valmiiksi enkä tuu enää lukemaan tätä ketjua kun varmaan paskaa sataa niskaan, mut musta tuo on vaan inhimillistä. Itsekin joskus HARVOIN oon tukistanut. Ei ne aina vaan muuten usko, ikävä kyllä.

Sinusta on siis inhimillistä läimästä pientä lasta päähän?

Ei vaan se, että hermo ja itsehillintä pettävät. Vanhemmatkin kun ovat vain ihmisiä.

Ja siis ihmisyyteen kuuluu se, että kun hermo menee, niin käydään käsiksi? Läimitkö myös ystäväviäsi, miestäs, vanhempiasi kun hermo menee? Tuskin, mutta silloin kun kohteena on puolustuskyvytön lapsi, niin se on vaan inhimillistä.

Tässä oli hyvä pointti!

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.

Voitha ain aolla viisaampi vanhempi lapsillesi. Ei toinna kostaa vaan joku voi katkaista kierteen.

Niin olenkin, nykyään. Mutta siihen oli pitkä tie ja se vaati hemmetisti itsetutkiskelua. Joitakin auttaa terapia. Mutta "paska äiti" -huutelu tai lasten huostaanoton ehdottelu tuskin auttaa ketään.

Aivan, se on pitkä tie. Minulta vienyt melkein puolet elämästäni jota voin ehkä elää mutta lapsiani en ole lyönyt. En ole kyllä "paska äitiä" huudellut mutta oikeasti itseensä kannattaa tutustua ja saada traumansa selväkai. En itsekään ole terapioissa käynyt, lukenut vain,

 

No, mun kaveri tukistaa 1v 5kk ikäistä lastaan. :|

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.

Voitha ain aolla viisaampi vanhempi lapsillesi. Ei toinna kostaa vaan joku voi katkaista kierteen.

Niin olenkin, nykyään. Mutta siihen oli pitkä tie ja se vaati hemmetisti itsetutkiskelua. Joitakin auttaa terapia. Mutta "paska äiti" -huutelu tai lasten huostaanoton ehdottelu tuskin auttaa ketään.

Hienosti kirjoitettu! Hienoa, että onnistuit muuttamaan käytöstäsi. Toimintamallien muuttaminen ei ole mikään helppo teko. Onnittelut! Olet hyvä äiti, kun ajattelet ja toimit lastesi parhaaksi.

 

Tuolla tavalla, mitä ap tekee, ei kasvateta hyviä, tasapainoisia ihmisiä. Tuo eiu edes ole kasvatusta laisinkaan, vaan VÄKIVALTAA!! Tämä EI OLE MIELIPIDEASIA, vaan lailla(kin) kiellettyä ja väärin, todellakin väärin. Ap, hae apua itsellesi, sinulla on hukassa vanhemmuus nyt. Pelasta lapsesi väkivallan kierteeltä hakemalla apua, miten toimia haastavan lapsen kanssa. Perheneuvola tai neuvola on hyviä paikkoja aloittaa.

 

Hanki lastenhoitoapua. HETI huomenna. Pyydät kavereita, kummeja, mummia tai vaikka soita MLL. Tai sitten neuvolan kautta. Onko mahdollista saada esim. osa-aikaiseen päivähoitoon? Saisit omaa aikaa, jota jokainen tarvii, jotta jaksaa olla äiti.

Ap:n tilanteessa ehkä parempi lapselle olla hoidossa mutta se on erittäin surullista, jos tuon ikäinen viedään turhaan hoitoon. Normaali äiti hankkii sen oman ajan muuten kuin viemällä pienen jatkuvaan hoitoon.

2,5 v on jo aika iso. Mitä se puoli vuotta enää siinä tekee, ja tuossa ehdotettiin muutenkin osa-aikaista hoitoa.

Tää on taas tätä: vaaditaan olemaan täydellinen, huutaa et saa, jäähylle et saa laittaa, mitään ns. "normaalirangaistusta" et saisi palstan mukaan käyttää. Kaiken muun hyväksi et saa antaa edes hetkeksi hoitoon että saisit vähän hengähtää. Lopulta palaa hermo kunnolla ja sitten käy näin.


Ap, lupaa nyt ettet enää milloinkaan tee noin. Monet jo sanoneet että kivinen tie on edessä. Ja hanki lastenhoitoapua.

 

ap ehdottomasti teki. Ymmärrän hermostumisen lapseen, mutta IKINÄ, KOSKAAN ei pitäisi käydä käsiksi noin. Itse olen nähnyt ja kokenutkin lapsuudenkodissa väkivaltaa, ja ne traumat eivät poistu koskaan. Lapsi kärsii myöhemmin huonosta itsetunnosta, ei arvosta itseään, masentuu, saattaa itse käyttää väkivaltaa jne. jne. Näin esimerkkeinä.

 

No, mun kaveri tukistaa 1v 5kk ikäistä lastaan. :|

Siitä se alkaa, joillain jo aiemmin.;(

 

No, mun kaveri tukistaa 1v 5kk ikäistä lastaan. :|

Siitä se alkaa, joillain jo aiemmin.;(

On varmaan tehnyt sitä jo jonkin aikaa, koska muksu ottaa jo itse tukastaan kiinni, kun on menossa tekemään jotain luvatonta.

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.

Voitha ain aolla viisaampi vanhempi lapsillesi. Ei toinna kostaa vaan joku voi katkaista kierteen.

Niin olenkin, nykyään. Mutta siihen oli pitkä tie ja se vaati hemmetisti itsetutkiskelua. Joitakin auttaa terapia. Mutta "paska äiti" -huutelu tai lasten huostaanoton ehdottelu tuskin auttaa ketään.

Hienosti kirjoitettu! Hienoa, että onnistuit muuttamaan käytöstäsi. Toimintamallien muuttaminen ei ole mikään helppo teko. Onnittelut! Olet hyvä äiti, kun ajattelet ja toimit lastesi parhaaksi.

Kiitos;( tulee melkein kyynel silmään aiheesta. Onneksi lapseni myös ovat kehuneet maailman parhaimmaksi äidiksi. En nyt luettele muita ettei mene kehumiseksi. Parasta kun itse tuntee tekevänsä oikein.
Kaikki lapset tosin kehuvat vanhempiaan parhaimmiksi kun ei muuta okemusta ole.

 

Avaan sateenvarjon jo valmiiksi enkä tuu enää lukemaan tätä ketjua kun varmaan paskaa sataa niskaan, mut musta tuo on vaan inhimillistä. Itsekin joskus HARVOIN oon tukistanut. Ei ne aina vaan muuten usko, ikävä kyllä.

Tolla kamalalla hetkellä se lapsi uskoo vain koska joutuu väistämättä pelkotilaan, kun rakas ja turvallinen äiti satuttaa! Ei hitto soikoon 2,5v ymmärrä vielä kovinkaan paljoa siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta luottamus äitiin saattaa kadota. Sen lisäksi sä opetat oppivaisessa iässä olevaa lastasi että näin sitä mätkitään. Ehkä se mätkäsee takasin kun ensin vähän kasvaa.

 

No, mun kaveri tukistaa 1v 5kk ikäistä lastaan. :|

Mulla yks kaveri joka on nippaillut tyttöään jo reippaasti alle vuoden ikäisenä

Jopa mullekkin kerran sanoi kun tyttö oli sylissä ja VAHINGOSSA otti tukasta kiinni niin "Nippase sormille vaan!" No sanoin kyllä suoraan että en todellakaan nippase että en hyväksy tommosta touhua ollenkaan!

 

Tuolla tavalla, mitä ap tekee, ei kasvateta hyviä, tasapainoisia ihmisiä. Tuo eiu edes ole kasvatusta laisinkaan, vaan VÄKIVALTAA!! Tämä EI OLE MIELIPIDEASIA, vaan lailla(kin) kiellettyä ja väärin, todellakin väärin. Ap, hae apua itsellesi, sinulla on hukassa vanhemmuus nyt. Pelasta lapsesi väkivallan kierteeltä hakemalla apua, miten toimia haastavan lapsen kanssa. Perheneuvola tai neuvola on hyviä paikkoja aloittaa.

Viisas neuvo, ellei yksin selviä.

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.

Voitha ain aolla viisaampi vanhempi lapsillesi. Ei toinna kostaa vaan joku voi katkaista kierteen.

Niin olenkin, nykyään. Mutta siihen oli pitkä tie ja se vaati hemmetisti itsetutkiskelua. Joitakin auttaa terapia. Mutta "paska äiti" -huutelu tai lasten huostaanoton ehdottelu tuskin auttaa ketään.

Hienosti kirjoitettu! Hienoa, että onnistuit muuttamaan käytöstäsi. Toimintamallien muuttaminen ei ole mikään helppo teko. Onnittelut! Olet hyvä äiti, kun ajattelet ja toimit lastesi parhaaksi.

Kiitos;( tulee melkein kyynel silmään aiheesta. Onneksi lapseni myös ovat kehuneet maailman parhaimmaksi äidiksi. En nyt luettele muita ettei mene kehumiseksi. Parasta kun itse tuntee tekevänsä oikein.
Kaikki lapset tosin kehuvat vanhempiaan parhaimmiksi kun ei muuta okemusta ole.

Spri nyt meni tekstit sekaisin ja otin itselleni kuulumattomat kehut.