2,5v kovin uhmassa.. tuli sitten läimästyä päähän ja tukistettua sitä...

Avaan sateenvarjon jo valmiiksi enkä tuu enää lukemaan tätä ketjua kun varmaan paskaa sataa niskaan, mut musta tuo on vaan inhimillistä. Itsekin joskus HARVOIN oon tukistanut. Ei ne aina vaan muuten usko, ikävä kyllä.

Sinusta on siis inhimillistä läimästä pientä lasta päähän?

Mä voisin melkein guuggelille esittää jatkokysymyksen, että olisko se sitten ok ja inhimillistä, että vaikkapa hänen kumppaninsa läpsisi häntä silloin tällöin päähän ja tukistaisi, kun ei käytös satu miellyttämään.

 

Haukutaapas täällä nyt. Eihän se nyt varmaan joittenkaan mielestä ole oikein että tukistetaa ja läpsitään. Itse olen ainakin tuota läpsimistä vastaan. Kun miettii että miten on silloin 70 luvulla kasvatettu, niin tuo ap:nkin toiminen kuulostaa aika lällyltä siihen verrattuna.

 

Avaan sateenvarjon jo valmiiksi enkä tuu enää lukemaan tätä ketjua kun varmaan paskaa sataa niskaan, mut musta tuo on vaan inhimillistä. Itsekin joskus HARVOIN oon tukistanut. Ei ne aina vaan muuten usko, ikävä kyllä.

Sinusta on siis inhimillistä läimästä pientä lasta päähän?

Ei vaan se, että hermo ja itsehillintä pettävät. Vanhemmatkin kun ovat vain ihmisiä.

Ja siis ihmisyyteen kuuluu se, että kun hermo menee, niin käydään käsiksi? Läimitkö myös ystäväviäsi, miestäs, vanhempiasi kun hermo menee? Tuskin, mutta silloin kun kohteena on puolustuskyvytön lapsi, niin se on vaan inhimillistä.

 

Ihan ymmärrettävää että aikuiseltakin voi ns.palaa pinna, mutta lapsen lyömistä en hyväksy. Aikuisen on kuitenkin oltava aikuinen pinnan kiristymisestä huolimatta; lapsi menettää helposti perusluottamuksen jos aikuinen ei olekaan enää se sama turvallinen vanhempi jolle saa tarpeen vaatiessa myös kiukutella...

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

 

kuinka kehtaat???

että tänne haukut vaan.

 

Äkkipikastuksissaan saattaa tehdä väärin. Mutta tukistaa ja läimäistä? siis samalla kertaako`? Puritko vaan omaa vihaasi?

 

Ymmärrän kyllä tavallaan ap:tä, itsellä samanikäinen pahassa uhmaiässä. Eikä todella usko puhetta. Monta kertaa olen aika kovin ottein joutunut raahamaan esim. kaupasta ulos huutavan, lyövän ja potkivan lapsen. Mutta tukistaminen ja läimäisy ovat tietty väärin lasta kohtaan, koita hillitä itsesi vastaavissa tilanteissa. Poistu vaikka paikalta hengittelemään rauhassa, kunnes helpottaa.

 

Aika hassua muuten, että jos joku kertoo täällä miehen esim. tukistaneen tai läimäisseen lasta, sanotaan 'jätä se, kohta se muuttuu pahemmaks, kohta se ampuu teidät kaikki, toi on vasta alkua!!' .. Sitten jos äiti tekee samaa, niin 'ei se mitään, joskus menee hermot mullakin'

 

Avaan sateenvarjon jo valmiiksi enkä tuu enää lukemaan tätä ketjua kun varmaan paskaa sataa niskaan, mut musta tuo on vaan inhimillistä. Itsekin joskus HARVOIN oon tukistanut. Ei ne aina vaan muuten usko, ikävä kyllä.

Sinusta on siis inhimillistä läimästä pientä lasta päähän?

Ei vaan se, että hermo ja itsehillintä pettävät. Vanhemmatkin kun ovat vain ihmisiä.

Ja siis ihmisyyteen kuuluu se, että kun hermo menee, niin käydään käsiksi? Läimitkö myös ystäväviäsi, miestäs, vanhempiasi kun hermo menee? Tuskin, mutta silloin kun kohteena on puolustuskyvytön lapsi, niin se on vaan inhimillistä.

Nimenomaan. On todella outoa ja pelottavaa, jos aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseään niin, ettei käy toiseen käsiksi ristitiitatilanteissa. Siinä sitten koitetaan lapselle opettaa itsehillintää kun ei omakaan hermo pidä. Huh huh.

 

Minusta on inhimillistä menettää hermot, mutta fyysinen rankaiseminen ei ole inhimillistä.

Mielessä voi olla vaikka minkälaisia asioita, tosi ikäviäkin. Mutta niitä ei vaan toteuta.

Meitä on onneksi monia, jotka osaamme jättää fyysisen väkivallan pois.
(Olen kyllä kerran raivoissani piilossa hakannut oman polveni mustelmille...)

En löydä mitään myönteistä sanottavaa tuommoisista kurituksista, en minkään näköistä puolustelua.

Ja mulla ei ole ikinä ollut tilannetta, että lapsi olisi ollut täysin mahdoton. Tai sitten mulla ei vaan ole niin tiukka kuri.

 

vitun sairas paska!
vankilaan sä kuulut vitun seko..

 

Aika hassua muuten, että jos joku kertoo täällä miehen esim. tukistaneen tai läimäisseen lasta, sanotaan 'jätä se, kohta se muuttuu pahemmaks, kohta se ampuu teidät kaikki, toi on vasta alkua!!' .. Sitten jos äiti tekee samaa, niin 'ei se mitään, joskus menee hermot mullakin'

Niinpä. Tai jos tässä ap olisi sanonut, että pph tai päiväkodin täti on hoitoaikana läpsäissyt ja tukistanut lasta, niin se tuskin kenenkään mielestä olisi inhimillistä ja hyväksyttävää.

 

ap, jos miehesi olisi tehnyt tuon sinulle niin olisiko se ok vai olisitko jo jättämässä?

 

Hanki lastenhoitoapua. HETI huomenna. Pyydät kavereita, kummeja, mummia tai vaikka soita MLL. Tai sitten neuvolan kautta. Onko mahdollista saada esim. osa-aikaiseen päivähoitoon? Saisit omaa aikaa, jota jokainen tarvii, jotta jaksaa olla äiti.

 

Hanki lastenhoitoapua. HETI huomenna. Pyydät kavereita, kummeja, mummia tai vaikka soita MLL. Tai sitten neuvolan kautta. Onko mahdollista saada esim. osa-aikaiseen päivähoitoon? Saisit omaa aikaa, jota jokainen tarvii, jotta jaksaa olla äiti.

Ap:n tilanteessa ehkä parempi lapselle olla hoidossa mutta se on erittäin surullista, jos tuon ikäinen viedään turhaan hoitoon. Normaali äiti hankkii sen oman ajan muuten kuin viemällä pienen jatkuvaan hoitoon.

 

että tänne haukut vaan.

Katso peiliin itseäsi.

 

Tuota, eihän se tukistaminen okein ole, mutta turha siitä on nyt elämään suurempaa haloota nostaa. Lapselle tuskin tuli mitään traumoja, ei varmaan edes pian muista koko juttua. Mä en muistanut että mua on lapsena tukistettu ennen kuin äiti kerto. Olin ihan äimänä, koska mun muistin mukaan äiti oli aina niin rauhallinen, vaikka mä olin tosi hankala lapsi. Kyllä ne traumat tulee hieman erilaisista jutuista.

 

En hauku.

 

Olen itse ollut vanhempien väkivallan uhrina lapsena ja kyllä on huonot välit jäänyt molempiin. Hermostua saa mutta käsiksi ei saa käydä.

Niin oikein!

 

Ihan ymmärrettävää että aikuiseltakin voi ns.palaa pinna, mutta lapsen lyömistä en hyväksy. Aikuisen on kuitenkin oltava aikuinen pinnan kiristymisestä huolimatta; lapsi menettää helposti perusluottamuksen jos aikuinen ei olekaan enää se sama turvallinen vanhempi jolle saa tarpeen vaatiessa myös kiukutella...

Noin juuri. Kehen se lapsi luottaa ellei vanhempiinsa, lojaaali ihminen ilman turvaa.

 

Minusta on inhimillistä menettää hermot, mutta fyysinen rankaiseminen ei ole inhimillistä.

Mielessä voi olla vaikka minkälaisia asioita, tosi ikäviäkin. Mutta niitä ei vaan toteuta.

Meitä on onneksi monia, jotka osaamme jättää fyysisen väkivallan pois.
(Olen kyllä kerran raivoissani piilossa hakannut oman polveni mustelmille...)

En löydä mitään myönteistä sanottavaa tuommoisista kurituksista, en minkään näköistä puolustelua.

Ja mulla ei ole ikinä ollut tilannetta, että lapsi olisi ollut täysin mahdoton. Tai sitten mulla ei vaan ole niin tiukka kuri.

Mikäli sinulla olisi liian tiukka kuri, väkivaltaa, lapsesi uhmaisivat sinua. Sitähän se uhmaikä on.

 

Väärinhän tuo on, todella väärin

 

Ensinnäkin,on eri asia, jos menee hermot, kuin käyttää kurituksena väkivaltaa tietoisesti..en sanoisi väkivallaksi tuota ap n tekemää, mutta väärinhän se on. Mutta meitä ihmisiä on erilaisia. Valitettavasti kaikilla ei ole yhtä hyvät hermot, ja jotkut ovat impulsiivisempia..
Eri asia on, haluaako parantaa tapojaan. Itse olen kovasti tehnyt töitä koska olen tukistanut ja tehnyt väärin. En halua tehdä lapselle niin. Jäähy tosiaan on hyvä keksintö. Elämä ei ole mustavalkoista, teemme virheitä, mutta oppikaamme niistä.

 

Mä sain hirveän paljon lisää voimaa ja jaksamista arkeen kun päätin lopettaa nippailut ja tukistelut, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Jatkuva huono omatunto oli pois; kun tietää toimivansa oikein, jaksaa ne uhmakiukutkin paremmin. Mun päätöksestä on nyt jo vuosia aikaa ja lisää lapsiakin on sen jälkeen tullut. Mutta tunnen olevani paljon parempi äiti nyt. Todellakin.

Se on helppoa sanoa että paska äiti niiltä, jotka ei ole ikinä olleet edes lähellä nipata lasta. Se, että muuttaa jo opittua toimintamallia, on paljon haastavampaa ja myös kunnioitettavampaa. Monella meistä se kevyt tukistus on jo niin opittukin malli, että sitä ei oikeasti ole helppo rikkoa.

Ap:lle; jäähy on oikeasti toimiva. Saa äiti sekä lapsi vähän jäähdytellä. Tai se, että käskee sen puolison sinne hampaita pesemään silloin kun tuntee, että alkaa pinna kiristyä liikaa. Mä tiedän tarkkaan miltä susta nyt tuntuu, jaksamisia! Ja vielä enemmän voimaa siihen muutokseen, se kannattaa!

Tuossa keskikappaleessa piti lukea, että omasta lapsuudenkodista opittu malli.

Onko muuten ap:lla näin? Mulla oli. Myöskin sellainen vaatimus superkiltteydestä tuli kotoa. Ja ajatus, että kaikki lapset voi pakottaa siihen hiljaisen ja aina tottelevaisen lapsen muottiin, kun vain tarpeeksi yrittää. Jne.