2,5v joka ei puhu eikä ymmärrä

Noniin on taas vähän päästy asiassa eteenpäin.

Maanantaina käytiin taas hesassa kuulokeskuksella, saatiin kokeiluun pinkit kuulolaitteet molempiin korviin. Harmillista mutta tyttö ei kuule niilläkään, ainakaan tarpeeksi. Ei reagoinut/reagoi mihinkään ääniin. Kuulokeskuksella kyllä sanottiin, että jos tyttö niillä sattuisikin kuulla (jota pidetään tosi epätodennäköisenä) niin ei erota ääniä vielä ollenkaan, vaan kuulee pääosin pelkkää suhinaa ja epämääräistä mölinää. Niitä myö nyt yritetään käyttää silti jokapäivä, koska tytön täytyy tottua siihen että siellä korvassa ja korvan takana tulee aina olemaan jotain härdelliä. Eihän se niitä suostu käyttämään, repii ne alta aikayksikön pois korvista ja heittelee menemään, mutta yritys on kova.. Onneks ne laitteet alkaa silleen huutamaan kun ne tipahtaa korvista, ei niitä muuten löytyis varmaan enää ikinä!

Tän kuun lopussa mennään magneetti ja TT kuviin lastenklinikalle. Hesan puheterapeutti varas meille kotiin tukiviittomien opettajan, en muista kuinka pitkäksi aikaa.. olikohan kolmeksi kerraksi. Elokuussa pääsee sisäkorvaistuteleikkaukseen, jos noista kuvista ei ilmene mitään erikoista. Päästäis aikaisemminkin, ellei täs ois kaikenmaailman kesälomia välissä.. Implanttileikkauksen jälkeen sitten annetaan korvien parantua kuukauden verran ja syyskuussa mennään asentamaan ja säätämään ääntä niihin. Siitä alkaakin sit aikamoinen rupeama! 2 kertaa viikossa puheterapiaa ja kontrollikäyntejä hesassa kuukausittain.

Mutta en malta odottaa että pystyn alkaa jutella mun tytön kanssa ihan normaaleja asioita.. Vaikka siihen menee vielä varmaan vuosia ennenkun pystyy lauseita puhumaan. Mun on niin vaikea kuvitella, että millainen "puheääni" tytöllä on. Jännittää aivan kamalasti! Eniten ehkä se että pääseekö aloittamaan normaalissa koulussa vai ei ja kiusataanko tyttöä sitten niitten pääpiuhojen ja lätkien takia.. Mua itseäni on kiusattu koko ala-aste aikanaan ja tekisin ihan mitä vaan ettei mun oman tyttären tartteis kokea samaa. Mutta tonne on niin pitkä matka vielä että mun täytyy nyt varmaan opetella olla murehtimatta asioita joihin en voi ite edes vaikuttaa ja olla iloinen siitä että tyttö on on "vaan" kuuro eikä vammautuneena pyörätuolissa.

Neuvolantätsyn ja lääkärin suurimmaks ongelmaks osottautui tytön 3 v-neuvola kun kävin vauvan kanssa neuvolassa pariviikkoa sitten.. "Mitenköhän myö nyt toi sit hoidetaan jossei se kerta edes kuule.. no katotaan se pallonheitto vaikka" Meinas itku päästä.

Ai että mie oikeesti niin rakastan mun lapsia.

Kivaa kesää kaikille.

Noista neuvolan työntekijöistä antaisin teinä kyllä palautetta ylemmälle taholle... Ammattitaidotonta toimintaa. Mut hienoa, että asiat muuten etenee!! Se on aika liikuttavaa huomata, miten lapsi alkaa reagoida ääniin joita ei ennen ole kuullut. Meidän lapsella on käytössä korvantauskojeet. Vuosikkaana kun kiskoi niitä pois, sai sellaisen nipsun, mikä kiinnitettiin paitaan ja siitä kumpparit molempiin kojeisiin ettei ne pääse kokonaan putoamaan. Toimisikohan teidän tytöllä sellainen? Äkkiä niihin kojeisiin kyllä tottuu, jos lapsi vain yhtään niistä hyötyy.

Samat jännityksen aiheet elämässä pärjäämisestä on varmaan kaikilla äideillä. Täytyy vaan yrittää luottaa ja uskoa, että asiat lutviutuu . Jaksamista teille arkeen ja tutkimusrumbaan ja oikein ihanaa kesää!!