Juttele, puhu, loruttele, laula, lue.
Mietin, miten ihmeessä olen itse ikinä oppinut puhumaan. Olen melkoisen varma, ettei minulle ole äidillä ollut aikaa satuja lukea, loruja lallatella ja lauluja yhtäkään ei äiti ole varmasti hoilotellut. Ei hänellä ole ollut aikaa edes leikkiä kanssani. Silti olen oppinut puhumaan "oikeaan aikaan" koska muussa tapauksessa olisi asiasta sanottu; opit hitaasti puhumaan.. tms.
VAnhemmille lapsilleni en lorutellut tai laulanut sen erityisemmin, ihan normaalisti. Silti he oppivat puhumaan kohtuullisen aikaisin.
Enkä ole nuorimmalle mykkäkoulua pitänyt, ihan samalla tavalla on puhuttu suoraan lapselle, leikitty, luettu, mutta puhumaan oppi aika hitaasti, vasta n. 2,5 vuotiaana ja senkin puhetarpiakäyntien ja kielijumpan avulla. Eli jäykkä kieli. Ei tiukka kielijänne, vaan jäykkä, kankea kieli, joka ei liikkkunut tarpeeksi paljon suussa. Kun ensimmäiset sanat tulivat, ne olivat "pyöreitä", kieli siis liikkui suussa kankeasti..
Ap:lle ja muille hitaasti puhvuvien lapsille: kun lapsenne oli vauva, jokelteliko hän, pörräsikö, pärräsikö jne?? Kuinka paljon tai kuinka vähän, vai oliko sellainan hiljainen lapsi?