A
ahdistunut äiti
Vieras
Meillä temperamenttinen ja voimakastahtoinen tyttö, jolla selvästi päällä kova uhma. Syö kyllä hyvin, mutta kaikki muu onkin kovan väännön takana. Potalle ei suostu edes istumaan, saati tekemään sinne jotain. Tiedän, on normaalia ja kuuluu asiaan, mutta onko kellään kokemuksia ns. taantumasta tuon ikäisellä?
Meillä seuraavanlainen tilanne: tyttö nukkunut perhepedissä lähes koko ajan, mutta pari kuukautta sitten saatiin siirrettyä omaan huoneeseen. Kaikki meni hyvin, vaikka jossain välissä yötä tulikin takaisin meidän väliin nukkumaan. Ei ilmeisesti olisi kannattanut päästää, koska jossain vaiheessa ei enää omaan sänkyynsä suostunut. Nyt tilanne mennyt niin pahaksi, että suostuu nukahtamaan ainoastaan syliini, kun istun sängyn laidalla, ei tule enää edes viereeni sänkyyn kun yritän nukuttaa viereen. Eilen tähän prosessiin meni 2 tuntia, kun havahtuu hereille jos yritän laittaa takaisin sänkyyn. Ei myöskään suostu syömään muuten kuin sylissäni ja on muutamat kerrat itkenyt perääni kun lähden kotoa (ei koskaan aikaisemmin tehnyt sitä).
Eroahdistusta ilmeisesti, mutta kertokaahan viisaammat: oletteko tämmöisissä tilanteissa antaneet lapselle periksi vai väkisin huudattamalla pistäneet syömään omassa tuolissaan tai pakottaneet nukkumaan omaan sänkyyn? Kauan tällainen vaihe voi kestää? Meille tulossa toinen keväällä, voiko tuon ikäinen jo tässä vaiheessa osoittaa mustasukkaisuutta pientä sisarta kohtaan, vaikkei vauva ole edes syntynyt??
Kun miettii omia valintojaan, huomaa, että tietynlainen kovuus kasvattamisessa olisi ollut paikallaan. Ollaan menty sieltä mistä aita matalin ja myös haluttu säästää omia ja lapsen hermoja ja taivuttu lapsen tahtoon esim. juuri tässä nukahtamis- ja nukkumisasiassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi säännöllistä päivärytmiä ja rajoja, mutta ei olla haluttu olla liian tiukkoja ja nyt se ilmeisesti kostautuu...
Alkaa oma henkinen jaksaminen pikku hiljaa kärsiä ja iskee paniikki jos tätä jatkuu vielä pitkään. Eihän mikään ole ihanampaa kuin se, että oma lapsi haluaa läheisyyttä ja syliä, mutta ahdistaa kyseisissä tilanteissa.
Toivottavasti saitte jotain selvää ja että joku osaisi antaa vinkkiä tai jotain neuvoa, kuinka tämä tulisi parhaiten hoitaa...
Meillä seuraavanlainen tilanne: tyttö nukkunut perhepedissä lähes koko ajan, mutta pari kuukautta sitten saatiin siirrettyä omaan huoneeseen. Kaikki meni hyvin, vaikka jossain välissä yötä tulikin takaisin meidän väliin nukkumaan. Ei ilmeisesti olisi kannattanut päästää, koska jossain vaiheessa ei enää omaan sänkyynsä suostunut. Nyt tilanne mennyt niin pahaksi, että suostuu nukahtamaan ainoastaan syliini, kun istun sängyn laidalla, ei tule enää edes viereeni sänkyyn kun yritän nukuttaa viereen. Eilen tähän prosessiin meni 2 tuntia, kun havahtuu hereille jos yritän laittaa takaisin sänkyyn. Ei myöskään suostu syömään muuten kuin sylissäni ja on muutamat kerrat itkenyt perääni kun lähden kotoa (ei koskaan aikaisemmin tehnyt sitä).
Eroahdistusta ilmeisesti, mutta kertokaahan viisaammat: oletteko tämmöisissä tilanteissa antaneet lapselle periksi vai väkisin huudattamalla pistäneet syömään omassa tuolissaan tai pakottaneet nukkumaan omaan sänkyyn? Kauan tällainen vaihe voi kestää? Meille tulossa toinen keväällä, voiko tuon ikäinen jo tässä vaiheessa osoittaa mustasukkaisuutta pientä sisarta kohtaan, vaikkei vauva ole edes syntynyt??
Kun miettii omia valintojaan, huomaa, että tietynlainen kovuus kasvattamisessa olisi ollut paikallaan. Ollaan menty sieltä mistä aita matalin ja myös haluttu säästää omia ja lapsen hermoja ja taivuttu lapsen tahtoon esim. juuri tässä nukahtamis- ja nukkumisasiassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi säännöllistä päivärytmiä ja rajoja, mutta ei olla haluttu olla liian tiukkoja ja nyt se ilmeisesti kostautuu...
Alkaa oma henkinen jaksaminen pikku hiljaa kärsiä ja iskee paniikki jos tätä jatkuu vielä pitkään. Eihän mikään ole ihanampaa kuin se, että oma lapsi haluaa läheisyyttä ja syliä, mutta ahdistaa kyseisissä tilanteissa.
Toivottavasti saitte jotain selvää ja että joku osaisi antaa vinkkiä tai jotain neuvoa, kuinka tämä tulisi parhaiten hoitaa...