1v5kk -vain isä kelpaa =(

["eräs"]

Poika on niin isänsä perään, että olen jo ihan onneton. Mikä on äidissä vialla? Päivät ollaan kahdestaan ja kaikki sujuu hyvin. Poika tulee syliin ja halaa ym. Touhutaan ulkona ja käydään kerhoissa ym. Mutta kun isä tulee töistä, niin äiti on ilmaa. Isä vaan saa halit ja huomion. Äiti ei saa syöttää, tai nukuttaakaan joskus. Isän sylistä jos ottaa, niin tulee kamala huuto. =( Onko muilla tätä? Nyt myös pappa on alkanut olla tösi tärkeä ja hokee "pappa pappa" vähän väliä.

 

[ole huoleti]

Ihan normaalia on

 

["mie"]

Täysin normaalia, menee ohi ajan kanssa.

 

[eevee]

Minusta tuo oli vain söpöä kun meillä vastaavanlainen kausi lapsella oli nyt kun poika on 6v niin äiti vain kelpaa, äitiä vain halitaan ja äiti on maailman ihanin

 

[alastulossa mättää]

On ihan normaalia ja johtuu suurimmaksi osaksi tuosta, on päivät äidin kanssa. Lapsi siis on sun kanssa päivät, niin iltasin hän osoittaa, että se isä on tärkeä hänelle. Meillä on vanhempi poika isän perään ihan suunnattomasti, äiti ei kelpaa välillä ollenkaan, pienemmän kanssa on taas päinvastoin.

 

[Lex]

Kukaan ei olisi moksiskaan, jos sama kohdistuisi äitiin...

 

[Turbojurpo]

Oi voi, nyt ap joutuu jättämään lapsensa tämän isän hoiviin. On se vain epäreilua, ettei äiti saa hoitaa lastaan kokonaan yksin!

 

[herää todellisuuteen]

Ihan normaalia,kuuluu kehitykseen.
Kuka elää noin paljon lapsensa kautta,että tuntee heti alemmuutta,kun lapselle kelpaa myös se toinen vanhempi.

 

[juuu]

On normaalia! Minä olin kanssa huonona silloin kun esikoinen 1,5-vuotiaana alkoi hyljeksimään minua. Sitä kesti n. 6kk. Nyt isi ja äiti onvat molemmat yhtä tärkeitä, tai tietenkin lapsi aina jompaa kumpaa suosii enemmän, mutta ei usein.

 

["Jeba"]

Meillä ihan sama juttu, tyttö hieman alle 2v ja heti kun isä tulee töistä niin eihän minua huomata enää ollenkaan
Itseasiassa isälleen aina kiukkuaakin ja mulle ei paljon mitään, kai tyttö vaan purkaa ikäväänsä roikkumalla isässään

 

[meillä]

täysin sama, alkoi jo yksi vuotiaana ja jatkuu edelleen 2 vuotiaana, musta se on vaan mukavaa että mieskin saa sitä huomiota ja saa olla iltaisin lapselle se ykkönen

 

["uuu"]

Kukaan ei olisi moksiskaan, jos sama kohdistuisi äitiin...

Peesi. Ei siinä mitää jos lapsi roikkuu äidissä mutta herran jestas jos isi onkin tärkeämpi...OMG

 

[meillä taas]

meillä taas 1v6kk tyttö on vaan äidin perään, aina jos jotain harmitusta tulee, niin äiti vaan kelpaa. Iskä siinä tapauksessa jos äiti ei ole kotona tai jos äiti jää aamulla nukkumaan pitkään ja tyttö herää iskän kanssa niin ettei näe äitiä.. Mies jo tuskaileekin asian kanssa.. Syyttää minua, että mun vika kun tyttö ei vietä aikaa hänen kanssaan kuin "pakon edessä".
Tyttö kyllä juoksee ovelle katsomaan kun iskä tulee töistä ja huutaa iskää, mutta heti taas äitin luo takaisin. Joskus kylläkin "soittaa" iskälle päivisin leikisti.

 

["pim"]

[QUOTE="uuu";25222795]Peesi. Ei siinä mitää jos lapsi roikkuu äidissä mutta herran jestas jos isi onkin tärkeämpi...OMG[/QUOTE]

No tuntuuhan se luonnolliselta että lapsi kiintyy eniten siihen joka hänen kanssaan viettää eniten aikaa - oli se sitten isä tai äiti - useimmiten varmaan äiti.
Ja sitten kun näin ei tapahdukaan, niin täysin ymmärrettävää että siitä pääasiallisesta hoitajasta saattaa tuntua tämä tosi pahalta.

Vähän empatiaa peliin hei!

 

["eräs"]

Kiitos vastauksista! Kyllä tämä tilanne tuntuu pahalta ja varmaan siinä on sitten sitäkin että, tahtoisin olla lapselle se rakkain ja tärkein. Ei kai se nyt niin kovin outoa ole? Varsinkin kun olen tietysti pikkuvauvalle sellainen ollutkin. Lapsi kasvaa ja uutta opittavaa on nyt siis mulla ja tottakai iloitsen isän ja lapsen hyvästä suhteesta.

 

[HippuTAR]

Mä en kelpaa edes niistämään ton kohta 3v.:n nenää jos isi sattuu olla paikalla. Mä oon tosin tilanteeseen hyvin tyytyväinen, johtuneeko siitä että lapsia on neljä.

 

["-p-"]

[QUOTE="eräs";25222877]Kiitos vastauksista! Kyllä tämä tilanne tuntuu pahalta ja varmaan siinä on sitten sitäkin että, tahtoisin olla lapselle se rakkain ja tärkein. Ei kai se nyt niin kovin outoa ole? Varsinkin kun olen tietysti pikkuvauvalle sellainen ollutkin. Lapsi kasvaa ja uutta opittavaa on nyt siis mulla ja tottakai iloitsen isän ja lapsen hyvästä suhteesta.[/QUOTE]

Ehkä minä olen vähän kummallinen, kun en tajua, miten isän ja lapsen suhde on sulta pois. Meillä on 1v2kk pojan kanssa nyt ilmennyt samaa, mutta olen vain tyytyväinen, koska tuohan on vain osoitus kiintymisestä myös isään. Ei äiti voi omia lasta, eikä mielestäni edes saa. Lapsi kasvaa, ja napanuoraa on pakko pikkuhiljaa katkoa, muuten äiti tukahduttaa lapsen kasvun ja kehityksen.