poika nyt 1v4kk ja tyttö 5kk. Meillä myös alku meni hyvin ja sitten kun neiti oli muutaman kuukauden ikäinen iski esikoiselle sellainen pieni "mustasukkaisuus" eli koko ajan syliin ja muutaman kerran kävi läppäsemässäkin siskoa.
Se on nyt kuitenkin mennyt ohi ja sisko saa olla omissa oloissaan. Kuulunee varmaan asiaan, että jossain vaiheessa tulee pientä eroahdistusta. Itse yritän mahdollisimman paljon jakaa huomiota tasaisesti. Nyt kun pienempi yrittää jo istua ja kokeilee soseitakin on hän viihtynyt paljon ihan vain vieressä katsellen kun esikoisen kanssa touhuamme. Mitä nyt välillä sitten kiukutellaan puolin jos toisin.
Kikkakonsteja minulla ei ole, mutta pienemmän laitoin usein rintareppuun ja sitten olikin kädet ihan vapaat toimimaan esikoisen kanssa. Käymme myös aina välillä ihan kaksistaan jossain. Uloskin mennään niin, että pienempi käy unille vaunuun ja sitten isomman kanssa riehutaan hiukan pitkin pihaa. Kaupassa ollaan myös käyty ihan vain kaksistaan yms. eli aina ei ole se sisko mukana.
Toivottavasti teilläkin kohtapuoliin helpottaa! Tänään juuri ystäväni kävi kylässä tyttönsä kanssa (liki samanikäinen kuin esikoiseni) ja muutaman tunnin seurattuaan touhujamme totesi, että kyllä se kaksi pientä lasta on aika homma. Hyvät on kuulemma hermot. Mutta kaikkeen tottuu kun vain asennoituu niin ettei asiat välttämättä mene (siis harvemmin) niin kuin on suunnitellut. Elän ihan päivä kerrallaan lasten kanssa ilman suurempia suunnitelmia. Yksin olen lasten kanssa (erosimme vasta kuukausi sitten), silloin tällöin joku sukulainen tai tuttu tulee hetkeksi jotta saan juuri sitä omaa aikaa esikoiselle. Häntä pystyyn, kyllä se siitä lutviutuu ja jossain vaiheessa isompi huomaa ettei häntä suinkaan ole unohdettu vaikka joskus joutuukin odottamaan hetken (niinhän se pienempikin joutuu välillä).
