1v3kk "rangaistuskeinoja"

Apuaa \|O hermot menee!!!

Meil vissii tyrkkää jotain esiuhmaa tai jotain ku neiti tekee pahojaan oikeen sillee virne naamalla. Tietää kyllä mitä ei saa tehdä, mutta kun se känkkis tulee niin sit tehdään kaikki mitä ei sais tehdä. Voiko esim hampaiden tulo (ja siitä aiheutuva kutina/kipu) saada lapsen purkamaan pahaa oloaan tekemällä pahojaan? Ja siis apua haen kysymykseen: jos olen tekemässä kotitöitä mihin lapsi ei sillä hetkellä voi osallistua (esim silitys) ja iskee känkkäränkkä eli menee repimään kukkia (ei norm koske niihin ku tietää ettei saa) tai hakkaamaan eteisen peiliä tai jotain muuta kiellettyä niin MITEN MÄ SAAN SEN LOPETTAMAAN KO. TOUHUN ilman et en "annan periks" ja lopeta töitäni ja keksi hänelle muuta ja näin ollen anna huomiotani kun hän kiukuttelee????

Oli muuten sit tosi sekava kirjoitus mut koittakaa auttaa ja ymmärtää
PLIIS :flower:

 

Huomiota hakee tuon ikäinen moisella käytöksellä. Ota huomion, että hän on vauva. Sen sijaan että mietit rangaistuskeinoja ota syliin ja silitä pyykit muulloin. Hän on tuonikäinen vain niin vähän aikaa =) Eikä noin pieni ymmärrä "rangaistusten tarkoitusta, mutta tietenkin oppii pelkäämään jos esim. fyysisesti rangaistaan. Syliä ja töiden uudelleen organisointia + paljon jaksamista =)

 

Eipä taida noin pieni vielä ymmärtää muuta "rangaistusta", kuin EI-huuto ja poisvienti. Rasittavaa kyllä, tässä joutuu keskeyttämään sen homman mitä itse oli tekemässä, mutta minä en ainakaan ole keksinyt muuta toimivaa konstia. Joskus harhautus onnistuu, jos kerkeää, ennen kuin lapsi on jo pahanteossa eli vasta matkalla sinne kukkaruukuille. Voi yrittää vaikka "menepä katsomaan, mitä isoveli / koira puuhaa" "katsopas, kun ikkunasta näkyy lintuja" tms. Mutta eipä nuo välttämättä pysäytä...

 

Tiedän tunteen..
Mutta itse teen tuollaiset kotihommat kuten silittäminen vasta kun lapsi nukkuu tai iskä on kotona. En uskalla pitää kuumaa rautaa lähelläkään, on hän niin vikkelä liikkeissään. Muutenkin on helpompi tehdä kotihommia hermoja menettämättä silloin kun joku muu vahtii häntä. Tosin hän on kova tyttö imuroimaan, siis istuu sen päällä, mutta valitettavasti siitä ei oikein meinaa tulla mitään. Hyväksi havaittu keino on ottaa hänet syöttötuolissa tiskaamaan keittiöön, siitä hän tykkää.
Tuon ikäinen on niin pieni vielä, ettei mistään rangaistuksista vielä ymmärrä, joten niitä en kehottaisi vielä käyttämään. Meillä tyttö siis piirun alle puoltoista.

 

Meillä ollaan niin vikkeläkinttuista porukkaa... että... vaikkei vielä edes kävele, niin ehtii paikkaan kuin paikkaan, juuri silloin kun en ehdi hyökätä perään.

Tuo edellä mainittu ei-huuto ja syliin eli pois ottaminen pahan teosta, ja ei:n painottaminen siinä kohtaa... on oikeastaan ainoat keinot tuon ikäisille... tai sitten mainittu huomion kiinnittäminen kesken matkan, onnistuu joskus, yleensä ei

Mä teen sellaiset hommat, jotka vaatii aikaa ja rauhaa, päiväunien aikana. Ja jos sellasta lyhytkestoista puuhastelua, esim. ruuanlaitto ja nassikka on oikein epeli-päällä, otan selkäreppuun tai rengasliina-kyytiin siellä keikkuu aivan onnesta soikeena mukana

Jaksamisia -tiedän tunteen- jos se yhtään auttaa :hug:

 

Itse käytän sanaa EI useasti ja kärsivällisesti, siirrän lapsen pois pahanteosta ja keksin hänelle muuta puuhaa. Ei ehkä kannata tehdä liian suurta numeroa asiasta koska silloin voi oppia huomaan että saa äidin huomion pahanteolla. Kyllä ei tehoaa kun tarpeeksi usein käyttää eikä koskaan lipsu siinä

 

Yleensä vaan sanaa ei ja sitten tarvittaessa siirrän kanssani samaan huoneeseen ja suljen oven, ettei pääse tekemään tuhmiaan. Joskus hyvin harvoin olen tehostanut ei-sanaa ottamalla sormilla poskista kiinni, ilman satuttamista. Katsonut syvälle silmiin ja sanonut tiukan ei:n. Se on aina viimeistään auttanut.

 

Kun korottaa ääntä, niin silloin "ei" tehoaa. Siirrän myös tarpeen vaatiessa häiritsevät tavarat syrjään pois lasten ulottuvilta. Muita voimakeinoja en haluaisi käyttää, toivottavsti ei koskaan tarvitse.

 

Apua :ashamed: nyt mut ymmärrettiin ihan väärin :'(

Mä en siis suinkaan ollu hakemassa mitään "tukistusvinkkejä" tms vaan ihan vaan keinoja kieltojen perille menemiseen. Nyt kun olen hoitovapaalla vuoden loppuun asti en aio pilata viimeisiä kokonaisia päiviä lapseni kanssa tekemällä vain kotitöitä, vaan vietän aikaa myös leikkien ja touhuten. Joskus vaan on tilanne että on pakko saada jotain tehtyä ja sillon ottaa pattiin kun toinen käyttää tilaisuuden heti hyväksi.
Ja sillä periksi antamisella tarkoitin sit vissii sellasta mitä tää lapsi ei kait vielä ymmärrä. Meinaan just sitä et pahaa tekemällä saa huomiota.
Ja tuntuu niin pahalle kun kokopäivänä eniten käytetty sana on usein EI :'(

Koitan nyt sit vaan viljellä sitä EI:tä ja hakea pois pahanteosta.
Kiitos kaikille vastaajille :flower:

 

Meidän 1-vee on kans alkanut osoittaa samanlaisia merkkejä. Hakkaa esim. telkkarin ruutua jollain kovalla esineellä, yleensä kaukosäätimellä... Olen kans vaan viljellyt tuota EI-sanaa kovasti. Sitten, jos se ei auta (mikä on usein), sanon, että seuraavaksi äiti ottaa kaukosäätimen pois, jos vielä koputtelet. Se auttaa yleensä aina seuraavaan kertaan asti. Tai siis ei se sanominen vielä mitään auta, vaan se kun otan sen tavaran pois.

Kurjaa on, että tyttö kiukkuaa mulle myös riuhtomalla tahallaan hiuksista, tai raapimalla. Silloin yritän ensin nätisti selittää että sattuu, ja sanoa ei. Ja jos vielä jatkaa, laitan pois sylistä.

Ei kai tässä auta muu kuin aika, luulemma... :hug:

 

\

Huomiota hakee tuon ikäinen moisella käytöksellä. Ota huomion, että hän on vauva. Sen sijaan että mietit rangaistuskeinoja ota syliin ja silitä pyykit muulloin. Hän on tuonikäinen vain niin vähän aikaa =) Eikä noin pieni ymmärrä "rangaistusten tarkoitusta, mutta tietenkin oppii pelkäämään jos esim. fyysisesti rangaistaan. Syliä ja töiden uudelleen organisointia + paljon jaksamista =)

15kk vauva..Tosta olen kyllà eri mieltà. Minà henk koht en silità kyllà poikani (16kk) aikana, mutta sen verran voin kertoo meidàn tilanteesta, ettà puhetta hàn ymmàrtàà ja tottelee kun napakasti se ilmaistaan, ilman turhia làssytyksià.
Jos alkaa vàlttelemààn tai jàttàà tekemàttà asioita, koska lapsi ei anna, kuka talossa loppujen lopuks tulee mààrààmààn kun hàn kasvaa tonne 2v? Sillon ei enàà voi varmaan kàydà edes vessassa, koska lapsi ei anna, tai ei halua ja tekee pahojaan sen minà kerkii.

Ton ikàiset lapset on fixumpia kun vanhemmat luulevat. Kannattaa ottaa napakat otteet ja kieltàà. Minà henk koht en ole koskaan kàyttànyt sanaa ei, koska sen liika kàytto vie siltà merkityksen. Kàytàn: anna olla, tule pois ja usein selitàn hànelle jos hàn on kukkasilla ettà kukka ei tykkàà ettà siihen kosketaan plaa plaa plaa...meillà ainakin tehoo tosi hyvin. Nyt hàn vaan silittàà kukkaa
Luin artikkelin newsweek:in lehdestà, your babys brain ja olin hàmmàstynyt miten 4kk ajatusmaailma on jo kehittynyt ja mihin 7kk jo oikeasti pystyy ja minkàlaisia tunteita he pystyvàt jo tuntemaan 3kk!
Jaksamista kyllà ja maalaisjàrkeà.

 

Niin ja napakoilla otteilla en takoita ruumiillista vàkivaltaa, ettei tule vààrin kàsityksià, vaan sità ettà pitàà (jos ei itse pysy) lapsesta kiinni, pitàà hànet paikoillaan siihen asti kunnes on selittànyt miksi ei. Huutamista kannattaa vàlttàà, ei toimi.
:wave:

 

mulla kans vähän sama ongelma kun ruokaa pitäis tehdä.silloin aina annan tytölle oman kipon ja kauhan missä hän sitten tekee omat ruoat ja viihtyy siinä leikeissään hyvin ja siinä sitten juttelen samalla kaikkea.ja aina kun hän tekee jotain kiellettyä niin jos ei huudot ei tehoa niin pieni näpäytys sormille ei niin että sattuu vaan että tietää tehneensä väärin.koita keksiä joku juttu siinä esim silityksessä että se ois lapsestakin kivaa,annat sille omat "silitys vehkeet"tai sitten keksit jonkun kivan laulun tai tarinan tai prum prum äänen kun silität ihan sama mutta kuhan se on niin että lapsi viihtyy ja siitä se ois hauskaa......meillä ainakin heti kun mun huomio ois jossain muualla niin tyttö rupe tekee pahoja vaikka muuten on tosi kiltti.

 

Lainaus: tuntuu pahalle kun eniten käytetty sana on EI!!
Hyvä ihme sentään,sitä se lapsen kasvatus on.........