Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin.
Kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt' tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.
Hassut temput, hullut temput,
monenlaiset kenkuttelut toistuu päivittäin.
Ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.
Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
- oi monet huolet, surut!
Vaan pian kävelen ja kompastelen,
hieman horjun, huojahtelen.
Sanojakin tavoittelen ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!