1v ja nukkuminen, nyt kelpaisi hyvät neuvot!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apuja, kiitos!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis lisäyksenä vielä, että hän siirtyi tuonne isoveljensä kanssa samaan huoneeseen ollessaan 8kk ja sen jälkeen seuraavat 4kk hän nukkuin erittäin hyvin! Ongelma on tullut nyt viimeisen kuukauden aikana. Kaikki nukkuu paremmin kun hän ei ole enää meidän huoneessa.

Viimeisen kuukauden aikana kenties lapsen aivoissa on tapahtunut suurta kehitystä ymmärryksessä ja kaikessa (isoin muutos tapahtuu 1-2 vuosien välillä), joka vaikuttaa myös unen näkemiseen ja painajaisiin ja tämä kaikki uusi voi pelottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.
 
Mä en kyllä tuota tyttöö kauheesti huudattanut.. Koska se ei kertakaikkiaan loppunut! Muutamaan kertaan kokeilin mutta en mä herra jumala sentään ala lasta huudattaan hysteriaan ja oksentamiseen asti! Ei siihen ehkä kuole mutta tuossa oli mulle ihan tarpeeksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Joo, ehdotomasti kokeilen. Ja meillä pimennysverho on nyt taas pois jo käytöstä, sillä tosiaan on liian pimeetä. Yövaloja löytyy paritkin tuolta isommalta, joten.. toisen saa muistaakseni ihan himmeäksi, joten se voisi olla hyvä. Tai jättää pieni valo toiseen huoneeseen, mistä siis valaisisi hiukan tuonne heidän huoneeseen.. Tätä kokeillaan!

Tällasen mä hommasin http://www.osram.fi/osram_fi/Consumer/Luminaires/DOT-_it_Friends/DOT_-_it/DOT_-_it_CLASSIC/index.html :)

Joo, kiitos, kokeillaan ensin noita jo olevia ja tuollaisen sitten voisi hankkia! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis lisäyksenä vielä, että hän siirtyi tuonne isoveljensä kanssa samaan huoneeseen ollessaan 8kk ja sen jälkeen seuraavat 4kk hän nukkuin erittäin hyvin! Ongelma on tullut nyt viimeisen kuukauden aikana. Kaikki nukkuu paremmin kun hän ei ole enää meidän huoneessa.

Viimeisen kuukauden aikana kenties lapsen aivoissa on tapahtunut suurta kehitystä ymmärryksessä ja kaikessa (isoin muutos tapahtuu 1-2 vuosien välillä), joka vaikuttaa myös unen näkemiseen ja painajaisiin ja tämä kaikki uusi voi pelottaa.

Juu, tämä tiedossa, ja siksi osittain oletan tämän olevan jokin ohimenvä vaihe, joka siis jossain vaiheessa helpottaa. Mutta sitä odotellessa, voisi ehkä jollain olla hyvää ja toimivaa ideaa/kokemusta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Mä en kyllä tuota tyttöö kauheesti huudattanut.. Koska se ei kertakaikkiaan loppunut! Muutamaan kertaan kokeilin mutta en mä herra jumala sentään ala lasta huudattaan hysteriaan ja oksentamiseen asti! Ei siihen ehkä kuole mutta tuossa oli mulle ihan tarpeeksi..

Siis en minäkään ala lasta huudattamaan, niin kuin joku tuossa ehdotti, jo ihan siksi, että sitten huutaa kaksi ja siinä menee tupla-aika saada molemmat takaisin uneen! Vaikka onneksi tuo isompi 4v omaa erittäin hyvät unenlahjat eikä paljon mihinkään kyllä herää! Mutta siksi välillä tuon pienemmän viereeni otan, että myös tuo isompi lapsi saisi kunnolliset yöunet, eikä pienmmän huuto herättäisi.

Lapset on erilaisia, ja tempperamenttiä löytyy tuolta pieneltä enemmän kuin pienestä kylästä, uskon, että sekin jo osaltaan vaikuttaa näihin yöhulinoihin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.


sinä päättelet mistä että raahaan lastani edestakaisin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.


sinä päättelet mistä että raahaan lastani edestakaisin?

Kun sinä kerrot että lapsi nukkuu omassa huoneessa, mutta joskus vieressä. Ihan sinun omista kirjoituksistasi. Se ei ole sama asia ottaa lapsi viereen välillä kuin nukuttaa aina lähelle, jolloin se varmuus ja luottamus lapsellekin vasta tulee. Ei siitä hetkestä kun hän sillointällöin armollisesti saa välissänne kölliä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.

Häntä ei raahata aina välillä yhtään mihinkään, noita kertoja kun otan hänet vieraan on ehkä max 1kt/kk, ja ihan siksi ettei rauhoitu millään, enkä halua pienennän huutamisen herättävän isompaa. Periaate on, että kaikki nukkuu omissa sängyissään ja siitä ei poiketa, joten kyllä rutiinit samalla tavalla aina toistuu, kyse ei siis voi olla etteikö lapsi tietäisi, missä milloinkin nukkuu ja miten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.


sinä päättelet mistä että raahaan lastani edestakaisin?

Kun sinä kerrot että lapsi nukkuu omassa huoneessa, mutta joskus vieressä. Ihan sinun omista kirjoituksistasi. Se ei ole sama asia ottaa lapsi viereen välillä kuin nukuttaa aina lähelle, jolloin se varmuus ja luottamus lapsellekin vasta tulee. Ei siitä hetkestä kun hän sillointällöin armollisesti saa välissänne kölliä.

nyt on ilmeisesti menny ap ja minä sekaisin, en siis ole ap mutta samanmoista ongelmaa on yöunien kanssa... en raahaile edestakaisin, kokeiltu on pidempiä jaksoja vieressä mutta huonoin tuloksin. Ja kohta kun meille syntyy (n.kk sisään) uusi vauva niin jonkinlaista ratkaisua tähän ois enemmän kuin mukava keksiä.
 
Minusta on aivan paikallaan myöntää, etteivät kaikki lapset ole yhtä hyviä nukkumaan. Jotkut ovat jopa tosi huonoja, tekipä vanhemmat niin tai näin. Voimia siis rankkaan aikaan, kyllä se joskus helpottaa. Vinkkinä nyt kuitenkin sanon, että ehkä nukkuisin patjalla jonkun yön lapsen vieressä ja nukuttaisin aina sinnikkäästi omaan sänkyyn. Jospa lapselle on jäänyt nyt vähän semmoinen vaihe päälle, että seilataan kahden huoneen väliä, eikä osata rauhoittua oikein minnekään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja anna:
Minusta on aivan paikallaan myöntää, etteivät kaikki lapset ole yhtä hyviä nukkumaan. Jotkut ovat jopa tosi huonoja, tekipä vanhemmat niin tai näin. Voimia siis rankkaan aikaan, kyllä se joskus helpottaa. Vinkkinä nyt kuitenkin sanon, että ehkä nukkuisin patjalla jonkun yön lapsen vieressä ja nukuttaisin aina sinnikkäästi omaan sänkyyn. Jospa lapselle on jäänyt nyt vähän semmoinen vaihe päälle, että seilataan kahden huoneen väliä, eikä osata rauhoittua oikein minnekään?

Niin siis kumpikaan meistä: saman asian kanssa painivista, ei raahaa lastaan sängystä toiseen. Joten se ei nyt liene ongelma kuitenkaan. Ja lapset on erilaisia, se on totta ja tähän asti meillä onkin yritetty pärjätä sen ajtuksen turvin. Joskus vain olisi ihana saada nukuttua yöt, sekä äiti, että lapsi, sillä huonosti nukuttu yö kyllä heijastuu päiväänkin! Joskus kyllä helpottaa.. toivottavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.

Häntä ei raahata aina välillä yhtään mihinkään, noita kertoja kun otan hänet vieraan on ehkä max 1kt/kk, ja ihan siksi ettei rauhoitu millään, enkä halua pienennän huutamisen herättävän isompaa. Periaate on, että kaikki nukkuu omissa sängyissään ja siitä ei poiketa, joten kyllä rutiinit samalla tavalla aina toistuu, kyse ei siis voi olla etteikö lapsi tietäisi, missä milloinkin nukkuu ja miten.

Se on sitten sinun periaatteesi se. Harvoin noin pienen lapsen kanssa kannattaa kovin suuria periaatteita neuroottisesti noudattaa tai sitten saat niellä lapsesi yöhuudot. Lapset on lapsia, 1v hyvin pieni lapsi. Hän ei tarpeineen ja pelkoineen sinun periaatteillesi myöskään voi taipua. Monesti sen ikäisen kanssa eletään vielä jonkunverran joustaen lapsen mukaan, mutta toki jokainen valitsee itse kuinka toimitaan. Minä en pahalla sanonut, ihan vaan neuvo se on tämäkin mitä noihin yövalvomisiin keksin avuksi. Et voi noin pientä lasta periaatteilla kouluttaa hiljaiseksi, kyllä se on "nöyrryttävä" vauvan-pikkulapsen tarpeiden mukaan monessa asiassa, niin useimmiten hyvä tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja anna:
Minusta on aivan paikallaan myöntää, etteivät kaikki lapset ole yhtä hyviä nukkumaan. Jotkut ovat jopa tosi huonoja, tekipä vanhemmat niin tai näin. Voimia siis rankkaan aikaan, kyllä se joskus helpottaa. Vinkkinä nyt kuitenkin sanon, että ehkä nukkuisin patjalla jonkun yön lapsen vieressä ja nukuttaisin aina sinnikkäästi omaan sänkyyn. Jospa lapselle on jäänyt nyt vähän semmoinen vaihe päälle, että seilataan kahden huoneen väliä, eikä osata rauhoittua oikein minnekään?

Niin siis kumpikaan meistä: saman asian kanssa painivista, ei raahaa lastaan sängystä toiseen. Joten se ei nyt liene ongelma kuitenkaan. Ja lapset on erilaisia, se on totta ja tähän asti meillä onkin yritetty pärjätä sen ajtuksen turvin. Joskus vain olisi ihana saada nukuttua yöt, sekä äiti, että lapsi, sillä huonosti nukuttu yö kyllä heijastuu päiväänkin! Joskus kyllä helpottaa.. toivottavasti.

En herranjumala sitä tässä ongelmanne syyksi väittänytkään, vaan halusin korjata sen asian että ei ole ollenkaan samasta asiasta kyse - nukuttaa lapsi aina joka yö vanhempien lähelle yöksi kuin että ottaa lapsi joskus viereen omasta huoneesta. Kun te totesitte että lapsi ei nuku sen paremmin vieressäkään. Eipä niin, se on ihan eriasia. Puhun itse siitä, että lapsi tottuu nukkumaan vanhempien huoneessa. Usein se tapa vielä noin pienten kanssa rauhoittaa öitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.

Häntä ei raahata aina välillä yhtään mihinkään, noita kertoja kun otan hänet vieraan on ehkä max 1kt/kk, ja ihan siksi ettei rauhoitu millään, enkä halua pienennän huutamisen herättävän isompaa. Periaate on, että kaikki nukkuu omissa sängyissään ja siitä ei poiketa, joten kyllä rutiinit samalla tavalla aina toistuu, kyse ei siis voi olla etteikö lapsi tietäisi, missä milloinkin nukkuu ja miten.

Se on sitten sinun periaatteesi se. Harvoin noin pienen lapsen kanssa kannattaa kovin suuria periaatteita neuroottisesti noudattaa tai sitten saat niellä lapsesi yöhuudot. Lapset on lapsia, 1v hyvin pieni lapsi. Hän ei tarpeineen ja pelkoineen sinun periaatteillesi myöskään voi taipua. Monesti sen ikäisen kanssa eletään vielä jonkunverran joustaen lapsen mukaan, mutta toki jokainen valitsee itse kuinka toimitaan. Minä en pahalla sanonut, ihan vaan neuvo se on tämäkin mitä noihin yövalvomisiin keksin avuksi. Et voi noin pientä lasta periaatteilla kouluttaa hiljaiseksi, kyllä se on "nöyrryttävä" vauvan-pikkulapsen tarpeiden mukaan monessa asiassa, niin useimmiten hyvä tulee.

Siis et tunnu tajuavan asian ydintä. Ensin ei ole hyväksi että lasta muka riepotellaan sängystä toiseen ja sitten sitä pitäisikin tehdä!? Kyllä, periaate meillä on, että jokainen nukkuu sängyssään, myös ihan sen takia, ettei olisi ihmettelemmistä pienellä missä milloinkin nukkuu. Rutiinit ja samoin toistuvat asiat kun ovat noin pienelle tärkeitä. Ja tottakai meillä joustetaan laspen tarpeiden mukaan, ne tarpeet vain eivät täyty sillä, että hän välillä nukkuu omassa sängyssään ja välillä vieressäni. Ongelma ei nyt mielestäni ole se raahtaanko lasta ja miten ja mihin, vaan se, että kaipaisin kokemuksia muilta, joilla vastaavaa ollut/on. Koska yleensä voi saada kullan arvoisia ajatuksia, joita ei ehkä ole itse tajunnut edes kokeilla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja anna:
Minusta on aivan paikallaan myöntää, etteivät kaikki lapset ole yhtä hyviä nukkumaan. Jotkut ovat jopa tosi huonoja, tekipä vanhemmat niin tai näin. Voimia siis rankkaan aikaan, kyllä se joskus helpottaa. Vinkkinä nyt kuitenkin sanon, että ehkä nukkuisin patjalla jonkun yön lapsen vieressä ja nukuttaisin aina sinnikkäästi omaan sänkyyn. Jospa lapselle on jäänyt nyt vähän semmoinen vaihe päälle, että seilataan kahden huoneen väliä, eikä osata rauhoittua oikein minnekään?

Niin siis kumpikaan meistä: saman asian kanssa painivista, ei raahaa lastaan sängystä toiseen. Joten se ei nyt liene ongelma kuitenkaan. Ja lapset on erilaisia, se on totta ja tähän asti meillä onkin yritetty pärjätä sen ajtuksen turvin. Joskus vain olisi ihana saada nukuttua yöt, sekä äiti, että lapsi, sillä huonosti nukuttu yö kyllä heijastuu päiväänkin! Joskus kyllä helpottaa.. toivottavasti.

Anteeksi, sain väärän käsityksen jostain lukemastani viestistä. Enpä osaa oikein muuten auttaa.. Yövaloahan voi tosiaan kokeilla, samoin esim. jotain cd-levyä hiljaisella soimassa, unikaveria (ellei vielä ole)..Tai mitenkä rytmit heittäisi häränpyllyä, jos leikkaisitte päiväunesta hieman pois? Esim. unta max 2 tuntia päivittäin ja se yhteen pötköön nukuttuna. On helppo ymmärtää, että jatkuva valvominen on raskasta kaikille ja siksi tässä yritän jotain ehdotella:-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.

Häntä ei raahata aina välillä yhtään mihinkään, noita kertoja kun otan hänet vieraan on ehkä max 1kt/kk, ja ihan siksi ettei rauhoitu millään, enkä halua pienennän huutamisen herättävän isompaa. Periaate on, että kaikki nukkuu omissa sängyissään ja siitä ei poiketa, joten kyllä rutiinit samalla tavalla aina toistuu, kyse ei siis voi olla etteikö lapsi tietäisi, missä milloinkin nukkuu ja miten.

Se on sitten sinun periaatteesi se. Harvoin noin pienen lapsen kanssa kannattaa kovin suuria periaatteita neuroottisesti noudattaa tai sitten saat niellä lapsesi yöhuudot. Lapset on lapsia, 1v hyvin pieni lapsi. Hän ei tarpeineen ja pelkoineen sinun periaatteillesi myöskään voi taipua. Monesti sen ikäisen kanssa eletään vielä jonkunverran joustaen lapsen mukaan, mutta toki jokainen valitsee itse kuinka toimitaan. Minä en pahalla sanonut, ihan vaan neuvo se on tämäkin mitä noihin yövalvomisiin keksin avuksi. Et voi noin pientä lasta periaatteilla kouluttaa hiljaiseksi, kyllä se on "nöyrryttävä" vauvan-pikkulapsen tarpeiden mukaan monessa asiassa, niin useimmiten hyvä tulee.

Siis et tunnu tajuavan asian ydintä. Ensin ei ole hyväksi että lasta muka riepotellaan sängystä toiseen ja sitten sitä pitäisikin tehdä!? Kyllä, periaate meillä on, että jokainen nukkuu sängyssään, myös ihan sen takia, ettei olisi ihmettelemmistä pienellä missä milloinkin nukkuu. Rutiinit ja samoin toistuvat asiat kun ovat noin pienelle tärkeitä. Ja tottakai meillä joustetaan laspen tarpeiden mukaan, ne tarpeet vain eivät täyty sillä, että hän välillä nukkuu omassa sängyssään ja välillä vieressäni. Ongelma ei nyt mielestäni ole se raahtaanko lasta ja miten ja mihin, vaan se, että kaipaisin kokemuksia muilta, joilla vastaavaa ollut/on. Koska yleensä voi saada kullan arvoisia ajatuksia, joita ei ehkä ole itse tajunnut edes kokeilla!

Antaa olla, sinä et itse ymmärrä mitä minä tarkoitan. Lue ketju uuestaan ja ajattele. joko olen ilmaissut aisani epäselvästi tai sinä et ymmärrä pointtia, mutta tuo se ei ole mitä nyt tässä väität.

Tarkoitin sitä, että rutiini voi olla myös se että siirretään lapsen sänky teidän makuukammariinne tästäk lähtien ja nukutetaan lapsi sinne. Ajan kanssa se voi auttaa kun huomaa että te vanhemmat nukutte lähellä, ei mitään hätää. Lapsi ei välttämättä enää herätä, koska hän luottaa ja vaistoaa että olette lähellä samassa huoneessa ja jos herää, hän vilkaisemalla teitä saattaa painaa pään tyynyyn kun on varmistanut että te olette siinä. Hänen ei tarvitse enää huutaa toisesta huoneesta teitä ylös ja herättää varmistamaan oletteko te paikalla.

Mitä tuohon riepottel aiheeseen tulee. En tarkoittanut sitä niin ollenkaan miten sinä sen käsitit. yritän vielä kerran selittää mistä puhuin, jos et ymmärrä niin poistun tästä lopullisesti toisiin aiheisiin. Aloitetaan siitä, että kerroit ettei lapsenne ei nuku vieressäkään sen paremmin kuin omassa huoneessa. Käsitin että lapsi nukkuu omassa huoneessa mutta joskus vieressä. Tässä sinä et puhu samasta asiasta mistä minä puhun. Eli lapsen totuttamisesta nukkumaan lähellenne samaan huoneeseen joka yö. Jos viereen ottaminen on satunnaista niin eihän ne läheisyyden vaikutukset siinä näykkään yön aikana . Joten sinä et voi tietää kuinka hyvin lapsesi nukkuisi jos tottuu jatkossa nukkumaan samassa huoneessa vielä, hän on kuitenkin aika pikkuinen ja ehtii nukkumaan omassa huoneessa joskus vuoden päästäkin.

Tämä oli minun vinkkini sinulle, ihan hyvällä. Muuta apua en osaa antaa koska omieni kohdalla tämä on ollut ainoa joka toimii ja yöt olen saanut nukkua oikeastaan todella hyvin lukuunottamatta poikkeuksia joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Juuri tuon takia meidän 1v nukkuu vieressä. Saadaan kaikki nukuttua paremmin.

Meidän 1v ei nuku vieressä, mutta hänen sänkynsä on meidän sänkymme vieressä, eikä ole mitään kiirettä häntä laittaa omaan huoneeseen yöksi. Yot menevät paremmin näin kun lapsi nukkuu yhdessä paikassa, ja herättyään heti näkee missä me nukumme.hän ei edes herätä tämän vuoksi enää, kun tietää että olemme siinä paikalla. Tuo kertoo jo paljon, että ap.n lapsi rauhoittuu kun vanhemmat menevät yöllä paikalle ja istuvat sängynalidalla, se on se mitä pieni lapsi kaipaa. Ei tarvitse yhtään ihmetellä edes lapsen käytöstä.

Joo, mutta kun ei hän rauhoitu aina sillä, että olemme paikalla! Välillä huutaa vaikka olisi kuinka vieressä ja silittelisi.. :/

Niin no kun lapsi voi joskus nähdä painajaisia eikä herättyään ymmärrä mistä on kyse ja on vielä peloissaan. Edelleen, asettukaa joskus lapsen asemaan ja muistelkaa omaa lapsuutta.


Minä kyllä edelleen ihmettelen lapseni katkonaisia unia vaikka sun ei ilmeisesti tarvi ihmetellä. Tuuppa tänne kattoon meidän yömenoa joskus niin huomaat itsekkin että meillä ei auta vaikka laps ois liinalla kytketty mun kainaloon kiinni, vaikka olis vieressä niin silti mooooonet kerrat herää yössä ja tutilla YLEENSÄ rauhoittuu mutta ei aina silläkään.

Niin koska hän ei ole vieressäsi aina vaan hänet raahataan edes takaisin joskus viereen ja usein nukutetaan omaan huoneeseen. Se että on jonkin hetken yöstä joskus vieressä on eriasia kun rutiinilla nukuttaa lapsi toistuvasti lähellenne. Katkonaisiin uniin toisinaan liittyy myös sairaudet, jolloin nukkumapaikalla ei liene merkitystä.

Häntä ei raahata aina välillä yhtään mihinkään, noita kertoja kun otan hänet vieraan on ehkä max 1kt/kk, ja ihan siksi ettei rauhoitu millään, enkä halua pienennän huutamisen herättävän isompaa. Periaate on, että kaikki nukkuu omissa sängyissään ja siitä ei poiketa, joten kyllä rutiinit samalla tavalla aina toistuu, kyse ei siis voi olla etteikö lapsi tietäisi, missä milloinkin nukkuu ja miten.

Se on sitten sinun periaatteesi se. Harvoin noin pienen lapsen kanssa kannattaa kovin suuria periaatteita neuroottisesti noudattaa tai sitten saat niellä lapsesi yöhuudot. Lapset on lapsia, 1v hyvin pieni lapsi. Hän ei tarpeineen ja pelkoineen sinun periaatteillesi myöskään voi taipua. Monesti sen ikäisen kanssa eletään vielä jonkunverran joustaen lapsen mukaan, mutta toki jokainen valitsee itse kuinka toimitaan. Minä en pahalla sanonut, ihan vaan neuvo se on tämäkin mitä noihin yövalvomisiin keksin avuksi. Et voi noin pientä lasta periaatteilla kouluttaa hiljaiseksi, kyllä se on "nöyrryttävä" vauvan-pikkulapsen tarpeiden mukaan monessa asiassa, niin useimmiten hyvä tulee.

Siis et tunnu tajuavan asian ydintä. Ensin ei ole hyväksi että lasta muka riepotellaan sängystä toiseen ja sitten sitä pitäisikin tehdä!? Kyllä, periaate meillä on, että jokainen nukkuu sängyssään, myös ihan sen takia, ettei olisi ihmettelemmistä pienellä missä milloinkin nukkuu. Rutiinit ja samoin toistuvat asiat kun ovat noin pienelle tärkeitä. Ja tottakai meillä joustetaan laspen tarpeiden mukaan, ne tarpeet vain eivät täyty sillä, että hän välillä nukkuu omassa sängyssään ja välillä vieressäni. Ongelma ei nyt mielestäni ole se raahtaanko lasta ja miten ja mihin, vaan se, että kaipaisin kokemuksia muilta, joilla vastaavaa ollut/on. Koska yleensä voi saada kullan arvoisia ajatuksia, joita ei ehkä ole itse tajunnut edes kokeilla!

Antaa olla, sinä et itse ymmärrä mitä minä tarkoitan. Lue ketju uuestaan ja ajattele. joko olen ilmaissut aisani epäselvästi tai sinä et ymmärrä pointtia, mutta tuo se ei ole mitä nyt tässä väität.

Tarkoitin sitä, että rutiini voi olla myös se että siirretään lapsen sänky teidän makuukammariinne tästäk lähtien ja nukutetaan lapsi sinne. Ajan kanssa se voi auttaa kun huomaa että te vanhemmat nukutte lähellä, ei mitään hätää. Lapsi ei välttämättä enää herätä, koska hän luottaa ja vaistoaa että olette lähellä samassa huoneessa ja jos herää, hän vilkaisemalla teitä saattaa painaa pään tyynyyn kun on varmistanut että te olette siinä. Hänen ei tarvitse enää huutaa toisesta huoneesta teitä ylös ja herättää varmistamaan oletteko te paikalla.

Mitä tuohon riepottel aiheeseen tulee. En tarkoittanut sitä niin ollenkaan miten sinä sen käsitit. yritän vielä kerran selittää mistä puhuin, jos et ymmärrä niin poistun tästä lopullisesti toisiin aiheisiin. Aloitetaan siitä, että kerroit ettei lapsenne ei nuku vieressäkään sen paremmin kuin omassa huoneessa. Käsitin että lapsi nukkuu omassa huoneessa mutta joskus vieressä. Tässä sinä et puhu samasta asiasta mistä minä puhun. Eli lapsen totuttamisesta nukkumaan lähellenne samaan huoneeseen joka yö. Jos viereen ottaminen on satunnaista niin eihän ne läheisyyden vaikutukset siinä näykkään yön aikana . Joten sinä et voi tietää kuinka hyvin lapsesi nukkuisi jos tottuu jatkossa nukkumaan samassa huoneessa vielä, hän on kuitenkin aika pikkuinen ja ehtii nukkumaan omassa huoneessa joskus vuoden päästäkin.

Tämä oli minun vinkkini sinulle, ihan hyvällä. Muuta apua en osaa antaa koska omieni kohdalla tämä on ollut ainoa joka toimii ja yöt olen saanut nukkua oikeastaan todella hyvin lukuunottamatta poikkeuksia joskus.

jatkan vielä: se että lapsi joskus nukkuu vieressä yön ja herättää silti entiseen malliin sinäkin yönä voi johtua siitä, että lapselle on jäänyt se pelko päälle ja hän vaistomaisesti havahtuu hereille huutamaan siltikin vaikka olette vieressä. Se voi ajan kanssa mennä ohi kun tämä nukuttaminen lähellenne toisuukin joka yö,ja hän tottuu että te vanhemmat olettekin siinä vieressä turvallisesti ettekä poissa näkyvistä. Lapsi tottuu tähän turvallisuuden tunteeseen ajan kanssa eikä enää joku kaunis yö teitä herätä. Lue: toiset lapset herättävät silti, en ole väittänyt tätä ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi. Mutta ihan kokeilemisen arvoinen juttu mikäli se sattuu sopimaan. Jos se ei auta, niin se ei auta.
 
ymmärsin kyllä pointtisi. Olemme vain siirtäneen vauvan aikoinaan pois meidän huoneesta, koska silloin meillä ei nukkunut kukaan. Ja siirron jälkeen nukkuivat kaikki. Nyt tilanne on toinen, eikä pieni siis nuku, mutta en ole silti siirtämässä häntä takaisin , sillä hän on myös erittäin herkkäuninen eli herää pienimmästäkin äänestä, joten.. Tämä oli yksi syy hänen siirtoonsa pois meidän huoneesta; hän heräilli mm mieheni kuorsaukseen. Hän herää esim lehden tippumiseen, siksi lehti jää oven taakse, eikä tipu luukusta enää.. Joten tässä on kyse myös paljon muustakin kuin vain hänen vieressä pitämisestä.
tiedän, että pienen ehdoilla mennään, niin pitääkin, mutta en aijo opettaa häntä nukkumaan meidän vieressä nyt, kun olen palaamassa työelämään ja minulla alkaa aamuherätyksen, hän heräisi siihen myös, tai no, sitä ennen hänet pitäisi taas saada siirrettyä takaisin toiseen huoneeseen.. En oikein ymmärrä miksi meidän pitäisi opettaa häntä taas nukkumaan meidän kanssa, kun uskon tämän olevan vain väliaikainen vaihe, johon toivottavasti on olemassa myös jokin muu ratkaisu.
Hyvä, jos teillä tuo on toiminut. :)
 

Yhteistyössä