19v neitokainen pikku mikroissa(mustat) ,pikku topissa ja valkoisissa pitkissä

  • Viestiketjun aloittaja Naapuri
  • Ensimmäinen viesti
ap
Alkuperäinen kirjoittaja ilmoitusluontoinen asia:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ilmoitusluontoienn asia:
Hyi. Vihaan kaltaisiasi rumia ja katkeria ja inhoittavia ihmisiä.

Miksi et käy sanomassa sille, etttä inhottaa kun olet katkera vanha ja ruma, ja se on kaunis ja pitkä ihminen?

Mitä ne miehet siellä huoraavat? sinä ja sun kakarat olette saastaa, joka on liian huonoa edes tuon naisen kenkien alle tallottavaksi.
Ikäväksesi olen häntä n. 20cm pidempi ja samoissa kiloissa. Enkä koe olevani ikäisekseni ruma. Toki ikä tuonut juonteita.
niin, unelmissasi
Katkera?
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja hankey:
Muuten kyllä ihmettelisin, miksi nuori salailee MINULTA pukeutumistaan ja MIKSI NAAPURI on kiinnostunut lapseni pukeutumisesta.
Aivan. Ja vasta tässä ketjussa ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin, että nuoren kotoa muuttamisen perusteena voisi olla nuoren valitsema pukeutumsityyli. Ikinä ei ole tullut edes mieleeni, että pukeutusmistyyli voisi olla kotoa lemppaamisen syy.


 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Alkuperäinen kirjoittaja henni:
No ei varsinkaan nuorilla ole sitä tyylitajua aina kehittynyt.
PEESI.
40vuotiailla sitä hirveesti on. Miehen xxl t-paita kera halpahalli verkkareiden. AH NAM!
Ehdottomasti 20 vuotiaan tyylitaju tuleekin olla kuten keski-ikäisten hienostunut bisnes-look, liituraidat ja peesvärinen jakku. Vaihtoehtona on toki tämä markettimammojen verkkarimuoti. Ehkäpä nuorten silmissä tyylin käsittää vähän toisin kuin sitten keski-iässä, se mikä on tyylikästä nelikymppiselle ei ole kaksikymppiselle ja päinvastoin. Onhan tämä nyt melko luonnollistakin.
 
huvittava
Alkuperäinen kirjoittaja pippamama:
Tuota.. Mistä löytyy kotona asuva 19-vuotias nainen, joka käyttäytyy noin? Tai ehkä minä ja mun ystävät ollaan erikoisia sitten, kun kaikki ollaan muutettu pois kotoa viimeistään 17 ikäisinä ja menty naimisiin 20-vuotiaina (+-1vuosi) ja hankittu eka lapsikin siinä 18-21-vuotiaana..
Heh heh. Varmaan kaikki tosiaan muuttaakin pois alaikäisenä, ja ryhtyy koko teiniäidiksi tai loähes teiniäidiksi. Tiedoksi, että osa kumminkin käy lukion ja opiskelee siihen päälle eikä rupea kotia leikkimään 17-vuotiaana.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja huvittava:
Heh heh. Varmaan kaikki tosiaan muuttaakin pois alaikäisenä, ja ryhtyy koko teiniäidiksi tai loähes teiniäidiksi. Tiedoksi, että osa kumminkin käy lukion ja opiskelee siihen päälle eikä rupea kotia leikkimään 17-vuotiaana.
Mulla on vasrin iso suku ja laaja tuttavapiirikin, mutta aika harvinaista on ollut tuo kotileikki nuorille 17-vuotiaana. Ja koskee siis nyt myös omien nuorteni kaveripiiriä.

 
huvittava
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja huvittava:
Heh heh. Varmaan kaikki tosiaan muuttaakin pois alaikäisenä, ja ryhtyy koko teiniäidiksi tai loähes teiniäidiksi. Tiedoksi, että osa kumminkin käy lukion ja opiskelee siihen päälle eikä rupea kotia leikkimään 17-vuotiaana.
Mulla on vasrin iso suku ja laaja tuttavapiirikin, mutta aika harvinaista on ollut tuo kotileikki nuorille 17-vuotiaana. Ja koskee siis nyt myös omien nuorteni kaveripiiriä.
No niinpä. Pippamaman elinpiirissä kaikki on tehneet noin. Ihmettelen sitä piiriä. Mä tiedän muutaman tapauksen.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja huvittava:
No niinpä. Pippamaman elinpiirissä kaikki on tehneet noin. Ihmettelen sitä piiriä. Mä tiedän muutaman tapauksen.
Useimmille ihmisille tulee jossain elämänsä vaiheessa halu nähdä ja kokea maailmaa. Kokeilla rajojaan. Jos sitä ei tehdä nuorena, ennen perheen perustamista, se joko turhauttaa tai sitten purkautuu jossain vaiheessa ulos. Minusta on parempi elää ensin se nuoruus ja vasta sitten sitoutua perheeseen. Ellei sitten kuulu johonkin sellaiseen ideolgiseen ryhmittymään, jossa maailmaa ei pidäkään nähdä eikä kokea.

Joillain ihmisillä onnistuu kyllä sekin, että perhe perustetaan jopa jo alaikäisenä. Harvoilla se parisuhde kestää edes kolmekymppiseksi. Tunnen ihmisiä, joilla alle kakskymppisinä perustettu perhe kariutuu sitten päälle nelikymppisinä: lapset oat aikuisia ja aletaan kaivata jo jotain muuta kuin "nysväilyelämää". Varsinkin monet miehet tuntuvat kaipaavan myös jotain muuta kuin "teinipojasta isäksi, isästä isoisäksi" -elämää. Mutta en toki kiellä, että joku voisi onnistuakin.

 

Yhteistyössä