18 vuotias tuleva äiti, huolestuttaa..

[nuorimammma92]

en nyt tiedä onko tämä oikea paikka kysellä tämmöisistä asioista, mutta olen siis 18vuotias, täytän piakkoin 19. Olen raskaana, alussa vielä mennään. Raskaus oli vahinko, mutta onnellinen semmoinen. Miesystäväni on minua hieman vanhempi, 25 vuotias.
Ehkäisy petti ja tässä nyt ollaan. Molemmat heti oltiin varmoja että lapsi pidetään ja yhdessä kasvatetaan.
Mua vaan huolettaa raha-asiat ja muut.. mieheni on varastolla työssä (hänellä ei ole koulutusta) kuukausipalkka on n. 1400e.. itselläni ei ole tuloja ollenkaan tällä hetkellä. Olen opiskelija, ja joudun jättämään opiskeluni kesken. Viimeisen vuoden käyn sitten äitiysloman jälkeen.
Tietenkin saan äitiysrahaa ja muuta, mutta onko se sitten ihan surkea? En oikein saanut laskettua noilla kelan laskureilla..
Vielä emme asu yhdessä, mutta ennen kesää olemme päättäneet etsiä asuntoa.
Asun itse vielä vanhempien kanssa, mieheni asuu yksin. Mutta vietän kyllä lähes kaikki aikani hänen luonaan, mutta tuo yksiö ei tietenkään riitä meille ja tulevalle vauvalle.
Mites kesätyöt? Eli mulla ois laskettu aika lokakuun alussa, pitäisi tietenkin puhua työnantajan kanssa, mutta pelkään että raskaus tulee estämään töiden tekemiset kesällä, koska raha nyt olisi se mitä tarvitaan! Ja työ olisi suht fyysisesti raskasta, eli olen lähihoitaja opiskelija, ja menisin läheiseen sairaalaan töihin.
Vaikka onnellinen on vauvasta ja raskaudesta, silti pelottaa ja stressaa kaikki tämmöiset käytännön asiat...

 

[Anatolia]

Taloudellisesti tulette varmaan pärjäämään . Onhan Suomessa ihan hyvä sosiaaliturva. Eli älä sitä asiaa liiaksi pelkää tai stressaa.

Moni hoitoalan ihminen on töissä äitiysloman alkuun asti, eikä raskaus ole useinkaan este.

 

[neljän äire]

Onnea vauvasta! :flower:
Missä vaiheessa opiskelusi ovat? Kyllä sun kannattaa käydä sitä koulua niin pitkälle kuin suinkin, vaikka olet raskaana. Vaikka lähihoitajan työ on raskasta, pystyt kyllä työskentelemään melko pitkälle jos vain terveytesi kestää.

 

[dd]

Me asuttiin yksiössä (34neliötä) , kun meille syntyi vauva. Olipa meillä vielä kaksi kissaakin siinä samalla Olihan se ahdasta, mut kaikkeen tottuu Sitten kun löydettiin isompi, niin muutettiin
Kelasta saat minimiäitiyspäivärahan, jotain vajaa 500e/kk. Ellet siis pääse nyt töihin, monet ovat myös sairaalassa aika viimeiseen asti töissä ennenkuin jäävät äitiyslomalle Riippuu niin raskaudesta ja omasta jaksamisesta

Ole huoleti! Asioilla on tapana järjestyä

 

[nuorimammma92]

ihana kuulla näin positiivisia ja kannustavia vastauksia.
multa puuttuu viimeinen vuosi lähihoitaja opinnoista, opinto-ohjaajan kanssa pitäis mennä vielä keskustelemaan. mutta ainakin tämän kevään opiskelen että saan ne kaks vuotta kasaan. sitten syksyllä alkais viimeinen vuosi, ja mun LA on lokakuun alkupuolella, joten vois olla ehkä fiksumpaa alottaa sitten myöhemmin se viimeinen vuosi alusta, kun keskeyttää viimeinen vuosi. Ja viimeinen vuosi tulee olemaan paljon työharjotteluita, ja luulen että enään siinä vaiheessa raskaana ollessani jaksaisi hoitotyötä tehdä.

 

[nykypäivä]

Höpsis, teillä ei ole sen huonommin asiat ku puolella kolmekymppisistä, koska sinulla on mies, ja miehen ikänen mies onneksi, ne ei lentele kuten teinipojat.
Taloudellisesti pärjäätte kaksistaan hyvin!
Minun mieheni oli vielä myyjä sillon kun saimme hartaasti toivotun lapsemme ja minä opiskelija. Opiskelin vielä kaksi vuotta sen jälkeen ja mieheni valmistui vuoden vauvan syntymän jälkeen, näin suunnittelimme asian ja siis niinkin tahallinen "teko" kuin lapsettomuushoidoissa alkunsa saanut.
En ymmärrä sitä että sanotaan vauva-aikana menevän rahaa paljon??

Niin mihin sitä muka menee niiden ensimmäisten ostosten jälkeen? Teet itse soseet ja siinäkin säästää jo rutkasti. Sitten vaan opiskelemaan ja thats it, ei vaikeaa!
Opiskeluelämä itseasiassa sopii pienen lapsen kanssa paremmin kuin työelämä, joten olet moninverroin onnekkaammassa asemassa kuin suurin osa vauvan "tekijöistä" moni ei vaan nykypäivänä sitä tajua kun odottaa odottaa ja odottaa ajattelematta lapsen parasta.

Ainoa miinuspuoli tilanteessasi on se ettette ole asuneet käytännössä yhdessä, mutta toivottavasti tuo yhdessä paljon hengailu on näyttänyt mahdollisimman paljon todellisuutta.
Olet parhaassa iässä ja pää pystyyn!

Ajatella miten ihanaa on olla nuori freesi äiti tuolla puistoissa Minä koen sen ehdottomasti etulyöntiasemaksi niiden muiden joukossa, tervetuloa äitiyden ihanaan maailmaan, sitä se minulle on ollut koko tämän antoisan ajan!

 

["ppp"]

Onnea tulevasta vauvasta!
Meillä on kyllä niin samanlainen tarina kuin voi olla, tavallaan, mut opiskelin lastenohjaajaksi
Olin 18 kun tulin raskaaksi ja mieheni asui silloin Helsinkissä ja minä lähes 600 km Pohjanmaalla vanhempieni luona, eli meillä oli kaukosuhdekin vielä kaiken lisäks, mulla opiskelut kesken jne.
Kieltämättä tuli väkisinkin pelko tulevasta, miten rahatilanne ja mistä yhteinen koti meidän pienelle perheelle.
Kävin koulua niin pitkälle kuin pystyin, rv 34 saakka ja muutin mieheni luokse Helsinkiin. Nyt meidän poika on jo 2 vuotias iloinen taapero ja minä käyn kesken jäänyttä koulua Hyvin pärjättiin sillä vanhempainrahalla (ekat 9 kk) mikä on se vajaat 500 e. ja nyt kotihoito tuella vaikka pieni onkin, mutta te pystytte varmasti hakemaan vielä hoitolisääkin sitten kotihoitotuen lisäksi.
Joten, elä ressaa, kyllä kaikki menee hyvin omalla painollaan..
Oikein ihanaa odotusta ja kaikkea hyvää teille!!

 

["vieras"]

Ajatella miten ihanaa on olla nuori freesi äiti tuolla puistoissa Minä koen sen ehdottomasti etulyöntiasemaksi niiden muiden joukossa, tervetuloa äitiyden ihanaan maailmaan, sitä se minulle on ollut koko tämän antoisan ajan!

No jaa, on sekin aika ihanaa olla kolmekymppinen äiti puistossa, kun äitiysraha on reilut 2000 euroa kuussa, tietää että varma duunipaikka odottaa jne. Sitten sitä vaan katselee, kun ne 18-20-vuotiaat äidit kulkee Anttilan toppatakeissaan ja miettivät, että menisikö takas lähihoitsukouluun vai mitä tekisi elämällään. Ei nekään oikeastaan kovin freeseiltä näytä.

 

[v]

Turha jossitella, mutta näitä asioita on hyvä miettiä jo siinä vaiheessa kun miestä on valitsemassa.

 

[ak]

Moikka! Mä tulin itse äidiksi 19-vuotiaana, olin 18 kun raskauduin. Tässä mun ajatuksia:

1. Tarvitseeko teidän heti muuttaa yhteen? Saattaa olla, että on parempi niin, muttei kannata automaattisesti sulkea pois ajatusta siitä, että asuisit vielä jonkunaikaa vanhempiesi luona. Yleensä esimerkiksi kaupungin asunto on helpompi saada sitten, kun vauva on jo maailmassa.

2. Rahasta ei minun mielestäni tarvitse olla lainkaan huolissaan. Ainakin minulle, myöskin nuorelle opiskelijalle, ovat nuo äitiysrahat ja kotihoidontuet sen verran isoja summia, että riittävät vallan hyvin kun päälle tulee vielä mahdollisesti asumistukea ja miehen palkka. Yleensähän perheelle selkeästi suurin kustannus on äidin tulonmenetykset kun jää pois töistä perhevapaalle. Teillä ei tätä ongelmaa ole Samaten myöhemmin lapsen päivähoitomaksut riippuvat teidän tuloistanne. Pieni vauva kuluttaa todella vähän. Satsaa kestovaippoihin (joita voi ostaa käytettynäkin) ja imetä, niin lapsihan ei kuluta mitään ensimmäisinä kuukausina Vanhempasi todennäköisesti ostavat vauvalle lahjoja, eli käytännössä tukevat teitä taloudellisesti. Tässä ei ole mitään hävettävää, kaikki isovanhemmat tekevät niin (kunhan ei siis ruinaa rahaa vanhemmiltaan, se ei ole ok)

3. Suurimmat haasteet liittynevät parisuhteeseen ja perhe-elämään Vauvan tulo on hurja muutos elämässä, ja huonot suhteet kaatuvat vauvaan. Satsatkaa nyt hyvään parisuhteeseen, puhukaapuhukaapuhukaa kaikesta ja viettäkää paljon aikaa yhdessä. Keskustelkaa avoimesti tulevasta perhe-elämästä, toiveistanne ja odotuksistanne, että tulisi mahdollisimman vähän (ikäviä) yllätyksiä. Mies mukaan projektiin täysillä, neuvolassa voi käydä yhdessä (ei joka kerta tarvitse tietenkään, mutta ensimmäisella kerralla kun kuunnellaan sydänääniä voi olla aika hyvä :heart: ) ja tottakai ultrassa. Mies ei ole raskaana, ja vauva voi tuntua miehelle kovin abstraktilta kunnes syntyy, kun nainen tavallaan saa etumatkaa vanhemmuuteen.


Minulle lapsi oli toivottu ja odotettu, teillä ehkä eri lähtötilanne, mutta toivottavasti lapsi tuo elämäänne yhtä paljon onnea ja iloa kuin mitä minun lapseni minulle! :heart:

 

[eräs äiti sieltä]

[QUOTE="vieras";23188821]No jaa, on sekin aika ihanaa olla kolmekymppinen äiti puistossa, kun äitiysraha on reilut 2000 euroa kuussa, tietää että varma duunipaikka odottaa jne. Sitten sitä vaan katselee, kun ne 18-20-vuotiaat äidit kulkee Anttilan toppatakeissaan ja miettivät, että menisikö takas lähihoitsukouluun vai mitä tekisi elämällään. Ei nekään oikeastaan kovin freeseiltä näytä. [/QUOTE]

Njaa minä olen se 21v äiti burberyn liinani kanssa siellä freesinä, mieheni tienaa 3600e/kk ja minä saan 1500e äitiysrahaa ja yliopisto-opintoja vielä kaksi vuotta mutta silti jaksan vallan mainiosti. Joten mietitäänpäs...hmm... Jos nyt tälle linjalle haluat lähteä

Että odotelkaa te vaan 10vuotta asioita jotka voi hoitaa samallakin ja paremin ja nopeammin ja niin että niistä voi olla ylpeä. ja ja ja

 

["hah"]

[QUOTE="vieras";23188821]No jaa, on sekin aika ihanaa olla kolmekymppinen äiti puistossa, kun äitiysraha on reilut 2000 euroa kuussa, tietää että varma duunipaikka odottaa jne. Sitten sitä vaan katselee, kun ne 18-20-vuotiaat äidit kulkee Anttilan toppatakeissaan ja miettivät, että menisikö takas lähihoitsukouluun vai mitä tekisi elämällään. Ei nekään oikeastaan kovin freeseiltä näytä. [/QUOTE]

Tässä näkee kuinka hienoa on tehdä "aikuisena" lapsia. Hehhehhheh ei paljoa ikä tuo kypsyyttä Eli mitäpä sitä turhaan odotella.

 

["PPP"]

[QUOTE="vieras";23188821]No jaa, on sekin aika ihanaa olla kolmekymppinen äiti puistossa, kun äitiysraha on reilut 2000 euroa kuussa, tietää että varma duunipaikka odottaa jne. Sitten sitä vaan katselee, kun ne 18-20-vuotiaat äidit kulkee Anttilan toppatakeissaan ja miettivät, että menisikö takas lähihoitsukouluun vai mitä tekisi elämällään. Ei nekään oikeastaan kovin freeseiltä näytä. [/QUOTE]



Voi LUOJA kuinka ylimielistä!! Anteeksi nyt vaan mutta oot NIIIIN säälittävä! :O Mitä onnellisuutta muka joku varallisuus tuo? Mulla ei oo varaa mihinkään kalleisiin merkkivaatteisiin, mutta mulla on yli ihana lapsi ja aviomies vaikka olen nuori. En kaipaa mitään hemmetin rahaa ja tavaroita, pääasia että on ruoka pöydässä, katto pään päällä.

 

["vieras"]

Moikka! Mä tulin itse äidiksi 19-vuotiaana, olin 18 kun raskauduin. Tässä mun ajatuksia:

1. Tarvitseeko teidän heti muuttaa yhteen? Saattaa olla, että on parempi niin, muttei kannata automaattisesti sulkea pois ajatusta siitä, että asuisit vielä jonkunaikaa vanhempiesi luona. Yleensä esimerkiksi kaupungin asunto on helpompi saada sitten, kun vauva on jo maailmassa.

2. Rahasta ei minun mielestäni tarvitse olla lainkaan huolissaan. Ainakin minulle, myöskin nuorelle opiskelijalle, ovat nuo äitiysrahat ja kotihoidontuet sen verran isoja summia, että riittävät vallan hyvin kun päälle tulee vielä mahdollisesti asumistukea ja miehen palkka. Yleensähän perheelle selkeästi suurin kustannus on äidin tulonmenetykset kun jää pois töistä perhevapaalle. Teillä ei tätä ongelmaa ole Samaten myöhemmin lapsen päivähoitomaksut riippuvat teidän tuloistanne. Pieni vauva kuluttaa todella vähän. Satsaa kestovaippoihin (joita voi ostaa käytettynäkin) ja imetä, niin lapsihan ei kuluta mitään ensimmäisinä kuukausina Vanhempasi todennäköisesti ostavat vauvalle lahjoja, eli käytännössä tukevat teitä taloudellisesti. Tässä ei ole mitään hävettävää, kaikki isovanhemmat tekevät niin (kunhan ei siis ruinaa rahaa vanhemmiltaan, se ei ole ok)

3. Suurimmat haasteet liittynevät parisuhteeseen ja perhe-elämään Vauvan tulo on hurja muutos elämässä, ja huonot suhteet kaatuvat vauvaan. Satsatkaa nyt hyvään parisuhteeseen, puhukaapuhukaapuhukaa kaikesta ja viettäkää paljon aikaa yhdessä. Keskustelkaa avoimesti tulevasta perhe-elämästä, toiveistanne ja odotuksistanne, että tulisi mahdollisimman vähän (ikäviä) yllätyksiä. Mies mukaan projektiin täysillä, neuvolassa voi käydä yhdessä (ei joka kerta tarvitse tietenkään, mutta ensimmäisella kerralla kun kuunnellaan sydänääniä voi olla aika hyvä :heart: ) ja tottakai ultrassa. Mies ei ole raskaana, ja vauva voi tuntua miehelle kovin abstraktilta kunnes syntyy, kun nainen tavallaan saa etumatkaa vanhemmuuteen.


Minulle lapsi oli toivottu ja odotettu, teillä ehkä eri lähtötilanne, mutta toivottavasti lapsi tuo elämäänne yhtä paljon onnea ja iloa kuin mitä minun lapseni minulle! :heart:

Kai sitä tulevaisuutta pitäisi rakentaa ilman tulevien isovanhempien tukea. Musta on jotenkin hassu ajatus, ettei ap muuttaisi miesystävänsä kanssa yhteen. Mieshän menettäisi ensimmäiset kuukaudet lapsensa elämästä. Ja ei monille isovanhemmilla ole yksinkertaisesti varaa, vaikka halua olisikin, ostella lastentarvikkeita.

 

[juuri näin..]

[QUOTE="hah";23188858]Tässä näkee kuinka hienoa on tehdä "aikuisena" lapsia. Hehhehhheh ei paljoa ikä tuo kypsyyttä Eli mitäpä sitä turhaan odotella.[/QUOTE]



Hahahahah Ihan totta!!!

 

[Raitapaitainen]

Mulla oli esikoisesta laskettu aika lokakuun lopussa ja jaksoin hyvin tehdä kesätyöt sinä kesänä. Hoitoalalla myöskin olen eli leikkaussalissa olin.

Sinuna ottaisin ihan reilusti kesätyöt vastaan ja sitten tarpeen vaatiessa ottaisin sairaslomaa. Eihän niitä viikkoja kuitenkaan ole silloin kuin 20-30 pakkeilla. Tosin, kaikkien raskaudet on erilaisia.

 

["vieras"]

Njaa minä olen se 21v äiti burberyn liinani kanssa siellä freesinä, mieheni tienaa 3600e/kk ja minä saan 1500e äitiysrahaa ja yliopisto-opintoja vielä kaksi vuotta mutta silti jaksan vallan mainiosti. Joten mietitäänpäs...hmm... Jos nyt tälle linjalle haluat lähteä

Että odotelkaa te vaan 10vuotta asioita jotka voi hoitaa samallakin ja paremin ja nopeammin ja niin että niistä voi olla ylpeä. ja ja ja

Sun miehesi tienaa muuten todella vähän. Siis mieheksi. Mitä se tekee, on jossain portsarina vai? Muutenkin kannattaa noin pidemmän päälle miettiä, onko parempi päteä omalla vai miehensä tuloilla. Suosittelen jatkamaan opintoja vaikka ne kääröt Burberryn liinassa onkin niin ihkuja.ö

 

["sama"]

[QUOTE="vieras";23188980]Sun miehesi tienaa muuten todella vähän. Siis mieheksi. Mitä se tekee, on jossain portsarina vai? Muutenkin kannattaa noin pidemmän päälle miettiä, onko parempi päteä omalla vai miehensä tuloilla. Suosittelen jatkamaan opintoja vaikka ne kääröt Burberryn liinassa onkin niin ihkuja.ö[/QUOTE]

No enpä sanoisi bonusten ja lisien jälkeen. Ja seuraavassa kuussa btw saa 500e palkankorotuksen, mielestäni aika hyvä palkka 26 vuotiaaksi
Minä maksoin elantomme sillon kun hän opiskeli ennen lasta ja nyt näin päin.
Me olemme loistovanhempia joten sä voit jatkaa sitä haavojesi nuoleskelua. Olen pahoillani ettei sinulla ollut näin hyvin asiat ja ei vissiin vieläkään, edes tuon ikäsenä. Ei edes kypsyyttä hih

 

[Haha!]

[QUOTE="vieras";23188980]Sun miehesi tienaa muuten todella vähän. Siis mieheksi. Mitä se tekee, on jossain portsarina vai? Muutenkin kannattaa noin pidemmän päälle miettiä, onko parempi päteä omalla vai miehensä tuloilla. Suosittelen jatkamaan opintoja vaikka ne kääröt Burberryn liinassa onkin niin ihkuja.ö[/QUOTE]

Kyllä mä ihailen tuon elämää enemmän kuin sinun, sorry.

 

["Linda"]

Mä sain vauvan ku olin 18.v, olin yksin..
Raskaus-aikana rv 39+3 opiskelin ja siihen asti sain opintotukea ja ohessa lauantai ja sunnuntai työvuoroja vanhainkodissa.
Sitten vauva syntyi tasan rv 40, loppu opintotuki ja alko se äitiysraha, säästin työpalkat, jota ei nyt ollut niin paljoa. Sitten tulee se lapsilisä. Niin hyvin me pärjättiin, asuttiin halvassa kaksiossa, kun aloin käymään koululla 3krt/vko aloin saamaan takaisin opintotukea, lapsilisää ja asumistukea. Opiskelu ja perhe-elämä oli aika rankkaa mutta toisaalta antoisaa, mä ainakin pidin siitäkin ajasta.
Nyt 5.vuotta myöhemmin opiskelen amk, ja avomieskin löytyy, kulut puolittuu ja asutaan kolmiossa tarkotus on rakentaa oma talo, tontti on jo hommattu ja odotan toista lasta minulle esikoista miehelle. Mies tienaa, minä teen mahdollisimma paljon töitä opiskelujen ohella jotka saan päätökseen syksyllä
Kyllä pärjäät kun on tienaava puolisokin

 

[tyhmeliini]

voi luoja!
Nuori vs vanha...
Mulla on kokemusta kummastakin, siis olin aikanaan nuori äiti, nykyään "vanha" kun kuopus on puolivuotias. Puolensa kummassakin, ketään en lähtis arvostelemaan.

 

[ak]

[QUOTE="vieras";23188980]Sun miehesi tienaa muuten todella vähän. Siis mieheksi. Mitä se tekee, on jossain portsarina vai? Muutenkin kannattaa noin pidemmän päälle miettiä, onko parempi päteä omalla vai miehensä tuloilla. Suosittelen jatkamaan opintoja vaikka ne kääröt Burberryn liinassa onkin niin ihkuja.ö[/QUOTE]

Todella vähän? Ihan keskituloinenhan tuo on. Opintoja voi jatkaa vaikka perheessä olisi lapsia. Se, että sinä et olisi siihen kyennyt ei tarkoita sitä, ettemme me muut kykenisi elämään vallan hyvin niin.

T. Yliopisto-opiskelija & (yh) äiti

 

[en muista nikkiä enää..]

Todella vähän? Ihan keskituloinenhan tuo on. Opintoja voi jatkaa vaikka perheessä olisi lapsia. Se, että sinä et olisi siihen kyennyt ei tarkoita sitä, ettemme me muut kykenisi elämään vallan hyvin niin.

T. Yliopisto-opiskelija & (yh) äiti

Wau sinulle nostan hattua! Tuollaisia äitejä juuri katson ylöspäin.
T.opiskelijaäiti mutta ei yh

 

[Hei!]

Hyvin te pärjäätte, älä hätäile. Yksiö riittää teille ja vauvalle, siihen asti kun lapsi on vähän isompi. Miehesi kannattaisi katsella itselleen vaikka oppisopimuskoulutusta, että saisi opiskeltua ammatin jasaisi paremman palkan.
Hän voisi varata ajan työvoimatoimistosta ammatinvalinnanohjaajalta ja kysellä näitä juttuja. Kaikkea hyvää teille!

 

[nuorimammma92]

Rahalla ei saa onnea, mulle tärkeintä on että lapsella on hyvä olla, ruuasta ei tarvitse tinkiä sekä ei tarvitsi stressata rahasta..
Olipa ihana piristys tähän iltaan teiltä tsemppaajilta, kiitos teille.