hei.
Ikäero 14- ja 25-vuotiaan välille on iso. Mä itse tapailin 15-vuotiaana erästä noin 28-vuotiasta miestä (tietenkin salaa vanhemmilta) ja tunsin tietenkin olevani hurjan rakastunut. Vieläkin väitän, että vähintään hyvin ihastunut olin, vaikka tunteita ei enää sen kummemmin olen. Nyt olen 20-vuotias. Tapailujamme kesti pari vuotta, enemmän ja vähemmän ja se tietenkin päätyi sänkyyn siellä jossain välissä, mutta vain kerran, vaikka senkin jälkeen jatkoimme tapailua. Seksistä jäi hyvät muistot, mies oli hellä ja minä olin se, joka päätti, että nyt se tapahtuu.
En kadu asiaa, vaikka aion pitää visusti huolen, että omat tyttäreni sitten joskus (jos heitä saan) valitsevat paremmin. Vieläkin olen, vaikka vain hyvin harvoin, yhteyksissä kyseisen miehen kanssa, ja tietäisin saavani hänet nyt ""takaisin"". (Mies naimisissa, suhde monimutkainen...) Mielenkiintoa tähän ei tosin ole, sillä minulla on nyt oman ikäiseni poikaystävä, jota ei mikään vanha ukko voittaisi.
On myönnettävä, että irstas olo tulee tuollaisesta ikäerosta, ja asiaan liittyvä laki ei tietyissä tilanteissa ole aivan turha! Haluan kuitenkin sanoa alkuperäiselle, että sulla on koko elämä edessäsi ja sen takia malta odottaa. Älä sido itseäsi liikaa suhteeseen, pidä ovet avoinna (=älä hankkiudu raskaaksi tms!) Ja ikävä sanoa, mutta mun pitää rehellisesti myöntää, että täysin pentuhan sen mun vanha mies on, oli silloin ja on edelleen ja tulee aina olemaan, fakta mikä fakta! Anna ajan kulua, ottakaa rauhallisesti! Aikaa teillä on koko loppuelämä, jos niikseen tulee. Ja ota tietenkin sukulaisten kritiikki vastaan, sillä jos niin rakastuneita olette, niin ""kaiken se kestää""...