A
"annne"
Vieras
Tosiaan tuo 13kk lapsi on alkanut kulkea mun (äidin) perässä koko päivän kotona ja kitistä. Kitinä loppuu kun pääsee syliin. Kenenkään muun syli ei kelpaa, paitsi ihan päivällä. Aika harvoin leikkii itsekseen, siis mun lähellä samassa huoneessa tietenkin. Lähinnä tarkoitan tilanteita, kun mun pitäisi laittaa ruokaa tai ripustaa pyykkiä tai vastaavaa. Kitisee koko ajan. Välillä onnistun laittamaan ruokaa kitinöittä, kun lapsi saa istua vieressä syöttötuolissa. Ja siis viihtyy, jos saa osallistua, joten mehän ripustetaan pyykkikin usein jo yhdessä. On vaan tilanteita, joissa lapsi ei voi auttaa, eli perunoiden kuoriminen. Kun minä tarvitsen molemmat kädet. Ainua jossa silloin voi viihtyä on se syöttötuoli.
Vietämme lähes kaiken aikamme kaksin, kun lapsen isä joutuu tekemään pitkää päivää töissä ja muutimme juuri toiselle paikkakunnalle, josta emme tunne vielä ketään. Aamuisin käymme leikkipuistossa, jossa näemme muita ihmisiä ja lapsia. Vieraita meillä käy viikottain, silloin kun mieskin kotona, ovat hänen kavereitaan tai sukulaisiaan. Sylittelen lasta paljon päivisin ja leikin hänen kanssaan aktiivisesti, joten minun mielestäni ei voi olla siitäkään kyse, että saa liian vähän läheisyyttä.
Öisin tilanne onkin sitten ihan hullu. Ehti nukkua monta kuukautta yöt heräilemättä ja nyt heräilee vähintään 4 kertaa, ja joskus aamuyöllä on pakko ottaa lapsi viereen nukkumaan, kun en muuten itse ehdi levätä ollenkaan. Lapsi nukkuu eri huoneessa omassa sängyssä, sillä olemme molemmat todella herkkäunisia ja kun nukuimme samassa huoneessa, oli heräilyä vielä enemmän puolin ja toisin. Tämä järjestely toimi aiemmin siis loistavasti, mutta nyt on tilanne tosiaan tämä.
Tuleeko lapsilla tässä vaiheessa joku kehityksellinen vaihe, että äidistä olo ahdistaa vai mitä tämä on? Onko normaalia? Eroahdistusta poti 10kk vanhana ja koskaan ei ole vierastanut ketään. Ei vierasta siis edelleenkään. Apuja kaipaan! Iso kiitos vastanneille!
Vietämme lähes kaiken aikamme kaksin, kun lapsen isä joutuu tekemään pitkää päivää töissä ja muutimme juuri toiselle paikkakunnalle, josta emme tunne vielä ketään. Aamuisin käymme leikkipuistossa, jossa näemme muita ihmisiä ja lapsia. Vieraita meillä käy viikottain, silloin kun mieskin kotona, ovat hänen kavereitaan tai sukulaisiaan. Sylittelen lasta paljon päivisin ja leikin hänen kanssaan aktiivisesti, joten minun mielestäni ei voi olla siitäkään kyse, että saa liian vähän läheisyyttä.
Öisin tilanne onkin sitten ihan hullu. Ehti nukkua monta kuukautta yöt heräilemättä ja nyt heräilee vähintään 4 kertaa, ja joskus aamuyöllä on pakko ottaa lapsi viereen nukkumaan, kun en muuten itse ehdi levätä ollenkaan. Lapsi nukkuu eri huoneessa omassa sängyssä, sillä olemme molemmat todella herkkäunisia ja kun nukuimme samassa huoneessa, oli heräilyä vielä enemmän puolin ja toisin. Tämä järjestely toimi aiemmin siis loistavasti, mutta nyt on tilanne tosiaan tämä.
Tuleeko lapsilla tässä vaiheessa joku kehityksellinen vaihe, että äidistä olo ahdistaa vai mitä tämä on? Onko normaalia? Eroahdistusta poti 10kk vanhana ja koskaan ei ole vierastanut ketään. Ei vierasta siis edelleenkään. Apuja kaipaan! Iso kiitos vastanneille!
Tosin olen rinkassa ja liinassa pitänyt hommissa mukana keikkumassa. Ovat muuten kiivenneet hyllyihin, pöydille, sohvan selkänojalle jne. joka mukulalla on omat kommervinkkinsä. Turhautuminen, nälkä ja seurantarvekin kitisyttää. Väsymys ja jopa uudet taidot.