:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yhdenillajuttuja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yhdenillajuttuja

Vieras
Yli puolivuotta olin ilman seksiä ja toisen ihmisen läheisyyttä. Kunnes eilen illalla tapasin miehen, jonka mukaan lähdin yöksi. Pitkästä aikaa sain tuntea hellyyttä, välittämistä, läheisyyttä. Kaikki oli ihanaa, täydellistä. Silloin muistin, minkä takia parisuhde olisi oikeasti minullekin tarpeen.
Nyt kun kaikki on ohi, mulla on ikävä ja haikea olo. Ei sitä miestä kohtaan, vaan sitä, millainen hän oli minulle. Silitteli, piti sylissään..

:(

Miten tästä pääsee yli? Taas heräsi kaipuu parisuhteeseen, vaikka jo kuvittelin että se on lopullisesti sammunut ja sammutettu.
Melkein tekisi mieli ottaa yhteyttä tuohon mieheen, ihan vain saadakseni taas kokea samaa kuin viimeyönä ja tänään päivän.
 
Mä niin tiedän ton tunteen...mulle kävi perjantaina samalla lailla... ja jopa taisin hiukan ihastua tähän toiseen osapuoleen :( nyt harmittaa.... ollaan kyllä yhteydessä oltu eilen muta ei mulle pitäny näin käydä ollenkaan... piti olla oikeesti ilman tunteita liikenteessä.
Mutta,ah...niin ihana....
 
Miten voi rajata pois jonkun ihmistyypin? En minä ainakaan usko voivani suitsia tunteitani. Tekojani voin jossain määrin säädellä, mutten ihastumisia. Eikä sitä tiedä, jos juuri se väärältä tuntunut olisikin se ainut oikea.

Mutta noin muuten suosittelen, että tapaisit miehen jossain muissa piireissä, kuin tuolla tavalla. Olisi hyvä tuntea ihminen ensin muissa ympyröissä, sitten ihastua ja sitten vasta fyysinen puoli. Ei mua ole pakko kuunnella, olen tällainen estynyt ja erittäin konservatiivinen ihminen.
 
No soita sille miehelle hyvänen aika! Yhden päivän (tai yön) perusteella ei voi sanoa lopullisesti onko tyyppiäsi vai ei. Ja jos et ole parisuhteeseen päätynyt, niin ehkä hakemasi "miestyyppi" on väärä sinulle.

Parisuhteessa alkuhuumassa ainoastaan on hellyyttä ja silittelyä. Sitten kun alkuhuuma on ohi, on ihan tuurista kiinni saako hellyyttä ja silittelyä vai ei.
 
Millä tavalla hän ei ole tyyppiäsi.
Voiko se olla sellainen piirre jonka pystytkin hyväksymään kun tunnet hänet paremmin.

Täytyy hänessä jotain hyvää olla kun pystyit rentoutumaan ja muistelet silityksiä. Jos olisi ihan vstenmielinen kaveri ollut niin ei olisi tehnyt mieli olla lääpittävänä.
 
Ensinnäkin mies on mua 14 vuotta vanhempi, se tuntuu aika hurjalta jotenkin. Se on ehkä se suurin juttu, miksi mies ei ole mun tyyppiäni. Eipä hän ihan vastenmielinen ollut, mutta.. en tiedä, ehkä se sitten on vain mun sitoutumiskammo joka haraa vastaan. Kait. En tiiä.
Vaikeeta.
 
Siis mä en voi ymmärtää, että joku voi antautua jonkun kanssa suurimpaan läheisyyteen, mitä parin välillä olla voi ja samalla sanoo, että mies vastenmielinen. 14 vuotta ei ole kummoinenkaan ikäero.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Siis mä en voi ymmärtää, että joku voi antautua jonkun kanssa suurimpaan läheisyyteen, mitä parin välillä olla voi ja samalla sanoo, että mies vastenmielinen. 14 vuotta ei ole kummoinenkaan ikäero.

Niinpä.. alkoholi on ikävä aine. Varsinkin kun siihen yhdistetään monen kuukauden seksittömyys ja ikävä toisen ihmisen lähelle.. En ole ylpeä, mutta olen aikuinen ja päätän itse mikä mulle on parhaaksi. Eilen koin, että läheisyys vieraan ihmisen (joka siinä vaiheessa tuntui ihanalta) kanssa on se juttu, jota halusin ja jonka koin itselleni parhaimmaksi valinnaksi.
Mä olen tähän saakka tapaillut vain suunnilleen oman ikäisiä miehiä, joten mulle tuo on suuri ikäero.
 

Yhteistyössä