Toggle sidebar

12-13vuotiaiden tai murrosikäisten vanhemmat, olisi askaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muurahainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

muurahainen

Vieras
Mulla ihana poika joka on aina ollut äidin silmäterä (on edelleen) mutta ah niin mahdottoman kiukkuinen nykyään. Tätä ei esiinny, koulussa, ei kavereille ja saa paljon kiitosta käytöksestään ja asenteestaan koulusta ja seurasta ja kavereilta siitä olen ylpeä ja onnellinen.

mutta täällä kotona ja suhde minuun on nykyään tosi ristiriitainen, ärsyyntyy lähes kaikesta, matkii mun puhetta, nirsoilee ruoasta jne.
Kun sanon tästä, hän sanoo silmät suurina, "anteeksi en huomannut". Voi olla ettei hän vain huomaa ja miten ihmeessä me vielä pärjätään jos tämä menee vaikeammaksi.

Äsken odotin nuorta miestä kotiin (oli 30min) myöhässä. Olin tehnyt ruoan, nälissäni odotin, että saan syödä lapsen kanssa yhdessä. toinen nirsoilee ja yökkii (pyttipannua joka aina ollut hänen herkkua). Ei puhu mitään murahtelee vastauksia jne. Voi mihin meni meidän mukava leppoinen arki :(

Onko muita tai jo murrosiästä selvinneitä?
 
Meillä 12 vuotias poika on muuttunu niiiiiiin mahdottomaksi. Ärsyttää ihan tahallaan, laittaa joka asiassa vastaan ym ym. :headwall:
ja se kun on aina ollu niin kiltti poika ja ottanu hyvin toiset huomioon.

*huoh* kai me tästä selvitään..
 
meillä on selvitty jo yhdestä ja edelleen murkkuja perheessä. mutta olen nämä kenkkuilut kokenut enemmänkin luottamuksen osoituksena itselleni. tarkoitan, että kenellepä muulle nuori uskaltaisi kiukutella kuin rakkaalle äidille tai isälle.
niin se menee. ja niin sen kuuluu mennäkin, kun lapsi muuttuu nuoreksi ja kokeilee itsenäisyyden ensiaskeleita.
voimahali siulle! :hug:
 
Meille neiti kohta 13 v ja aina ollut tosi huomaavainen ja herkkä lapsi. Mitään ongelmia ei ole ollut, kunnes nyt syksystä alkaen: ovien räivimistä, kun komennetaan tai pitäs tehä jotaki. Nuorempien "piilo"kiusausta jatkuvasti.. Tiuskii, äyskii, ei sais komennella yms... Päätä vois hakata seinään ja sana menis paremmin perille.

Josko se tästä, ajan kanssa. Jaksuja meille.
 
Ou nou, ja minä kun toivon, että tuon pojan kanssa tulee olemaan helpompaa. Tällä hetkellä löytyy kaksi pms-oireista kärsivää murrosikäistä tyttölasta ja tuntuu, että kuukaudessa on useampi viikko, kun hermo meinaa mennä.
 
Hei, se on elämää! Ja myös pitää hävetä vanhempiaan urakalla. Se muuten on onni, eiväthän nuo muuten ikinä nurkista lähtisi. :whistle:

Meillä murkkuikäinen on söpö... Mielialat vaihtuvat vauhdilla ja kaikki muut ovat noloja, paitsi hän. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja syystyttönen:
meillä on selvitty jo yhdestä ja edelleen murkkuja perheessä. mutta olen nämä kenkkuilut kokenut enemmänkin luottamuksen osoituksena itselleni. tarkoitan, että kenellepä muulle nuori uskaltaisi kiukutella kuin rakkaalle äidille tai isälle.
niin se menee. ja niin sen kuuluu mennäkin, kun lapsi muuttuu nuoreksi ja kokeilee itsenäisyyden ensiaskeleita.
voimahali siulle! :hug:
Click to expand...

Ja kiitos viestistäsi, näinhän se taitaa olla ja hyvä niin! Auttaa jaksamaan kun tämän muistaa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja www:
Meille neiti kohta 13 v ja aina ollut tosi huomaavainen ja herkkä lapsi. Mitään ongelmia ei ole ollut, kunnes nyt syksystä alkaen: ovien räivimistä, kun komennetaan tai pitäs tehä jotaki. Nuorempien "piilo"kiusausta jatkuvasti.. Tiuskii, äyskii, ei sais komennella yms... Päätä vois hakata seinään ja sana menis paremmin perille.

Josko se tästä, ajan kanssa. Jaksuja meille.
Click to expand...

ja kuvailit JUST mun pojan samalla, tuota se tekee myös (nuoremman piilkiusausta HETI kun silmä välttää) voi voi, on ollut muillakin rankka syksy näköjään..
Toivottavasti pian menee ohi, siellä ja täällä :)
 
poika täyttää kohta 11v, ja oireet on jo ilmassa. toisaalta olen iloinen että uskaltaa näyttää negatiivisiakin fiiliksiä mulle, tiedän että isälleen EI IKINÄ äksyile(erottu ollaan siis 10v.sit), vaan on hälle kuin ajatus... täytyyhän sitä johonkin purkaa tuultaan. Vielä ei onneksi mittakaava ole kovin isollaan, mutta ikääkin vasta ton 11v.,että ehtiihän se... Jää nähtäväksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Meillä pahin vaihe pojalla kesti 13-16 ikävuoteen.Ens kesänä täyttää 18v ja on nyt kuin eri ihminen, seurustelee vakituisesti =)
Click to expand...

Toivoa siis on :) (tosin monta vuotta näköjään pitää jaksaa vielä)
Ja sitten alkaakin toisen murrosikä kivasti.. huokaus..
 
Meilläkin 12v poika ja ihan samat merkit ilmassa. Salaa tekee asioita ja esim. pukeutumisessa inttää kaikessa vastaan. Yhtäkkiä alkanu kiinnostaa merkkivaatteet :headwall: ja ulkona ei pitäs hanskojakaan. Välillä on kyl mahottoman suloinen ja jutellaan monesta asiasta ihan ku isomman kanssa. :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Meillä pahin vaihe pojalla kesti 13-16 ikävuoteen.Ens kesänä täyttää 18v ja on nyt kuin eri ihminen, seurustelee vakituisesti =)
Click to expand...

Toivoa siis on :) (tosin monta vuotta näköjään pitää jaksaa vielä)
Ja sitten alkaakin toisen murrosikä kivasti.. huokaus..
Click to expand...

juu. pojilla varsinkin murkkuikä kestää täysi-ikäisyyteen saakka. kokemusta on. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Meillä pahin vaihe pojalla kesti 13-16 ikävuoteen.Ens kesänä täyttää 18v ja on nyt kuin eri ihminen, seurustelee vakituisesti =)
Click to expand...

Toivoa siis on :) (tosin monta vuotta näköjään pitää jaksaa vielä)
Ja sitten alkaakin toisen murrosikä kivasti.. huokaus..
Click to expand...

On toivoa =) :hug: meillä tuo kausi oli tosi rankkaa ja ikäviäkin asioita tapahtui...olin jopa koulukotiinkin laittamassa, mutta en sitten kuitenkaan sitä toteuttanut.Nyt yhteiselo sujuu mutkattomasti =)

Puheyhteys kannattaa nuoreen säilyttää myös silloin, kun on oikein rankkaa.Kärsivällisyys ja rajat kannattaa ja jos nuori töpeksii, niin niistä hän voi ottaa aina opiksi, eikä sen tarvi toistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Meillä pahin vaihe pojalla kesti 13-16 ikävuoteen.Ens kesänä täyttää 18v ja on nyt kuin eri ihminen, seurustelee vakituisesti =)
Click to expand...

Toivoa siis on :) (tosin monta vuotta näköjään pitää jaksaa vielä)
Ja sitten alkaakin toisen murrosikä kivasti.. huokaus..
Click to expand...

On toivoa =) :hug: meillä tuo kausi oli tosi rankkaa ja ikäviäkin asioita tapahtui...olin jopa koulukotiinkin laittamassa, mutta en sitten kuitenkaan sitä toteuttanut.Nyt yhteiselo sujuu mutkattomasti =)

Puheyhteys kannattaa nuoreen säilyttää myös silloin, kun on oikein rankkaa.Kärsivällisyys ja rajat kannattaa ja jos nuori töpeksii, niin niistä hän voi ottaa aian opiksi, eikä sen tarvi toistua.
Click to expand...

Kyllä minä aion jaksaa kaiken sen mitä vaaditaan ja tosiaan haluan joka päivä syödä samaan aikaan vaikka poika ei ilmeisesti niin haluisikaan (nytkin kahmii tuolla kaapissa suklaata) kas kas kun ruoka ei mennyt alas..
Muutenkin olen hänen harrastuksessaan puuhanaisena jne.
Kuitenkin annan toisen olla omissa oloissaankin, sitä hän nykyään kaipaa enemmän. Ihanaa, että teilläkin selvittiin voittajina!

Sitä toivon meille kaikille!

ps. tunnistan myös tuon merkkivaatetietoisuuden (kiva kun olisi varaa) + pipot ja hanskat löytyy repusta jne. Näköjään poika tietää itse paremmin nykyään kaiken.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Amaryllis:
Meillä pahin vaihe pojalla kesti 13-16 ikävuoteen.Ens kesänä täyttää 18v ja on nyt kuin eri ihminen, seurustelee vakituisesti =)
Click to expand...

Toivoa siis on :) (tosin monta vuotta näköjään pitää jaksaa vielä)
Ja sitten alkaakin toisen murrosikä kivasti.. huokaus..
Click to expand...

On toivoa =) :hug: meillä tuo kausi oli tosi rankkaa ja ikäviäkin asioita tapahtui...olin jopa koulukotiinkin laittamassa, mutta en sitten kuitenkaan sitä toteuttanut.Nyt yhteiselo sujuu mutkattomasti =)

Puheyhteys kannattaa nuoreen säilyttää myös silloin, kun on oikein rankkaa.Kärsivällisyys ja rajat kannattaa ja jos nuori töpeksii, niin niistä hän voi ottaa aian opiksi, eikä sen tarvi toistua.
Click to expand...

Kyllä minä aion jaksaa kaiken sen mitä vaaditaan ja tosiaan haluan joka päivä syödä samaan aikaan vaikka poika ei ilmeisesti niin haluisikaan (nytkin kahmii tuolla kaapissa suklaata) kas kas kun ruoka ei mennyt alas..
Muutenkin olen hänen harrastuksessaan puuhanaisena jne.
Kuitenkin annan toisen olla omissa oloissaankin, sitä hän nykyään kaipaa enemmän. Ihanaa, että teilläkin selvittiin voittajina!

Sitä toivon meille kaikille!

ps. tunnistan myös tuon merkkivaatetietoisuuden (kiva kun olisi varaa) + pipot ja hanskat löytyy repusta jne. Näköjään poika tietää itse paremmin nykyään kaiken.. :)
Click to expand...

Nuoren kasvaminen aikuisuuteen ottaa toisilla koville, kun taas toisilla murrosikä menee hyvinkin tasaisesti.Vanhemmille tuo aika on myös haastellista kasvatustehtävää, mutta samalla myös nuoren tukemista.Kun oikein oli vaikeaa, niin mulle tuli usein mieleen oma murrosikäni, mikä ei myöskään mennyt ihan helposti...samalla pystyin muistamaan millaista se murrosikä oli ja yritin samaistua osaltani mitä poika kävi läpi.Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, eikä sallia eli ne rajat, mutta kannattaa myös muistuttaa nuorta, että se vanhempien rakkaus ei katoa mihinkään vaikeinakaan aikoina =) =)
 
Meillä esikoispoju on 13v, ja aika helppo tapaus vielä, tai sitten mä olen asennoitunut kaikkein pahimpaan. Mä olen ajatellut, ja muistellut omaa nuoruuttani, että kun ei nuo murkut ole itsekään sinuja itsensä kanssa, niin miten siinä osaisi huomioida toisiakaan. Keskusteluyhteys kannattaa yrittää säilyttää ja lisätä huumoria aimo annos kasvatukseen. Pitää välillä yhdessä hauskaakin, jollain keinolla - katsomalla leffa, käymällä uimassa, retkeilemässä tms. mistä murkunkin saisi innostumaan. Kysellä paljon kuulumisia, miten päivä tai harkat tms. sujui. Eli tämmöisiä olen itse pohtinut. Voimia sulle, kyllä siitä vielä mies kasvaa sunkin pojastasi! :hug:
 
Täällä äiti jolla tytöt 15v ja 14v ja poika 12. Vanhinman murkkuikä oli jo 10 v menossa täysiä, nuo kaksi nuorempaa nyt tulossa pahimpaan murkkuikään. keskinmäinen ollut aina aurinkoinen ja helppo lapsi, mutta nyt äiti on inhottava, pas..a, joka joku utelaa koko ajan tai ei oo mistään kiinnostunut... Huokaus. No teidän että kuuluu ikään ja parempi että kotona kiukkuaa ja muualla käyttäyy hyvin kun toisin päin. Sellaista se oli tuon esikoisenkin kanssa.
Mutta ihania lapsia kuitenkin vaikka välillä tuntuu että oikein koittavat keksiä miten loukkaisivat puheillaan.
 
ah niin tuttua... meillä täällä siis sekä murkku (13v) JA uhmis (3v). Samalla tapaa noita saa kohdella, eli pitkällä pinnalla, johdonmukaisesti, ja suorilla kysymyksillä/käskyillä. Varsinkaan murkkuun ei mitkään ypäripyöreät ystävälliset pyynnöt tehoa (siis tyyliin olis tosi kiva jos tyhjetäisit tiskarin). Joskus kauankauan sitten luin myös, että murkuilta katoaa ironian taju, eli ottavat kaiken ihan tosissaan.
Olen myös lukenut uhmiksista jaksaakseni tuon meidän kanssa, ja kuulemma kaikki hyvin jos lapsi kodin ulkopuolella (esim tarhassa) käyttäytyy hyvin: se tarkoittaa että uhmis tietää kuinka pitää olla, mutta kotona sitten kaikesta huolimatta testaa rajojaan. Näyttäis tuo nimittäin pätevän myös meidän murkkuun...
Mutta paljon jaksuja meille, ja jos murkkuiästä ei ole muuta hyötyä, niin ainakin se, että ollaan sitten 5-10 vuoden kuluttua valmiita päästämään meidän mussukat elämään omaa eläämäänsä :-)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa