Heippa pitkästä aikaa! Onnittelut viimeisimmille plussanneille! Onnea Minne! HalleB, toivotaan nyt että tilanne normalisoituu ja pääsette pian PAS:n suunnitteluun. AdAstran pikkuiselle nyt superliimaa ja tarrasukkia!
Ihan lyhyt visiitti vain, kunhan ilmoittelen että hengessä ollaan mukana edelleen, vaikka omat hoidot on nyt paussilla :wave: Meillä on ICSI suunniteltu syyskuulle, kun se oli ensimmäinen vapaa aika julkisella puolella. Sitä ennen keskityn opintojen loppuunsaattamiseen, kesän viettoon esikoisen kanssa, uuden kodin sisustamiseen ja unelmieni työn aloittamiseen elokuussa.
Jotenkin tämä sekundaarinen lapsettomuuskin tuntuu kevyemmältä, kun elämässä muuten asiat rullaa hyvin. Viime syksynä, kun saimme selville nämä lapsensaantiongelmat, niin tuntui ettei enää millään muulla voi elämässä olla mitään merkitystä. Mutta näin sitä vaan on mieli piristynyt =)
Vaikka silti esim. hyvän ystävän vahinkoraskaus (ja tilanteestaan marmattaminen) tai omien vanhempien puhuminen sopivasta lapsensaanti-iästä (kommentoivat tv-ohjelmaa) tuovat nämä lapsensaantiongelmat mieleen ihan joka päivä.
Koko ajan myös laskeskelee omaa ikäänsä ja lasten mahdollista ikäeroa, jos nyt plussaisi, tai jos syksyllä plussaisi, tai jos vuoden päästä plussaisi... Tai miettii, että miten uudelle työpaikalle kävisi äitiyslomien suhteen, jos nyt plussaisi, tai syksyllä, tai vuoden päästä jne. Ja kyllähän se vähän jännittää, miten kertoa tulevalle työnantajalle, että tarvitsee syksyllä sairaslomaa lapsettomuushoitoja varten. Kun olen nyt toukokuussa menossa samaan paikkaan sijaisen sijaiseksi äitiysloman sijaiselle ja työnantaja valitteli kun ketään pysyvää ei saa, kun kaikki vuorotellen jää lasten kanssa kotiin.
No, tällaisia ajatuksia tänään. Olette mun mielessäni, tsemppiä taistoon siskot!
Ihan lyhyt visiitti vain, kunhan ilmoittelen että hengessä ollaan mukana edelleen, vaikka omat hoidot on nyt paussilla :wave: Meillä on ICSI suunniteltu syyskuulle, kun se oli ensimmäinen vapaa aika julkisella puolella. Sitä ennen keskityn opintojen loppuunsaattamiseen, kesän viettoon esikoisen kanssa, uuden kodin sisustamiseen ja unelmieni työn aloittamiseen elokuussa.
Jotenkin tämä sekundaarinen lapsettomuuskin tuntuu kevyemmältä, kun elämässä muuten asiat rullaa hyvin. Viime syksynä, kun saimme selville nämä lapsensaantiongelmat, niin tuntui ettei enää millään muulla voi elämässä olla mitään merkitystä. Mutta näin sitä vaan on mieli piristynyt =)
Vaikka silti esim. hyvän ystävän vahinkoraskaus (ja tilanteestaan marmattaminen) tai omien vanhempien puhuminen sopivasta lapsensaanti-iästä (kommentoivat tv-ohjelmaa) tuovat nämä lapsensaantiongelmat mieleen ihan joka päivä.
Koko ajan myös laskeskelee omaa ikäänsä ja lasten mahdollista ikäeroa, jos nyt plussaisi, tai jos syksyllä plussaisi, tai jos vuoden päästä plussaisi... Tai miettii, että miten uudelle työpaikalle kävisi äitiyslomien suhteen, jos nyt plussaisi, tai syksyllä, tai vuoden päästä jne. Ja kyllähän se vähän jännittää, miten kertoa tulevalle työnantajalle, että tarvitsee syksyllä sairaslomaa lapsettomuushoitoja varten. Kun olen nyt toukokuussa menossa samaan paikkaan sijaisen sijaiseksi äitiysloman sijaiselle ja työnantaja valitteli kun ketään pysyvää ei saa, kun kaikki vuorotellen jää lasten kanssa kotiin.
No, tällaisia ajatuksia tänään. Olette mun mielessäni, tsemppiä taistoon siskot!