10-vuotias pa*koo housuun!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "turhautunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"turhautunut"

Vieras
Nyt alkaa huumori olla lopussa ja tuntuu, että itku tulee tämän asian kanssa.

Taustoista lyhyesti sen verran, että kyseessä on avopuolisoni kohta 10 täyttävä tytär, joka on luonamme joka toinen viikonloppu. Tyttö on ilmeisesti aikoinaan oppinut kuivaksi ja pöntölle, mutta myöhemmässä vaiheessa tuhriminen on alkanut, ja jatkunut jo useamman vuoden, eikä loppua näy.
Tytär viettää siis valtaosan ajastaan äitinsä tykönä, joka ei ilmeisesti kiinnitä mitään huomiota tytön housuun kakkaamiseen. Päinvastoin äiti valehtelee, ettei hänen luonaan ongelmaa ole. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä lapsen kaikki alushousut, joita hänella mukanaan on, ovat kakasta palaneita. Tytön isä, eli avopuolisoni, on sentäs yrittänyt tehdä asialle jotakin ja käyttänyt lasta jo kahdesti lääkärissä asian johdosta. Laktoositonta ruokavalioita suositeltiin, ja määrättiin ummetuslääkkeitä, mutta tytön äiti jätti lääkkeet antamatta, ja ongelma senkun jatkuu...

Koulussa lasta jo kiusataan, ja kavereita ei taida liiemmin olla. Koulusta on yritetty tavoittaa äitiä palavereihin koskien tytön asioita, mutta aina hän on ne laistanut. Ongelma kiristää myös mieheni ja minun välejä, sillä olen todella huolissani tytöstä ja pidän hänestä kovasti, mutta tunnen olevani voimaton tämän ongelman edessä. Äitiä ei kiinnosta, ja isä ei kummosiin ihmeisiin pysty, sillä lapsi on meillä niin vähän.

Nyt olen pohdiskellut, mitä asian suhteen pitäisi seuraavaksi tehdä? Joko olisi soitettava johonkin sosiaalihuoltoon tai lastenpsykiatrille. Fyysistä vikaa tuohon runsaaseen tuhrimiseen ei löydetty, joten mahtaisiko vika olla henkisellä puolella? Jotenkin tuntuu, että mieheni ei pidä, että puutun asiaan, mutta ei tätä voi enää pelkästään sivusta katsella. Muilla palstalaisilla ei mahda samanlaisia ongelmia olla, mutta olisiko hyviä vinkkejä, miten minun kannattaisi asiassa edetä? Ehkä sossuun ilmoittaminen herättäisi lapsen äidinkin kiinnittämään ongelmaan jotakin huomiota?
 
jaa-aa kyllähän tuolle asialle pitäisi tehdä jotain, Ei se lapsesta itsestäkään varmaan enää ole mukavaa. Jos ongelma on ilmestynyt eli alkanut vasta myöhemmin (eli on oppinut normaalisti pidättämään lapsena ensin) niin voisikohan olla tosiaankin psyykkisen puolen aiheuttamaa. Alkoiko esim eron aikoihin??

tiedän yhden lapsen jolla tuhrinta johtui ilmeisemmin perheväkivallan aiheuttamasta stressistä/peloista.
 
Ei tuosta kannata tehdä liian isoa asiaa. Se vain pahentaa tilannetta. Laittakaa ruokavalio kuntoon: sokerit pois ruokavaliosta ja viljat täysjyväviljoiksi. Maitotuotteiden sopivuutta voisi arvioida myös. Lisäksi päivittäistä liikuntaa. Vaikeaksi asian tekee se, että lapsi saa ruokaa useammassa paikassa, joten ruokavalion muuttaminen ja tilanteen seuraaminen ei ole yksinkertaista. Lapsi kannattaa opettaa käyttämään alapesusuihkua. Apteekista saa kuituvalmistetta nimeltä Visiblin. Sitä voisi kokeilla, mutta lapsen pitäisi oppia käyttämään sitä myös äitinsä luona, jotta siitä olisi apua.

Omalla pojalla oli tuhrimista 10-vuotiaana. Hänellä oli usein vatsakipuja, mutta mitään varsinaista syytä ongelmaan ei todettu. Tutkimuksissakaan ei kyllä käyty, mutta lapsella on ruokaallergiatausta, joten tiedän kokemuksesta, että allergioiden toteaminen ei ole helppoa. Ainut pätevä tapa on vain kokeilla ja seurata. Meillä ongelmat menivät itsekseen ohi. Luulen, että yksi parantava tekijä oli liikunnan lisääntyminen.
 
No ilman muuta pitäö tehdä lastensuojeluilmoitus jos vanhempi laiminlyö sairauden/ oireen hoidon. Kannattaa pyytää lähete sairaalaan lasten poliklinikalle, sieltä kautta ohjautuu varmasti myös psykiatriselle puolelle. Tai jos olette jo yksityisellä käyneet asiaan perehtyneellä lastenlääkärillä niin sitten suoraan psyk puolelle/ perheneuvolaan.
 
Samaa mieltä. On hyvin huolestuttavaa jos äiti ei pyynnöstä huolimatta osallistu koulun palavereihin tai ei anna lääkärin määräämiä lääkkeitä, se osoittaa jo vakavaa piittaamattomuutta omasta lapsesta. Tuhriminen isolla lapsella johtuu usein psyykkisistä syistä. Eli ilmoittaisin sossuun (ei todennäköisesti ole ensimmäinen ilmoitus, koulu yleensä kyllä tekee ilmoituksen tällaisista tapauksista mutta ikävä kyllä sossulla ei ole rahkeita reagoida ennen kuin ilmoituksia alkaa sadella jo useammaltakin taholta).
 
Asiaan on ehdottomasti puututtava! Hienoa, että sinä jaksta välittää. Tuollainen voi pilata pahasti tytön kouluajan!

Voisitko sinä miehesi kanssa olla yhtyedessä kouluun ja sitä kautta kouluterveydenhoitajaan ja psykologiin? Asiahan ei varsinaisesti ole "sinun ongelmasi", mutta tyttö varmasti arvostaisi sitä vanhempana, että olet häntä auttnut, kun oma äiti ei tunnu kiinnostuvan asiasta.

Jos tuhriminen on viikottaistakin, niin väitän, että lasta takuulla jo kiusataan ja vältellään koulussa. :( Hyvin surullista.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Tuttuni lapsella on niin paha ummetus että saattaa välillä joskus kakkia housuunsa ilman että lapsi edes huomaa asiaa ennenkuin tuntee tarpeet housuissa (ei siis tunne että kakka tulee). Mietin joskus että miten se ummetus voi aiheuttaa sen mutta kuitenkin
 
Kiitoksia kannustuksesta.

Kyseessä ei ole mitenkään satunnaista tuhrintaa, vaan ihan päivittäistä ja runsasta. Ja asiaa pahentaa se, että tyttö ei älyä mennä pesulle vahingon satuttua, vaan palloilisi loppupäivän kaakat housuissa jos asiasta ei huomauttaisi. Alkuun väitti ettei itse edes tiedä koska kakka on housuissa, mutta hänen käytöksestään kyllä huomaa milloin on aika komentaa pesulle. Ja hajuhan on jotakin kamalaa... Selvästi lapsi itsekin häpeää rankasti ongelmaansa, ja pelkään että tämä käy hänelle kohta psyykkisesti liian raskaaksi jos asiaan ei tartuta kovemmalla kädellä...

Suurin vaikeus tässä on nyt saada lapsen äiti tajuamaan, että ongelmalle on todellakin oikeasti tehtävä jotain, ja siihen on panostettava aikaa ja vaivaa. Ruokavalioon on kiinnitetty huomiota, täällä päässä, mutta eipä se harvakseltaan tapahtuvana tilannetta korjaa. Liikuntaa tyttö kyllä harrastaa, mutta en tiedä mitä huttua äiti hänelle kotona syöttää, sillä ylipainoa löytyy runsaasti.
Jotenkin tämä, että yritämme puuttua mieheni kanssa asiaan, on saanut tytön viihtymään meillä huonommin. Kotona ilmeisesti saa surutta tehdä housuunsa ja jättää pa*skapöksyt kylppärin lattialle pyörimään.

Jos tämä ongelma odottelemalla paranisi, niin ongelmaa ei enää pitäisi olla. Tätä housuun tekemistä on jatkunut varmaan jo yli viisi vuotta, mikä ei mielestäni ole normaalia! Nyt en vaan enää jaksa katsella pelkästään sivusta sitä, että äitiä ei kiinnosta ja lapsi kärsii suunnattomasti. Ehkä yhdeydenotto sossusta saisi hänenkin silmänsä auki...
 
  • Surullinen
Reactions: Lispetti
Voi elämän kevät, jos ongelma tosiaan kestänyt jo 5 vuotta niin todellakin olisi aika asiaan puuttua.
Itsekkin sanoit, että lapsi tästä kärsii, tietenkin jos koulussakin kulkee kakat housussa. Lapset ovat julmia joten koulussa varmasti asiasta hänelle huomautellaan.

Jos lapsen äiti ei asiaan puutu niin te otatte yhtettä sos.toimeen ja vaaditte huoltajuutta teille ja lapsi teille asumaan....Johan luulisi äidinkin alkavan kiinnostumaan lapsensa ongelmasta!
 
Näin minäkin olen asian pähkäillyt ja jopa ehdottanut, että ottaisimme tytön kokonaan tänne. Lapsen isä on tytöltä kysynyt, että haluaisiko muuttaa luoksemme, mutta ei kuulemma tahdo. Asumme maalla vähän syrjässä, kouluakin joutuisi vaihtamaan, ja kotonaan tyttö on tottunut tulemaan ja menemään juuri niinkuin haluaa.
Mutta ehkä tämä on jo sellainen asia, jossa lapsen mielipidettä ei tarvitse kysellä. Pelkään vaan että tyttö-raasu sulkeutuisi kokonaan jos hänet "pakotettaisiin" tänne meille.

Itselläni ei lapsia ole, en niitä kykene saamaan vaikka haluaisinkin. Pistää niin vihaksi että äiti, jolla on ollut mahdollisuus tehdä lapsi, ei pidä huolta tyttärestään asiaan kuuluvalla tavalla.
 
Kylläpä kuulostaa surulliselta. :( Onneksi sinä välität. Toisaalta, jos lapsi muuttaisi teille voisi se olla uuden alku... jos kerran nykyisessä koulussa kiusataan eikä kavereitakaan ole niin eipä paljon menetettävääkään taida olla...?
 
No kyllä minäkin yrittäisin jotenkin puuttua tuohon ongelmaan, ei kyllä normaalilta kuulosta. Mites äiti suhtautuu jos asian ottaa hänen kanssaan puheeksi? Siis sanoo äidille suoraan että asiaan pitää nyt kyllä puuttua. Jos keskustelu äidin kanssa ei auta niin sitten ottaisin yhteyttä suoraan esim lapsen kouluterkkariin ja sitä kautta yrittäisin apua lapselle saada. Viime kädessä tekisin sit lastensuojeluilmoituksen jos äiti ei muuten tajua ongelman vakavuutta.
 
Voi kauhea. Jos on todella päivitäistä tuo tuhriminen ja kestänyt noin pitkään, niin nyt äkkiä järeät keinot käyttöön. Ilmeisesti mitkään koulun ja kodin väliset keskustelut ei enää riitä.

Nyt on kyse lapsen hyvinvoinnista ja lastensuojeluilmoitus olisi paikallaan. Pakkohan tuohon on saada apua.

Valitettavasti pelkään kyllä, että nyt on jo aiheutunut paljon tuhoa. Ylipainoinen lapsi, joka haisee pas**lle ei ole "in" koulussa. Niin se vaan on.

Ehkä se ei olisi ollenkaan hullu ajatus, että tyttö muuttaisi teille, vaikka sitten LS-ilmoituksen ja toimenpiteiden saattelemana. Saisi ensiksi tuon tuhrimisen kuntoon ja sitten voisi olla paikallaan mennä uuteen kouluunkin. Lapsi saisi ehkä aloittaa uudelta pohjalta, saisi kavereita ja elämä normalisoituisi. Sillä ei vaikuta nyt siltä, etä työn asiat olisi kunnossa.

Hienoa, että sinä jaksat välittää!
 
Ehdottomasti tyttö olisi myös käytettävä lääkärissä uudelleen. Ylipainon ja ummetuksen (joka usein on tuhrimisen takana, suolessa on kivikovaa kakkamassaa jonka ohi nestemäisempää ainesta sitten "lirahtelee" ja aiheuttaa ylivuotoripulia joka useimmiten ilmenee juuri tuhrimisena kun sen kivettyneen kakkakertymän vuoksi normaalia ulostusrefleksiä ei pääse muodostumaan) taustalla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Toisaalta vaikea ummetus sinänsäkin voi vaatia jopa sairaalahoitoa ja lastenkirurgin nukutuksessa tekemää suolentyhjennystä jos ruokavaliota ja ulostuslääkitystä ei saada kotona toteutettua.
 
Mää en kyllä rehellisesti sanoen ymmärrä, mitä lääkäri tai varsinkaan sosiaalitoimi voi sille housuun paskomiselle tehdä. tai tehdä ylipainolle. Lääkärit ja sossut on varmasti ihan viimeisiä jotka ihmisiä tuollaisessa auttavat.
 
Ummetus on juurikin yleisin syy tuhrimiseen. Ja noin pitkään jatkuneena, sen hoitaminen on äärimmäisen pitkäkestoista ja vaatii totaalisen sitoutumisen. Mitä pidempään ummetus jatkuu, sen vaikeampi se on hoitaa. Tuollainen ongelma ulostamisen kanssa johtaa kierteeseen, mikä vain pahentaa vaivoja ja lisää psyykkistä kuormaa, joka myös pahentaa ongelmaa.

Meillä alkoi pojalla parivuotiaana ummetus, koska ei halunnut päivähoidossa kakata. Ongelman hoitamiseen meni vuosi ja välillä piti käyttää microlaxia, mikä sai pojan pelkäämään ulostamista entistä enemmän. Nyt lapsi kohta 6-vuotias ja edelleen pitää tarkkailla ruokavaliota, käytetään myös visibliniä. Liikuntaa paljon. Ummetus uusiutuu helposti.
 
[QUOTE="heh";25304726]Mää en kyllä rehellisesti sanoen ymmärrä, mitä lääkäri tai varsinkaan sosiaalitoimi voi sille housuun paskomiselle tehdä. tai tehdä ylipainolle. Lääkärit ja sossut on varmasti ihan viimeisiä jotka ihmisiä tuollaisessa auttavat.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Te haluatte tytön itsellenne ja haluatte todistaa kaikin keinoin että hän on laiminlyöty kotonaan ja äiti on paha.
Sillä tavalla sinun ei tarvitsisi olla tekemisissä miehen ex kanssa. Kätevää.
Lasta on ilmeiseti tutkittu joten ongelma lienee jo hoidossa jollakin taholla.
 
Ei tässä ole tarkoitus kenenkään lasta ryöstää, saati vakuutella että äiti on läpeensä paha, niinkuin jotkut tuossa yllä vihjailivat. Onko teidän mielestä siis parempi vain jatkaa tällä samalla linjalla, olla puuttumatta asiaan ja antaa lapsen jatkaa kärsimystään? Mielestäni tässä on odoteltu jo aivan tarpeeksi kauan muutosta parempaan, mutta eipä sitä ole kuulunut. Voin vain kuvitella miten raskasta tämä on henkisesti tuolle tytölle.

En missään nimessä tahdo äidiltä lasta riistää, ja puolestani tyttö voi edelleen äitinsä luona asua, kunhan äiti vaan nyt jo heräisi ja tekisi ongelmalle jotain. Tyttöä on todellakin lääkärissä kahdesti käytetty, silloinkin isän toimesta. Sai lääkkeet ummetukseen, ja tovin olikin jo parempana, mutta nyt sama kakkaralli tuntuu taas jatkuvan. Ja tähänkin osasyynä se, että äiti ei ole huolehtinut lääkkeiden annosta. Kyselin tytöltä joko lääkkeet ovat loppuneet, mutta hän ei kuulemma niitä enää ota, koska äiti ei käske.
Vaikea meidän on asiaan täältä puuttua, jos äiti ei jaksa huolehtia sitä vertaa, että syöttäisi lapselle edes kuurin loppuun. Mieheni on kyllä useaan otteeseen yrittänyt puhua eksänsä kanssa, mutta eipä ole vaikutusta. Äidin suhtautumisesta asiaan kertonee jotain jo se, että hän ei ole koskaan isälle sanonut olevansa huolissaan tästä ongelmasta, tai muutoinkaan ottanut asiaa puheeksi.

Meillä syödään normaalia kotiruokaa ja tytön ateriakokoja on säännöstelty, mutta eipä se autuaaksi tee, jos tyttö on meillä kaksi yötä pari kertaa kuukaudessa. Ruokatottumukset hänellä tuntuvat muutenkin olevan retuperällä. Salaattia tai hedelmiä ei syö, vihannekset ronkkii keitosta pois. Ruokavaliokin olisi uudistettava kokonaan, mutta tämäkin niitä asioita, joihin meillä ei ole vaikutusvaltaa.

Todella neuvoton olen, ja huolissani. Huomenna taidan soittaa sinne sossuun ja kysellä mitä he tuumaavat tämmöisestä asiasta. Jotakin on oikeasti tehtävä.
 
No niin, jotain edistystä asian suhteen. Eilen viedessämme tytön kotiinsa, otimme äidin tiukkaan puhutteluun. Ensimmäisen kerran minäkin osallistuin keskusteluun hänen kanssaan, sillä olen tähän asti tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi enkä ole mieheni eksän kanssa aiheesta kasvotusten keskustellut. Nyt istuimme kaikki saman pöydän ääreen, tämäkin minun aloitteesta ja yritimme puhua asiasta rakentavaan sävyyn. Mutta kerroin äidille suoraan, että olen todella huolissani tytön tilanteesta ja mielenterveydestäkin enkä ymmärrä, miksi äiti ei ongelmaan ole tarttunut. Äiti tunnusti, ettei hän enää jaksa, eikä häntä kiinnosta. Hän on ongelmaan yhtä turtunut kuin tyttökin. Se on heillä jo tavallaan normaalia arkipäivää, eikä asiaa kotona juuri edes noteerata.

Vatvoimme asiaa joka kantilta ja lopulta äiti itse ehdotti, että tyttö voisi muuttaa meille ainakin nyt ensialkuun. Olisi äidillänsä jokatoinen viikonloppu. Pienissä osissa hänkin jaksaisi asiaan paremmin perehtyä.
Mieheni varaa taas ajan lastenlääkärille ja yritetään heti tästä päivästä alkaen saada tilannetta paremmaksi ruokavalion ja niiden syöttämättä jääneiden lääkkeiden avulla. Pitkä tie on edessä, mutta toivottavasti tämä kaikki on sen arvoista ja tytöllekin saadaan vielä elämisen arvoinen elämä.
 

Yhteistyössä