10-vuotias ei voi sietää mummoaan, normaalia?

["tytön äiti"]

Muistan kyllä itsekin ärsyyntyneeni omasta mummostani tietyssä iässä (kun murrosikä lähestyi) mut tätä on jatkunut jo pari vuotta. Mummo puuttuu, on "ahdistava" (välittää lapsesta omalla tavallaan) mutta ahdistaa lasta ihan selvästi, mummo kuulemma "tunkee joka asiaan", ei anna tilaa ja rauhaa. Esim yökyläilyt on jo historiaa, mutta pienemmät sisarukset siellä viihtyvät.

Välit on tosi tulehtuneet. Olen jutellut lapsen kanssa ja näen että lasta ahdistaa tilanne tosi paljon, samoin mummoa. Lienee ihan normaalia kehitykseen kuuluvaa tämä, että mummo vaan alkaa vaikuttaa tosi ääliöltä jossain vaiheessa? Kotona ei vaikuta vielä kovin murkulta, mutta mummon seurassa on kaikki muurit päällä kyllä. Mummo ollut ainakaan paljon lapsen kanssa mutta nyt ei lapselle enää seura kelpaa, jokainen mummon kommentti ottaa päähän.

oletettavasti ihan normaalia? Mietin vaan että kenellä peiliin katsomisen paikka- mummon pitäisi varmaan antaa tilaa enemmän ja lapsen edes jotenkin opetella sietämään?

 

[Mummo itsekin]

No onkos ihmekään jos mummo tunkee liian lähelle uteluineen ja vaatimuksineen. Vois mummo katsoa peiliin. Pienemmät lapset toki nauttii huomiosta mutta ei teini-ikää lähestyvä enää samanlaista kaipaa.

Ja tietyssä iässä kuka nyt "kehtaa" mummon kanssa olla.

 

[Ken guru]

Miksei voisi olla normaalia? 10v kyllä osaa jo ajatella ihmisistä että kuka häenen mielestä on kiva ja kuka ei. Ei mielestäni lapsia voi pakotaa pitämään kenestäkään. Itsekin muistan jo vähintään tuon ikäisestä etten pitänyt omasta isästäni kovinkaan paljoa, ja tuo sama tunne on jatkunut tähän ikään (42v) asti.

 

["vierailija"]

Ei se aina automaattisesti tarkoita että tykkää jostakin, jos on sukulainen. Mikäli käyttäytyy noin kuin tuo mummo, niin en ihmettele.

 

[vieras*]

Eikö lapsi uhmaile ollenkaan kotona? Saako kotona tilaa osoittaa mieltään?

 

["alkup."]

Eikö lapsi uhmaile ollenkaan kotona? Saako kotona tilaa osoittaa mieltään?

Tätä ehkä myös vähän ajoin takaa, että onko nyt siis tosiaan kyse uhmaamisesta vai mistä? En usko että mummo edes on mitenkään mulkku oikeasti, on vaan tavallisella tavalla ärsyttävä. Että ollaanko sitten kotona liian lepsuja, jospa tämä kertoo siitä, ei sen kummemmasta. Ei paljoa uhmaa kotona, ainakaan vielä, mutta mummolle tosiaankin. Viettänyt aikaa tosi paljon mummon kanssa silloin, kun olin itse väsynyt. Ehkä kaiken aikaa uhmaava pikkusisarus vie tällä hetkellä tilaa isommalta. Toisaalta lapsi on ollut aina ylikiltti ja syrjäänvetäytyvä, "ei halua olla vaivaksi".

 

[vieras*]

[QUOTE="alkup.";29553551]Tätä ehkä myös vähän ajoin takaa, että onko nyt siis tosiaan kyse uhmaamisesta vai mistä? En usko että mummo edes on mitenkään mulkku oikeasti, on vaan tavallisella tavalla ärsyttävä. Että ollaanko sitten kotona liian lepsuja, jospa tämä kertoo siitä, ei sen kummemmasta. Ei paljoa uhmaa kotona, ainakaan vielä, mutta mummolle tosiaankin. Viettänyt aikaa tosi paljon mummon kanssa silloin, kun olin itse väsynyt. Ehkä kaiken aikaa uhmaava pikkusisarus vie tällä hetkellä tilaa isommalta. Toisaalta lapsi on ollut aina ylikiltti ja syrjäänvetäytyvä, "ei halua olla vaivaksi".[/QUOTE]

Eli lapsella on enemmän henkistä tilaa osoittaa myös negatiivisia tunteita mummolassa , kun taas kotona pitää olla ns. kiltti tyttö, kun äiti on väsynyt tai pienemmät vievät kaiken huomion. Usein uhmaillaan sille joka koetaan turvalliseksi.

 

["Jiihaa"]

Mun mielestä 10-vuotiaan mielipidettäkin täytyy kuunnella. Jutelkaa, mikä mummon ja lapsen suhteessa hiertää. Ehkä tuon ikäinen lapsi voisi olla kykenevä jo itse kuvaamaan tuntemuksiaan.

Oma äitini osaa olla todella tunkeileva, ylihuolehtivainen ja tietyllä tavalla ahdistavaa seuraa (haluaa jutella vain huolestuttavista ja negatiivisista asioista, ei yleensä osaa keskustella mukavista asioista tai olla rento.) Kun omat lapseni lähestyvät teini-ikää ja ilmaisevat etteivät viihdy mummin kanssa, niin otan sen todesta, sillä tunnen äitini. Kenenkään ei ole pakko viettää paljon aikaa ahdistavassa ihmissuhteessa, vaikka se kuinka olisi sukulaissuhde.

Asiasta voisi jutella lapsen kassa, ja jos löytyy joku selkeä asia, voisi mummolle vinkata että kokeilisi muunlaista käyttäytymistä lapsen kanssa. Molempien pitäisi opetella joustamista, mutta jos lapsi on se jota häiritsee, niin voisihan mummo ikuisena vilkaista peiliin ja miettiä millä tavalla on vuorovaikutuksessa ja voisiko sitä muuttaa.

 

[.........]

Mä inhoan yhtä mun mummoista. Kamalasti sanottu mutta mä en voi sille mitään.

Aina pitää olla halaamassa ja HÄN on aina oikeassa koska hän on vanhempi. Ja vaikka hänen päätöksensä jostain asiasta olisi ihan perseestä niin se pitää koska hän on VANHEMPI ja häntä PITÄÄ kunnioittaa. Ja sukulaisista pitää aina kuulemma pitää ja rakastaa.

Äitini on samanlainen.

N. 10vuotiaana aloin inhoamaan mummoani, En pidä vieläkään. Inhoan myös äitiäni.

Ja ikää 31-vuotta.

 

[Urseele]

Mä esittäisin vähän toisenlaisen teorian:

Onko mahdollista että tyttäresi on jollakin tavalla ahdistunut SINUN ja MUMMON suhteesta?

Muistan nimittäin itse juuri tuossa iässä protestoineeni yhtä tätiäni, jonka kanssa äitini oli hyvin läheinen. Kaipasin äitini seuraa ja koin että en pääse osalliseksi, koska he tekivät asioita yhdessä.

Tuossa iässähän vielä saattaa ihailla vahvasti omaa äitiä / isää ja kokea, että haluaa saada tämän itselleen.

Mitä ajattelet tästä?