10 merkkiä siitä, että sinusta on tullut äiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niin totta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pienen lapsen yksinhuoltajana arki on aikalailla listan mukainen. Huutelen isolla sekaan.

1. Sen sijaan että juoksisit poispäin räjähtävästä oksennuksesta, juokset sitä kohti. EI VIELÄ ONNEKSI KOKEMUSTA.

2. Teet enemmän seitsemässä minuutissa kuin moni muu koko päivän aikana. JOO, KUMMASTI SAA AIKAISEKSI SINÄ AIKANA, KUN LAPSI IHMETTELEE LELUJAAN HILJAA ITSEKSEEN, SEN SEITSEMÄN MINUUTTIA.

3. Sanapari "happy hour" tarkoittaa sinulle nykyään hetkeä lapsesi nukkumaanmenon ja oman yöpuulle käymisesi välissä. KYLLÄ, TODELLA.

4. Pyrähdys baariin vaatii enemmän toipumisaikaa kuin pieni kirurginen toimenpide. NO, TÄÄ OLI JO TÄTÄ ENNEN RASKAUTTAKIN, KRAPULAT ON OLLEET AINA KAMALAT.

5. Kauppaan meno yksin on kuin miniloma. MITÄ, KAUPPAAN YKSIN?

6. Viidentoista minuutin suihku suljettujen ovien takana tuntuu hemmottelevalta spa-hetkeltä. JEP, TÄÄ TAPAHTUU SEN ONNELLISEN TUNNIN AIKANA.

7. Pissaaminen yleisön edessä on sinulle arkipäiväinen tapahtuma. EN TUNNISTA.

8. Sinulla on salainen suklaajemma, koska olet yksinkertaisesti kyllästynyt jakamaan kaiken. VIELÄ EI TARVITSE JAKAA, JUUSTOSNÄKSIT ON MUN HEIKKOUS EI SUKLAA.

9. Peset samaa pyykkikoneellista jo kolmatta päivää, koska unohdat aina ripustaa pyykit kuivumaan. EI OLE MAHDOLLISTA, PUKLAAVA LAPSI KASTELEE VAATETTA PYYKKIIN SIIHEN TAHTIIN, ETTÄ ON PAKKO MUISTAA TYHJENTÄÄ. MUUTEN MENNÄÄN ALASTI MOLEMMAT.

10. Hampaiden harjaaminen päivän päätteeksi tuntuu saavutukselta. JEP, IHANAA SAADA NE KARVAT POIS HAMPAISTA YÖKSI.
 
Ei onneksi uponnut tähän mammaan tuo teksti.

Tuossahan kuvailtiin sellaista itsensä kadottanutta losopersettä, joka suorittaa surkeaa arkeaan marttyyrin viitta uhmakkaasti heiluen.
 
[QUOTE="Vieras";29190105]
10. Hampaiden harjaaminen päivän päätteeksi tuntuu saavutukselta. JEP, IHANAA SAADA NE KARVAT POIS HAMPAISTA YÖKSI.[/QUOTE]

Miten sulla on karvoja suussa?

Mutta asiaan, en tunnista, paitsi suklaakätkön :)
 
No joo, kyllä osui ja upposi. :) Varsinkin tuo oksennusjuttu. On ollut aika, jolloin en kestänyt edes katsoa oksentavaa ihmistä ilman että itseäni alkoi oksettamaan. En siis voinut olla lähelläkään. Nyt, kun joku perheessä oksentaa (ja joka vuosi joku ällötauti käy koko katraan läpi vähintään kerran) se vaan ei tunnu missään. Ei ole aikaa alkaa miettiä, miltä minusta siinä tilanteessa tuntuu, koska on niin paljon tekemistä, lapsen lohduttamista, oksennuksen siivoamista, sängyn suojaamista, pyykin pesemistä, lääkkeen antamista jne. Nykyään siivoan tyynen rauhallisesti oksennukset ja tiedän että seuraava yö valvotaan lasten kanssa, sitä seuraava todennäköisesti oksennetaan itse ja näin se vaan menee ja mitäpä siitä numeroa tekemään.
 
Ei onneksi uponnut tähän mammaan tuo teksti.

Tuossahan kuvailtiin sellaista itsensä kadottanutta losopersettä, joka suorittaa surkeaa arkeaan marttyyrin viitta uhmakkaasti heiluen.

no toisaalta kyllä noinkin, mutta joillain on haastavampaa kuin muilla eikä tiennyt äitiyden olevan niin kiireistä. Esikoinen on hyvin vilkas ja kyllä niitä kausia on kun tunnistan itseni jokaisesta. Olkoon sitten marttyyriä, mutta mitä siitä. Jos kokee koko äitiyden pelkkänä rasitteena on eri asia. No pyykkejä en koneeseen jätä, kun niitä pyykkejä tarvitaan, mutta kyllä se oma kauppareissu pahana päivänä on ihanan helpottavaa. Usein kyllä tykkään mennä mieluummin sen esikoisen kanssa, koska yksin on vähän tylsä shoppaillakim (vaikka hän koluaa lattiat ja loukkaantuu kun ei saa mitä haluaisi).

Enemmänkin äitiys on muuttanut koko asennetta, minua itseäni niin että osaan komentaa lastani vaikka keskellä kauppaa eikä hävetä yhtään. Voin mennä pukluisessa paidassa vaikka naapuriin, mutta mitä siitä. Sitä osaa tosiaan myös revetä vaikka kahtia ja silmät selässä lasten kanssa. Vaikka olisi miljoonasti helpompaa yksin, en haluakaan helppoa. Olen onnellinen näin. Tämä on tosi lyhyt aika ja tulen varmasti kaipaamaan tätä.
 
Ei onneksi uponnut tähän mammaan tuo teksti.

Tuossahan kuvailtiin sellaista itsensä kadottanutta losopersettä, joka suorittaa surkeaa arkeaan marttyyrin viitta uhmakkaasti heiluen.

Ja höpönlöpön! Minä tykkään rillutellakin välistä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että kauppareissukin tuntuu todellakin lomalta.

Sulla ei taida olla sellaista lasta, jota olet täysimettänyt ja joka ei ole huolinut pullosta? ;)
 
[QUOTE="vieras";29190471]Ja höpönlöpön! Minä tykkään rillutellakin välistä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että kauppareissukin tuntuu todellakin lomalta.

Sulla ei taida olla sellaista lasta, jota olet täysimettänyt ja joka ei ole huolinut pullosta? ;)[/QUOTE]

Niimpä! Ja mulla on vielä sellainen vauva joka ei tykkää olla vaunuissa yhtään, joten täällä kotona ollaan jumissa aina siihen asti kun mies pääsee töistä. Paitsi tietty välillä päästään ihanien kummitätien kanssa autolla liikenteeseen :)
 
Aaah! Onni on se, kun pikkulapsiaika on ohitse. :p
Kuopus täyttää ensi vuonna 6 vuotta ja esikoinenkin on jo 10-vuotias. :)

Ei sillä, että edes jaksaisin enää mitään vauvarumbaa. Ei kiitos!
 
Ei vittu taas näitä mammojen marttyyrikorostuksia. Ei osu noin typerästi kirjoitetut lässytykset.
Töissä ollessani unohtelin enemmän asioita kun silloin oikeasti voi väsyttää kun ei voi nukahtaa milloin huvittaa. Nyt voi aikalailla torkahtaa kun vauva nukahtaa. Aika joustavaa tämä lasten kanssa oleminen, työtä tekevällä sensijaan ei ole niin helppoa.
 
Ei vittu taas näitä mammojen marttyyrikorostuksia. Ei osu noin typerästi kirjoitetut lässytykset.
Töissä ollessani unohtelin enemmän asioita kun silloin oikeasti voi väsyttää kun ei voi nukahtaa milloin huvittaa. Nyt voi aikalailla torkahtaa kun vauva nukahtaa. Aika joustavaa tämä lasten kanssa oleminen, työtä tekevällä sensijaan ei ole niin helppoa.

Ihan yhtä ärsyttäviä on sunkaltaiset, jotka vinguttelee sitä viuluaan aina työasioista. Vaihda työtä jos se noin kerta rasittaa, oma valinta sekin on :D
 
Ei vittu taas näitä mammojen marttyyrikorostuksia. Ei osu noin typerästi kirjoitetut lässytykset.
Töissä ollessani unohtelin enemmän asioita kun silloin oikeasti voi väsyttää kun ei voi nukahtaa milloin huvittaa. Nyt voi aikalailla torkahtaa kun vauva nukahtaa. Aika joustavaa tämä lasten kanssa oleminen, työtä tekevällä sensijaan ei ole niin helppoa.

Kireydestä päätellen taitaa kumminkin pitää paikkansa ;) Hei, älä ota niin vakavasti :)
 
Ihan yhtä ärsyttäviä on sunkaltaiset, jotka vinguttelee sitä viuluaan aina työasioista. Vaihda työtä jos se noin kerta rasittaa, oma valinta sekin on :D
En ole työelämässä.

Tässä teille lisää aiheeseen sopivaa jaettavaa facebookkiin:
"Ai sinä kysyt onko minulla töitä? Uhhh kyllä, olen äiti! Se tekee minusta herätyskellon, kokin, piian, tarjoilijan, opettajan, sairaanhoitajan, jokapaikanhöylän, turvapäällikön, valokuvaajan, ohjaajan, autonkuljettajan, tapahtumasuunnittelijan, henkilökohtaisen avustajan, pankkiautomaatin ja olen pelästyttänyt pois mörköjä. En saa lomia, sairausajanpalkkaa tai vapaapäiviä. Työskentelen päivin öin. Päivystän 24/7 koko loppuelämäni ajan. Kopioi seinällesi, jos olet ylpeä ÄITI "
 

Yhteistyössä