10 kk vauvan huono ruokahalu ja nirsoilu

Tyttöni on alkanut nirsoilemaan kovasti ruuan suhteen viime aikoina. Aika ajoin on samanlaista ruokahaluttomuutta ollut ennenkin, mutta mielestäni nyt muutaman viikon aikana tilanne on huonontunut. Välillä saattaa olla päiviä, ettei syö kunnon lämmintä ruokaa ollenkaan, vain rintamaitoa lipittää senkin edestä. Tyttö ei anna enää ollenkaan syöttää, haluaa itse syödä (=sotkea) ja saa kauheen raivarin, jos yritän auttaa/syöttää. Silloin myös lopettaa kokonaan syömisen, vaikka ihan selvästi olis vielä nälkä. Tomaatti, keitetty kananmuna, banaani on semmoisia, mitä söisi vaikka kuinka paljon, mutta varsinaisiin lusikalla/haarukalla syötäviin ruokiin ei paljon suostu koskemaan. Eli siis suomeksi sanottuna tyttö valikoi ja nirsoilee. Olen myös sortunut antamaan sitten jotain muuta, jos ei ruoka maistu. :ashamed: Tiedän, ettei se ole järkevää pitkällä tähtäimellä, mutta olen huolissani kun toinen ei syö, ja on vielä niin laihakin (ollut ihan aina alarajoilla kasvukäyrä, mutta ihan tasaiseen omaan tahtiinsa kasvanut).

Ruokailutilanteista olen yrittänyt tehdä mahdollisimman leppoisia ja stressittömiä vauvalle, mutta silti tyttö saattaa saada kovia raivareita jostain syystä. Esim tänään iltapalalla söin itse leipää, niin tyttö olisi halunnut ilmeisesti juuri sen mun leipäni, vaikka itsellä ihan samanlainen edessä pöydällä. Kun en omaani antanut, vaan kehoitin syömään oman leipänsä, suuttui kamalasti ja viskoi lattialle leivän, vesimukin ja melkein puurolautasenkin. Ja siihen loppui taas syöminen, eli ei siis suostunut enää mitään muuta ottamaan kuin rintamaitoa. Usein huomaan, että tyttö on ihan selvästi nälkäinen, mutta ruoka vaan ei kelpaa ja sitten on kiukkuinen kuin ampiainen! :kieh:

Olisko kellään antaa vinkkejä, kuinka saisi noista ruokailuista vähän mukavampia meille kummallekin, ja ennenkaikkea että alkais ruoka maistumaan. Kyllähän tuon ikäisen pitäisi jo pääasiallisesti syödä "oikeeta ruokaa" ja rintamaito vaan lisukkeeksi, mutta tuntuu että meillä on se maito vieläkin suurin ravinnonlähde. :|

Lisäilen vielä, tuosta leivän syönnistä, olen alkanut antaa pehmeää leipää puuron ohella syötäväksi, koska tytölle ei puuro oikein enää kelpaa. Vielä olen kuitenkin toiveikkaana aina sen puuron keittänyt, mutta sitä ei useinkaan mene kuin lusikallinen-pari. Leipää pupeltaa kyllä jonkin verran, mutta suurin osa siitäkin tietysti tippuu lattialle...
 
Viimeksi muokattu:
Muutaman ajatuksen voisin kirjottaa, vaikka mitään absoluuttisia viisauksia mulla ei tietysti olekaan.
Meillä tyttö teki syöttämisestä lopun 7kk iässä jolloin siirtyi sormiruokailuun. ALkuun tein omia kasviksia sun muuta pelkästään mutta pian siirtyi perheen ruokiin, suolattomiin tietysti. Syömme kasviksia sun muuta luonnostaan paljon joten siirtymä oli luonnollinen. Alkuun määrät oli tottakai vähäisiä ja sotku oli ehkä suurempaa kun suuhun mennyt tavara. Luotin kuitenki siihen et lapsi syö minkä syö. Pian määrät vaan kasvoi ja nopeasti lapseta tuli hervoton kulinaristi joka söi isompia annoksia kuin itse. Mutta avainsana oli luottaminen.
Musta on ihan normaali ilmiö että lapsi haluaa sitä sapuskaa mitä aikuisella on vaikka nenän edessä on 100% samaa. Noin on meilläkin. Mä olen antanu sitten mutustaa lautaseltani/leipääni jos sille on tuntunu, yleensä se kuitenki on hetkellinen juttu ja voi taas keskittyä muuhun. Kuitenkin koen ettei se "ole niin justiinsa" et olisin siitä tehnyt isoa numeroa.
Lisäksi tossa sormiruokailussa avainsanana oli se, että lapsi ei ehdi nälkäiseksi. Eli alkuun ruokaväli selkeästi vähän "normaalia" pienemmäksi ettei ole sudennälkä mutta kuitenkin vähän. Eikä myöskään väsynyt. Väleissä sitten meni maitoa.
Sit tosta niroilusta. Ei. Sä et mun mielestä tee mitään hallaa sillä jos annat 10kk sitä mitä se syö. Lapsi on vielä pitkään pieni eikä todellakaan opi mihinkään "pahalle" jos annat valikoida. Jos haluaa leipää eikä puuroa niin anna mennä. Puuro on suomalainen pakkomielle, ei mikään autuaaksi tekevä :) Pian tulee taas kausi että puurokin maistuu, vaikka "sosesilmällä" varustettuna. Kokeile eri puuroja :) Valitse ruisleipää (esim taikaruis on 100% ruista vaikka pehmeää ja "vaaleaa") Jne. Meilläkin on ollu kausia ettei puuro nappaa mut hetken tauon jälkeen taas menee kuin vettä vaan. Ja muukin ruoka, ihan takuulla lapsi ei jumi pelkkiin tomaatteihin vaikka nyt niitä menisikin jne. En tiedä, tää on vaan mun mielipide ja mä olen noin toiminut. Ja siitä huolimatta mulla on nyt täysin kaikkiruokainen (paitsi maitoallergia) lapsi joka herkuttelee niin perus perunoilla kuin herkkusienillä ja chilikanallakin :)
Ja tottakai lapsissa on eroja. Toiset on nirsoja/huonoruokaisia läpi elämän (kuten itse olen ollut), no matter what. Ja suurin osa tutuista, ketkä imettää paljon, sanoo ettei ruoka ala kunnolla maistua kuin vasta kun imetys vähenee ja etenkin yösyötöt loppuu. :)
Tsemppiä!
 
Kiitti sulle vastauksesta Kauniskuu! Kyllä mäkin välillä oon aika luottavainen, mutta toisina päivinä vaan meinaa usko loppua ja tuntuu, että ei tästä syömishommasta oikein tuu mitään. Niinhän se varmaan on, että mitä rennommin asian ottaa, sen paremmin sujuu! Sekin tässä kuitenkin vähän mietityttää, kun tuo tyttö on kasvisruokavaliolla (plus maitotuotteet ja kananmuna), joten proteiinin ja raudan saannin kanssa täytyy olla tarkkana, niin jos hän ei kunnon ruokaa oikein syö, niin saako tarpeeksi kaikkea. No, mutta onneksi se kananmuna sentään maistuu ja raejuustoakin on alkanut napsimaan! Kaipa tuohon sitten aika auttaa, onhan tuo vauva muutenkin jo aika monenlaisia kausia käynyt läpi, että jospa tämäkin on vain ohimenevä vaihe! :rolleyes:
 
Jep, aika moni asia on ohimenevää :) Mun siskon pojat on ollu supernirsoja mut kyl se ajan kanssa muuttui ja nyt uppoaa ruoka ihan normaalia tahtia.
Ja monestihan käy niin että noi "himot" pienellä tulee kausissa. Yhdessä vaiheessa lapsi ahmisi lihaa lihaa lihaa ja kohta toisessa vaiheessa kelpaisi vain hiilihydraatit. Noin kävi meillä ainakin alkuun kun söi sormiruokaillen, sen näki ihan selkeesti. Vieläkin esim kasvupyrähdyksen aikaan söisi ruoasta mieluiten vain lihat jne. Tästä olikin muuten sormiruokakirjassa "omin sormin suuhun" (suosittelen lukemaan jos et ole lukenut) :) Se on normaalia ja ihan ok juttu, kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ei se mitä yhden päivän sisällä menee.
Ja jos syötte kasvisruokavaliota niin soijassahan on paljon proteiinia, palkokasveissa ja siemenissä ja pähkinöissä. Ja jos jossain vaiheessa menisi sit esim. jugurtin sijaan yosat tms.? Ne on kuitenki erilaisia koostumukseltaan ja maultaan ku perus jugut.
Mutta tottahan se on et kasvisruokavalio asettaa omat haasteensa lapsen kanssa, etenkin nirsoilevan sellaisen. Proteiinit ja rauta ja kalsium on kuitenki tosi tärkeitä.
Mut tsemppiä sinne! Ymmärrän kyl täysin et huoli voi tulla. Mä olen ollut supernirso syömäri, pakkosyötetty vauva/taapero ja todellakin "kärsin" silloin anemiasta, puutostiloista ja vaikeasta alipainosta. Se on vanhemmalle kyllä raskasta, kuitenkin kova huoli vaikkei haluaisi pakottaa. Vieläkin olen taipuvainen alipainoon enkä juuri mistään liho, et kai se on vähän taipumuskin sellaseen. Et mä vaan edelleen uskon, et se on niin yksilöllistä jo vauvasta alkaen. Oma lapsi taas söisi vaikka pieniä kiviä, annokset on isompia ku mulla ikinä :D
 

Yhteistyössä