Tyttöni on alkanut nirsoilemaan kovasti ruuan suhteen viime aikoina. Aika ajoin on samanlaista ruokahaluttomuutta ollut ennenkin, mutta mielestäni nyt muutaman viikon aikana tilanne on huonontunut. Välillä saattaa olla päiviä, ettei syö kunnon lämmintä ruokaa ollenkaan, vain rintamaitoa lipittää senkin edestä. Tyttö ei anna enää ollenkaan syöttää, haluaa itse syödä (=sotkea) ja saa kauheen raivarin, jos yritän auttaa/syöttää. Silloin myös lopettaa kokonaan syömisen, vaikka ihan selvästi olis vielä nälkä. Tomaatti, keitetty kananmuna, banaani on semmoisia, mitä söisi vaikka kuinka paljon, mutta varsinaisiin lusikalla/haarukalla syötäviin ruokiin ei paljon suostu koskemaan. Eli siis suomeksi sanottuna tyttö valikoi ja nirsoilee. Olen myös sortunut antamaan sitten jotain muuta, jos ei ruoka maistu. :ashamed: Tiedän, ettei se ole järkevää pitkällä tähtäimellä, mutta olen huolissani kun toinen ei syö, ja on vielä niin laihakin (ollut ihan aina alarajoilla kasvukäyrä, mutta ihan tasaiseen omaan tahtiinsa kasvanut).
Ruokailutilanteista olen yrittänyt tehdä mahdollisimman leppoisia ja stressittömiä vauvalle, mutta silti tyttö saattaa saada kovia raivareita jostain syystä. Esim tänään iltapalalla söin itse leipää, niin tyttö olisi halunnut ilmeisesti juuri sen mun leipäni, vaikka itsellä ihan samanlainen edessä pöydällä. Kun en omaani antanut, vaan kehoitin syömään oman leipänsä, suuttui kamalasti ja viskoi lattialle leivän, vesimukin ja melkein puurolautasenkin. Ja siihen loppui taas syöminen, eli ei siis suostunut enää mitään muuta ottamaan kuin rintamaitoa. Usein huomaan, että tyttö on ihan selvästi nälkäinen, mutta ruoka vaan ei kelpaa ja sitten on kiukkuinen kuin ampiainen! :kieh:
Olisko kellään antaa vinkkejä, kuinka saisi noista ruokailuista vähän mukavampia meille kummallekin, ja ennenkaikkea että alkais ruoka maistumaan. Kyllähän tuon ikäisen pitäisi jo pääasiallisesti syödä "oikeeta ruokaa" ja rintamaito vaan lisukkeeksi, mutta tuntuu että meillä on se maito vieläkin suurin ravinnonlähde. :|
Lisäilen vielä, tuosta leivän syönnistä, olen alkanut antaa pehmeää leipää puuron ohella syötäväksi, koska tytölle ei puuro oikein enää kelpaa. Vielä olen kuitenkin toiveikkaana aina sen puuron keittänyt, mutta sitä ei useinkaan mene kuin lusikallinen-pari. Leipää pupeltaa kyllä jonkin verran, mutta suurin osa siitäkin tietysti tippuu lattialle...
Ruokailutilanteista olen yrittänyt tehdä mahdollisimman leppoisia ja stressittömiä vauvalle, mutta silti tyttö saattaa saada kovia raivareita jostain syystä. Esim tänään iltapalalla söin itse leipää, niin tyttö olisi halunnut ilmeisesti juuri sen mun leipäni, vaikka itsellä ihan samanlainen edessä pöydällä. Kun en omaani antanut, vaan kehoitin syömään oman leipänsä, suuttui kamalasti ja viskoi lattialle leivän, vesimukin ja melkein puurolautasenkin. Ja siihen loppui taas syöminen, eli ei siis suostunut enää mitään muuta ottamaan kuin rintamaitoa. Usein huomaan, että tyttö on ihan selvästi nälkäinen, mutta ruoka vaan ei kelpaa ja sitten on kiukkuinen kuin ampiainen! :kieh:
Olisko kellään antaa vinkkejä, kuinka saisi noista ruokailuista vähän mukavampia meille kummallekin, ja ennenkaikkea että alkais ruoka maistumaan. Kyllähän tuon ikäisen pitäisi jo pääasiallisesti syödä "oikeeta ruokaa" ja rintamaito vaan lisukkeeksi, mutta tuntuu että meillä on se maito vieläkin suurin ravinnonlähde. :|
Lisäilen vielä, tuosta leivän syönnistä, olen alkanut antaa pehmeää leipää puuron ohella syötäväksi, koska tytölle ei puuro oikein enää kelpaa. Vielä olen kuitenkin toiveikkaana aina sen puuron keittänyt, mutta sitä ei useinkaan mene kuin lusikallinen-pari. Leipää pupeltaa kyllä jonkin verran, mutta suurin osa siitäkin tietysti tippuu lattialle...
Viimeksi muokattu: