1-vuotias testaa rajoja?

["lotta"]

1-vuotiaamme (ja 2 kk) on ihana ja iloinen lapsi, mutta niin vallaton. Menee varsinkin tekemään sitä mitä kielletään, esim. heittelee kirjahyllystä kirjat ja lehdet lattialle, menee painelemaan pesukoneen nappuloita ja saa pesuohjelmat sekaisin, vääntelee uunin lämmönsäädintä kun uuni on päällä. Ja jos kielletään niin ihan varmasti menee koko ajan uudelleen ja uudelleen. Yritän kiinnittää silloin huomion johonkin muuhun, mutta se ei yleensä onnistu, ilman että itse keskityn leikkimään hänen kanssaan tai mennään toiseen huoneeseen tms. Mutta sitten jonkin ajan päästä palaan taas kotitöihin ja pian taas saan juosta kieltämään.

Pöydässä hän haluaa aina kaataa nokkamukin niin että sieltä kaatuu vedet pöydälle. Tai sitten hakkaa mukilla tai lusikalla pöytään ja jatkaa varsinkin, kun tietää että se on kiellettyä. Heittelee leluja varsinkin kun sanon, että ei saa heitellä.

Yritän tietysti välttää noita tilanteita ja tehdä kodista sellaisen missä kiellettyjä asioita ei olisi. Mutta silti, onko tämä meidän taapero nyt erityisen uhmakas ikäisekseen vai onko kaikki 1-vuotiaat tuollaisia? Voiko olla nyt joku ikäkausi, jolloin koettelee vanhempia?

 

[pippamama]

Voi kyllä, 1-vuotias osaa tehdä tuon kaiken. Paha mennä sitten sanomaan onko se rajojen kokeilua vai ihan vaan kiinnostusta asioihin, musta ainaki tuntuu että jo 1-vuotias "tietää" että kaikki kielletty on kivaa ja ihmeellistä. Täytyyhän sen olla, kun sitä ei saa tehdä
Meidän 1-vuotias osaa ihan oikeasti itkeä teko itkua ja kiukutella kun joku juttu ei mene niin kuin hän tahtoisi.

 

["vieras"]

Kuulostaa meidän 1 vuotiaalta Sitä en tiedä että kuinka normaalia on... Luulen kyllä että ikään liittyvää, oppinut ymmärtämään käskyjä mutta ei ymmärrä noudattaa niitä. Ja monen käskyn jälkeen homma menee kivaksi leikiksi.

 

["pojan äiti"]

Ihan samanlainen meillä ollut jo monta kuukautta, nyt ikää 1 v 7 kk. En tiiä, onko erityisen uhmakas vai ihan normaali, mutta kuulostaa ihan samalta ku teillä.

 

[ninaTT]

Mulla on sellanen kutina, ettei 1-vuotias ihan ymmärrä mikä on kielto tai tekemättä jättäminen. Kiellon sijaan ohjasin sallittuun tekoon. Toimi ihan hyvin. Nyt 2,5v, ei vieläkään uhmaa ja ihan kelpo kotirauha meillä on, tavaroita ei hajoteta eikä paikkoja sotketa. Nykyään suoran kiellon sijaan pyrin kertomaan lapselle eri tekojen seurauksista ja omista toivomuksistani ja tarpeistani.

 

["vieras"]

Mun mielestä 1v ei testaa rajoja vaan maailmaa ja ihmisten reaktioita

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22602463]Mun mielestä 1v ei testaa rajoja vaan maailmaa ja ihmisten reaktioita [/QUOTE]

Ja mielipide perustuu siihen, ettei 1v vielä edes tiedä, mitkä rajat ovat 2v voi jo testata rajoja ja 6v pomppii rajojen päällä ihan vain siitä ilosta, että näkee äidin saavan hermoromahduksen

 

["vieras"]

Mä en myöskään usko, että 1 v erityisesti uhmaa. Pitää vaan kokeilla kaikkea mielenkiintoista, eikä oikein vielä tiedä miten maailma toimii, joten pitää selvittää. Joten jos äiti älähtää, kun kääntää hellan nuppia ja sanoo samalla "ööö" sekä heiluttaa toista kättään, niin pitäähän se selvittää johtuiko älähdys nupin kääntämisestä, ööön sanomisesta vai käden heilutuksesta. Vai jostain muusta. Ja tätä pitää testata useamman kerran, jotta tietää mikä älähdyksen aiheutti.

Lisäksi se älähdys voi olla aika hauskan kuuloista, joten juttu pitää toistaa ihan vain, jotta äiti tekisi hassun jutun uudestaan. Tai nuppien kääntely niin kivaa, ettei siinä nyt ehdi miettimään miksi tuo äiti älisee. Häiritsee vaan suotta, kun on päässyt hyvään vauhtiin kääntelemisessä.

 

[bud]

[QUOTE="vieras";22602489]Ja mielipide perustuu siihen, ettei 1v vielä edes tiedä, mitkä rajat ovat 2v voi jo testata rajoja ja 6v pomppii rajojen päällä ihan vain siitä ilosta, että näkee äidin saavan hermoromahduksen [/QUOTE]

Hahaa! Ihan kun meidän lapset, 2v ja 6v. Kyllä on usein pinna hieman kireellä.

 

[1-vuotiaan pojan äiti]

[QUOTE="vieras";22602550]Mä en myöskään usko, että 1 v erityisesti uhmaa. Pitää vaan kokeilla kaikkea mielenkiintoista, eikä oikein vielä tiedä miten maailma toimii, joten pitää selvittää. Joten jos äiti älähtää, kun kääntää hellan nuppia ja sanoo samalla "ööö" sekä heiluttaa toista kättään, niin pitäähän se selvittää johtuiko älähdys nupin kääntämisestä, ööön sanomisesta vai käden heilutuksesta. Vai jostain muusta. Ja tätä pitää testata useamman kerran, jotta tietää mikä älähdyksen aiheutti.

Lisäksi se älähdys voi olla aika hauskan kuuloista, joten juttu pitää toistaa ihan vain, jotta äiti tekisi hassun jutun uudestaan. Tai nuppien kääntely niin kivaa, ettei siinä nyt ehdi miettimään miksi tuo äiti älisee. Häiritsee vaan suotta, kun on päässyt hyvään vauhtiin kääntelemisessä.[/QUOTE]

Tää oli jotenkin ihan ratkiriemukas kuvaus 1-vuotiaan mielenmaailmasta, tai sellaisesta, joksi sen voisi kuvitella! Kiitos illan piristyksestä!

 

["hei"]

Helpommalla pääset kun annat lapsen tuossa iässä vielä tehdä niinkuin haluaa ilman seuraamuksia (ei tietenkään mitään vaarallista ja huomio kannattaa kiinnittää muualle). Paras olisi ettet itse kiinnitä tekoon huomiota- sillä sehän tekee siitä vain hauskempaa.

Kasvatusta voi sitten harjoittaa enemmän uhmaikäiseen, eli yli 2-vuotiaana.

 

[1-vuotiaan pojan äiti]

[QUOTE="hei";22602623]Helpommalla pääset kun annat lapsen tuossa iässä vielä tehdä niinkuin haluaa ilman seuraamuksia (ei tietenkään mitään vaarallista ja huomio kannattaa kiinnittää muualle). Paras olisi ettet itse kiinnitä tekoon huomiota- sillä sehän tekee siitä vain hauskempaa.

Kasvatusta voi sitten harjoittaa enemmän uhmaikäiseen, eli yli 2-vuotiaana.[/QUOTE]

Minustakin elämä on paljon helpompaa, jos niitä kiellettyjä asioita ei ole paljoa. Meillä on vain kissojen kupeilla läträäminen kielletty, muuten on tehty kodista sellainen, että kaikkea saa tutkia ja penkoa.

 

[nice :)]

Ihania noi mukulat Meillä on kans 1-v ja ihan samoja juttuja tapahtuu. Tavaroita heitellään (myös sohvat tyhjentää, heittelee tyynyjä lattioille ym.), mennään kaikkiin paikkoihin tonkimaan ja möngertään, mihin ei sais mennä. Kyllä tuo taitaa olla vaan niin, että 1-v on pikkututkija, kaikki kielletty ainakin kiinnostaa

 

[a.p.]

Kiitos vastauksista. Olenkin miettinyt, että mikä olisi sitten oikea tapa toimia. Kun mikään selittäminen ei vielä mene perille. Onko se ainoa tapa vain sitten ottaa lapsi pois ja yrittää saada kiinnostumaa jostain muusta. Mun mies on jo muutaman kerran sanonut tosi kovallakin ja painokkaalla äänellä "ei", mutta en oikein ole varma onko sekään mietnkään hyödyllistä. Ja voiko olla haittaa, jos noin pienelle huutaa. Poika ei kyllä ole kovin moksiskaan ollut, vaan hetken päästä menee uudelleen tekemään pahojaan.

 

["vieras"]

Kiitos vastauksista. Olenkin miettinyt, että mikä olisi sitten oikea tapa toimia. Kun mikään selittäminen ei vielä mene perille. Onko se ainoa tapa vain sitten ottaa lapsi pois ja yrittää saada kiinnostumaa jostain muusta. Mun mies on jo muutaman kerran sanonut tosi kovallakin ja painokkaalla äänellä "ei", mutta en oikein ole varma onko sekään mietnkään hyödyllistä. Ja voiko olla haittaa, jos noin pienelle huutaa. Poika ei kyllä ole kovin moksiskaan ollut, vaan hetken päästä menee uudelleen tekemään pahojaan.

Meillä on molemmilla lapsilla ollut EI käytössä jo 1v iässä ja vähän aiemminkin. Vaikka 1veen pitää saada tutustua maailmaan, 1-2v on myös otollista aikaa sisäistää kieltosanoja. En aloittaisi kasvattamista vasta 2-vuotiaana kuten joku ehdotti, silloin on hyvässä lykyssä uhma pahimmillaan. Kyllä se kasvattaminen olisi hyvä aloittaa jo vähän aiemmin

Kiellot ja rajat on ihan normaaliin arkeen kuuluvia juttuja, joihin totutellaan pienestä pitäen. Esim. nuorempi nyt 1,5v. on jo oppinut tiukasti kieltämällä ja oikeita tapoja opastamalla kohtelemaan koiraa hyvin, ainakin toistaiseksi. Vaikka 1v tarttee paljon tilaa tonkia ja tutkia, ei kannata aliarvioida lasta. Puhumatonkin lapsi saattaa ymmärtää todella paljon puheesta, ja reaktioita ja puhetta seuraamalla sisäistää rajoja pikkuhiljaa.

 

["vieras"]

Kiitos vastauksista. Olenkin miettinyt, että mikä olisi sitten oikea tapa toimia. Kun mikään selittäminen ei vielä mene perille. Onko se ainoa tapa vain sitten ottaa lapsi pois ja yrittää saada kiinnostumaa jostain muusta. Mun mies on jo muutaman kerran sanonut tosi kovallakin ja painokkaalla äänellä "ei", mutta en oikein ole varma onko sekään mietnkään hyödyllistä. Ja voiko olla haittaa, jos noin pienelle huutaa. Poika ei kyllä ole kovin moksiskaan ollut, vaan hetken päästä menee uudelleen tekemään pahojaan.

Ei se lapsi mene tekemään pahojaan. Ilmeisesti vaan ihmettelee, että mikäs tuolle isälle nyt tuli kuin tuolla tavalla älisee ja sen seurauksena hetkeksi unohtaa mitä oli tekemässä ja sen vuoksi lopettaa. Ja jatkaa taas uudestaan kivaa puuhaa, kun muistaa. Ei siis todennäköisesti vielä kovin hyvin yhdistä "eitä" omaan tekemiseensä, ne ovat hänelle vielä pitkälti kaksi irrallista samaan aikaan tapahtuvaa asiaa, eikä tajua, että hänen oma tekemisensä aiheutti isän reaktion.

Toki silti ainakin vaarallisissa tilanteissa on mielestäni ihan järkevää sanoa vaikka vähän lujempaakin. Useamman kerran toistuessaan lapsi jossain vaiheessa tajuaa jonkinlaisen syy-seuraussuhteen. Itse olen huomannut toimivimmaksi tilanteet, joissa olen itsekin pelästynyt (esim. lapsi yrittänyt tarttua kuumaan mukiin). Lapsi vaistoaa, että kun äiti pelästyi, tässä oli jotain pelättävää ja jossain vaiheessa osaa yhdistää pelästymiseni oikeaan asiaan. Tuskin kuitenkaan heti, sillä lapsi ei osaa ajatella kuin aikuinen ja hänelle on vaikeaa hahmottaa liittyikö pelästyminen johonkin mitä hän teki, mitä minä tein, mitä jossain muualla tapahtui, johonkin esineeseen, ääneen vai mihin. Ja mikä näiden yhdistelmistä oli se pelottava asia.

Itse olen siis säästänyt ein tuossa vaiheessa vain aidosti vaarallisiin tilanteisiin, sillä ensinnäkään en osaa oikeasti pelästyä, jos lapsi tyhjentää kenkäkaappia. Toisekseen kieltämässä saisi olla jatkuvasti. (Olen päättänyt, etten kiellä, jos en ole varma, että aion jaksaa kieltää vähintään 50 kertaa. Jos en jaksa, on ekakin kielto jo turha ja kieltäminen kärsisi inflaation.) Kolmannekseen minusta on hyvä, että lapsi osaa ensisijaisesti varoa oikeasti vaarallisia asioita eikä ehdotonta kieltoa käytetä asioihin, jotka eivät ole vaarallisia. Neljännekseen en halua, että lapsi oppii pelkäämään kaikkea "muuten vaan" kiellettyä, kuten kaappien penkomista.

 

["vieras"]

Vaarallisten tilanteiden lisäksi meillä tiukat kiellot saa esim. sisarusten lyömisestä, tavaroiden heittelystä toisten päälle, puremisesta, pöydässä kiljumisesta jne jne. Ihan peruskamaa, käytöstapojen pohjaa.

Mutta suurin osa on ihan vaan tavallista juttelua ilman kieltoja. Taaperot on hulvattomia kun kuljettelvat tavaroita joka paikkaan ja sotkevat kaiken Äsken istuin kadonneen Piltti-purkin päälle nojatuolissa ja oma kenkä löytyi syöttötuolista. Innoissaan taapero tyhjensi ostokset jääkaappiin ja laittoi sinne samalla omia leluja ja paperiroskiksesta hakemiaan lehtiä.

 

[älähtelevä äiti]

Täytyy muuten sen verran kompata NinaTT:tä, että joissain tilanteissa kielto ei ole parhaiten toimiva juttu. Reilun vuoden ikäinen ymmärtää yllättävän paljon ja matkii mielellään. Siten esim. kiljumiseen ainakaan meillä ei toiminut erityisen hyvin tiukka kielto vaan oikein hiljaa pyydetty pyyntö puhua hiljempaa. Siten lapsi ymmärtää mitä hänen pitäisi tehdä.

Jos vain kieltää jää lapselle herkästi epäselväksi, mitä sitten hänen pitäisi tehdä vaikka kiellon jo tajuaisikin. Lapsi ei usein vielä osaa ajatella, että kiljumisen vastakohta on hiljaisuus ja että kiellolla haetaan yleensäkään vastakohtaa. Jos kielletään kiljuminen, vuoden ikäinen saattaa olla ihmeissään mitä hänen sitten pitäisi tehdä. Jos vaikka huitoisi ruokalusikalla, päristäisi ruoat suustaan tai kaataisi mukin? Luulenpa, että lapsen näkökulmasta ne ovat oikein hyviä korvikkeita kiljumiselle, eikä tule mieleenkään, että äiti meinasi, että kiljumisen sijaan pitäisi puhua hiljaa. (Saati sitten, että tajuaisi hiljaa ja kovaa erot. Itse olen juuri vajaa parivuotiaalle yrittänyt opettaa mikä on hiljainen ja kova ääni, eikä oikein vielä ole tainnut ihan täysin mennä jakeluun, saati, että osaisi soveltaa tätä.)

Toinen mitä olen opettanut jo alle vuoden ikäiselle on, että toisia ihmisiä pitää silittää. Ei lyödä tai repiä hiuksista. Muistaakseni noin vuoden ikäisenä tajusi vaihtaa silittämiseen, kun meinasi mennä otteet liian rajuiksi. Mutta eihän tuon ikäinen vielä voi opettamatta tietää, miten muihin otetaan kontaktia nätisti, jos ei kerrota.

 

["noo"]

mikähän ap:llä oli tässä ongelmana. ihan saman ikäinen meillä, mutta enpä tuolle asialle mitään muuta voi tehdä kun sanoa ei ja hakea pois. Suuttua/huutaa nyt ei ainakaan voi. 1v ei vielä ns kiukuttele. Toista on noi pikkuteinit huh huh... että ongelmansa kullakin... 1v ei varmaan testaa mitään rajoja. Kunhan puuhailee kaikkea mikä pientä voi kiinnostaa ja piutpaut ymmärtää vielä että mikä on sallittua, mikä kiellettyä. Mieti nyt esim palloa saa heittää, sohvatyynyä ei. Eihän se 1v millään voi sitä sohvatyynyä ilkeyttään heittää, se ei vaan erota kaikkia sun sääntöjäsi niistä sallituista leikeistä

 

[ninaTT]

Korostan: Mielestäni kasvattaminen tulisi aloittaa heti, mutta kasvatuksessa tehokkainta ei välttämättä ole "EI" sanan painokas hokeminen. Mielestäni lapsi kaipaa enemmänkin tietoa siitä, mikä on sallittua kuin siitä, mitä kaikkea hän tekee väärin. Esimerkkejä tässä on tullutkin.

 

["vieras"]

täytyy sanoo että kyllä metsään menee, että heilahtaa jos vasta 2 vuotiasta ruvetaan komentamaan...hui voihan se siitä toki särkyä...sit ihmetellään ku lapsista kasvaa mitä kasvaa haloooo!!! meillä todella voimakastahtonen 1v.2kk ja todellakin tarvitsee kieltämistä ja nyt se on jo mennyt perillekkin...ja kyllä helpottaa arkea voin kertoo =) niin ja jos joku sanoo että tuon ikäsellä ei voi olla uhma ni on väärässä...jokaisella se alkaa eriaikaa johtuen siitä missä vaiheessa lapsen kehitys on! Meillä uhma alkanut ja on kyllä todellakin uhma ku ei saa jotakin kaupassa ni heittäytyy lattialle ja huitoo potkii rääkyy.....ja jos asiat ei mene niin ku hän haluaa ni lyö tai puree, että joo ei voi olla uhma ei ja ei voi kieltää tietenkään noista ku se pitää alottaa sitten ku se lapsi on sen 2 vuotta ja on se oikea uhma...voin sanoo että peli on siinä vaiheessa jo ei ny ehkä menetetty mutta huomattavasti vaikeempi jos on saanut vuoden lisää raivota niin ettei siihen puututa vaan silitetään päätä ja kekitään lyömisestä palkkioksi joku kiva juttu mihin se lapsi sitten voi kiinnittää huomionsa...ja lässyti lää sanon minä!!!!

 

["..."]

[QUOTE="vieras";25050443]täytyy sanoo että kyllä metsään menee, että heilahtaa jos vasta 2 vuotiasta ruvetaan komentamaan...hui voihan se siitä toki särkyä...sit ihmetellään ku lapsista kasvaa mitä kasvaa haloooo!!! meillä todella voimakastahtonen 1v.2kk ja todellakin tarvitsee kieltämistä ja nyt se on jo mennyt perillekkin...ja kyllä helpottaa arkea voin kertoo =) niin ja jos joku sanoo että tuon ikäsellä ei voi olla uhma ni on väärässä...jokaisella se alkaa eriaikaa johtuen siitä missä vaiheessa lapsen kehitys on! Meillä uhma alkanut ja on kyllä todellakin uhma ku ei saa jotakin kaupassa ni heittäytyy lattialle ja huitoo potkii rääkyy.....ja jos asiat ei mene niin ku hän haluaa ni lyö tai puree, että joo ei voi olla uhma ei ja ei voi kieltää tietenkään noista ku se pitää alottaa sitten ku se lapsi on sen 2 vuotta ja on se oikea uhma...voin sanoo että peli on siinä vaiheessa jo ei ny ehkä menetetty mutta huomattavasti vaikeempi jos on saanut vuoden lisää raivota niin ettei siihen puututa vaan silitetään päätä ja kekitään lyömisestä palkkioksi joku kiva juttu mihin se lapsi sitten voi kiinnittää huomionsa...ja lässyti lää sanon minä!!!![/QUOTE]

Peesi!

 

[Kvart över]

No riippuu nyt vähän että mitä lapsi tekee, että tarvitseeko oikeasti kieltää vai vaan ohjata muihin hommiin. Musta ap:n kuvailemat asiat on pääasiassa sellaisia, joihin nyt ei kasvatus kaadu, vaikkei niitä kieltäisikään vielä noin pieneltä. Vaaralliset asiat on sitten asia erikseen.

Meillä 13kk ikäinen on jo muutaman kuukauden ajan osannut oikein mainiosti mennä hakemaan isosiskon leikeistä tavaroita, juosta karkuun ja nauraa kun sisko alkaa kirkua. Ja oikein pitää sitä varastettua tavaraa toisella kädellä kaukana ja toisella kädellä siskoa toisessa suunnassa. Ja siis nauraa koko ajan, vaikka sisko kovastikin ottaisi lelun takaisin. Ja tässä tilanteessa olen kyllä kieltänyt pienempää, en mitenkään kovasti eitä huutamalla, vaan sanomalla vaan ettei noin saa tehdä. Ja vienyt hänet pois, palauttanut lelut siskon leikkeihin ja yrittänyt keksiä pienemmälle muuta puuhaa.

Mutta ihan varmasti 1v osaa jo "kiusata" muita, jos siskoa niin miksei äitiäkin? Ihan tahallaan tekee kiellettyjä asioita. Jonka vuoksi yritänkin pitää ne vähäisinä lapsilukkojen, laitteiden sijoittelun ym. avulla.

 

[McMarina]

Yksvuotias ei testaa rajojaan, kun yksvuotiaalle niitä rajoja vasta asetetaan. Kaksvuotias sitten testaa niitä rajoja.

Ei:n sanominen on ihan turhaa, kun tuon ikäinen ei vielä osaa olla tekemättä "ei mitään" siis sen sijaan että sanot, " älä heitä mukia" sano " otappa hörppy maitoa siitä!" sen sijaan että sanot " älä pompi sohvalla" sano " mene istumaan!"jalat edellä alas!" sen sijaan että sanot "älä mene sinne kaapille" sano " laita ovi kiinni!" tai "laitetaampa yhdessä nämä tavarat takaisin"

Yksvuotiaalle kyllä voi ne rajat asettaa mutta se ei tapahdu ei sanan kautta vaan sanomalla, mitä pitää tehdä.

Väkivaltaisuuteen tietysti puututaan, mutta siihenkin voi puuttua niin, että sanoo" ei saa lyödä, maijaa voi silittää/halata"

 

["vieras"]

ihmettelen kyllä suuresti mcmarina tuota,että ei sanasta ei ole hyötyä 1 vuotiaalle! mitenkä sitten selität sen, että meillä 1 vuotias kyllä ihan tarkasti tiesi jo mitä tarkoittaa ei, ja noudattaa sitä myös,jos sen sanan kuulee ! on se jännä juttu,että lapsi oppii kun tarpeeksi toistetaan mutta nyt sitten sinun mielestä tätä ei sanaa se ei kuitenkaan voi oppia...kun eihän näitä nykyajan palleroita saa tosiaan kieltää ku se on se ei sana niin kamalan vahingoittava minun puolesta jokainen kasvattakoot vaikka kuinka vapaasti lapsiaan mutta se on väärin,että aliarvioitte niitä ja niitten kykyä oppia sekä ymmärtää! meillä ainakin erittäin fiksu 1vuotias ja ymmärtää puhetta ihan täysin ja sanoja itsekkin puhuu jo...ehkäpä sinulla sitten on vaan astettä tyhmempi tapaus jos ei opi ei sanaa !!!