1-vuotiaan riehuminen

[arghh..]

Mitä se on, kun ei kerta uhmaa?

Poika on välillä ihan mahdoton. Jos sanon "ei" napakammalla äänellä jo ehkä viidettä kertaa, ja lopulta hän uskoo, alkaa hirveä raivoaminen. Siis ihan järkyttävää huutoa, joka ei lopu välttämättä vajaaseen puoleen tuntiin. Yleensä pidän lasta sylissä kiinni. Jos hän on lattialla, potkii itseään päin seiniä ja pöytiä, saattaa hakata päätään yms. Sylissä yrittää lyödä minua.
Joku varmasti neuvoo, että pitäisi yrittää kiinnittää huomio muualle, mutta silloinhan lapsi oppii, että hän saa juuri sen mitä halusikin, huomiota, kun alkoi kiukutella. Usein tilanne on vielä se, että jos hermostuu vaikka siitä, ettei ylety tavaraan, jonka heitti sohvan perukoille(osaisi nousta sohvalle, jos vaan haluaisi) ja yritän antaa sen takaisin, hän vain paiskoo kyseistä tavaraa pois eikä tilanne ole enää pelastettavissa.
Jos lapsi ei pääse esim. syliin, esimerkiksi jos yritän tehdä juuri sellaista ruokaa joka palaa pohjaan hetkessä, hän alkaa läpsiä minua, ja aika kovaakin jo. Ei se tietenkään satu kuin ihan pikkuisen, mutta entäs vuoden päästä.. Hän saattaa usein ottaa apuvälineitäkin, ja lyö esimerkiksi jollain kovalla lelulla.
Lapsi heittelee kaikkea päin vanhempiaan ja nipistelee.
Puhelimessa ei saa puhua, vaan muksu suuttuu heti. On usein tyytyväinen, jos hänet ottaa syliin ja kävelee samalla, mutta arvaas kun istahdan alas. Tämä sama käy usein ilman puhelintakin.. mahdotonta..

Mitä tämä on? Tätäkö jatkuu sitten vuoden verran, jolloin uhman merkkejä alkaa tulla, eli tätä samaa??

 

[1-vee meilläkin]

Kyllä 1-vuotiaallakin voi olla jo uhmaa. Pidä vaan johdonmukaisesti kiinni kielloista ja säännöistä. Muista katsekontakti lapseen kun keskustelet, komennat tai kiellät.

Meilläkin tyttö riehuu usein iltaisin, eikä kielto tehoa. Me käytetään sitäkin, että kiinnitetään huomio muualle, minusta se ei ole palkitsemista. Saahan lapsi sun huomion joka tapauksessa, vaikkakin kieltäessä se on negatiivissävytteistä ja kummallekin tylsää.
Jos lapsi lyö esineellä niin se lähtee kaappiin tai hyllylle takavarikkoon, eikä sitä saa takaisin ennenkuin esim. päiväunien jälkeen tai seuraavana päivänä (riippuen tapahtuman ajankohdasta) vaikka kuinka kiljuisi. Meillä saa heittää vain palloa ja siitä muistutetaan jos tavarat eivät pysy käsissä, kehotetaan hakemaan pallo jos tekee mieli heitellä.
Käytössä myös "miettimispaikka", johon tyttö osaa mennä itse käskettäessä. Sinne menee sitten myös jompikumpi vanhemmista keskustelemaan säännöistä (esim. "saako sohvalla hyppiä?"). Usein kyllä menee suorinta tietä jatkamaan riehumista miettimisen jälkeen, mutta muutama kerta yleensä rauhoittaa.

Puhelin aiheuttaa jonkinverran mustasukkaisuutta myös meillä, usein auttaa kun käyttää kaiutinta. Silloin lapsi pääsee tavallaan osallistumaan.

 

[ap..]

Juu mekin ollaan joka kerta sanottu, että pallo on heittelyä varten ja annetukin usein pallo, mutta...kaiutinkin on puhelimessa päällä mutta muksu yrittää vaan lopettaa puhelun painelemalla nappeja.. Eikä olla koskaan annettu periksi, ja siksi ihmettelenkin miten poika jaksaa aina yrittää uudestaan. kiitos vastauksestasi