1 tai 2 lapsen vanhemmat:oletteko ajatelleet että mitä jos lapsenne kuolee

[ytytyty]

vaikka teininä tai lapsena? Ja ette ole halunneet enempää lapsia ja on jo liian myöhäistä esim. iän puolesta. eikö olisi kamalaa menettää ainoa lapsi tai että jää vain yksi lapsi jäljelle? lapsia ja nuoria kuolee koko ajan sairauksiin ja tapaturmissa jos lapsia on vaikka neljä jää niitä jäljelle useita

 

[1 lapsi]

Olen kyllä miettinyt ja olisihan se kauheaa tottakai.

 

[Chala]

Ai miten kaunista kertoa lapselle kun hän kysyy miksi äiti ja isi on hänet tehneet: että meillä olisi varakappaleita jos joku sattuu kuolemaan.

 

[Keittiönoita]

En ole ajatellut. Enkä kyllä jaksa oikein uskoa, että lapsen kuolema olisi yhtään sen helpompaa, vaikka eloon jäisi vielä yhdeksän.

 

[miettinyt]

Joo, olen joskus miettinyt. Mutta en silti halua lisää lapsia sillä ajatuksella että niitä olisi varalla. Minulle on tärkeitä nämä kaksi, tuli mitä tuli.

 

["Mie"]

Oletko nyt ihan tosissasi? Ajatteletko tosiaan, että se lapsen kuolema on jotenkin helpompi juttu, kun niitä on useampia? Että voi surku, mutta jäähän mulle noita vielä....

 

["vieras"]

Jokainen lapsi on yksilönsä, joten on kamalaa menettää yksikään lapsi, vaikka niitä lapsia olisi kymmenen.

 

["vieras"]

No molemmilta siskoiltani on yksi lapsi kuollut ja ei heitä voi kukaan korvata, sama se sitten onkoo niitä lapsia 1 vai 10.

 

["puddighinu"]

[QUOTE="vieras";22470666]Jokainen lapsi on yksilönsä, joten on kamalaa menettää yksikään lapsi, vaikka niitä lapsia olisi kymmenen.[/QUOTE]

näin. En mä muutenkaan meinannut tehdä useampaa lasta "varalle"...

 

[Rieputarallaa]

Ei mun rakasta poikaani voisi kukaan korvata.

 

[fifiia]

Ketään ei voi korvata ja jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Aivan hyvin olisin voinut jäädä kokonaan lapsettomaksi. Ja onhan onnettomuuksia jossa kuolee useampiakin ihmisiä. Entä jos monilapsisen perheen yksi lapsista vammautuu todella vakavasti jääköhän tai muut paitsi huomiota jne..... voiko kaikkeen koskaan varautua?

 

[aaaperäinen]

No kuka nyt oikeasti tekee lapsia "varalle"? Mutta kyse on siitä, että jos sulla jää eloon niitä lapsia useampi on siinäkin syytä jatkaa elämää. itse ainakin vetäisin itseni kiikkuun jos ainokaiseni kuolisi! siinä menisi KAIKKI

 

["vieras"]

Lapsen kuolema on aina yhtä hankalaa. Tosin, jos on useampi lapsi ei yhden menetystä voi ajatella 24/7, koska on pakko kasata itsensä ja jatkaa elämää.
Itse varmasti luhistuisin , jos jollekin mein neljästä tapahtuis jotain...

 

[Snoopy]

Keittiksen kanssa samoilla linjoilla. Ei se äitiyttä mihinkään poista jos ainoa lapsi menehtyy. Enkä tosiaan usko että sisarusten olemassaolo vähentää tuskaa ja surua.

Ja ei, en ole asiaa miettinyt.

 

[hp]

eikös joskus 100v sitten ajateltu noin, että lapsia täytyy tehdä monta että edes joku niistä jäisi henkiin hoitamaan vanhempiaan kun ovat vanhoja?
Niin minäkin ajattelen, että lapsetkin ovat yksilöitä, ei niitä tehdä vain varmuuden vuoksi montaa.

 

[Beep]

Oh my god, ai että kun yksi kuolee, niin onhan tossa jäljellä toi toinen. Ja olen ajatellut tätäkin asiaa ja ajatellut niin että jos toiselle lapselleni tapahtuisi kuoleminen, niin miten sen toisen kävisi kun eihän sellaisesta menetyksestä selviäisi. Ihmisiä ei voi korvata toisilla. Oletko ap ajatellut että jos itse kuolet kun lapset on pieniä, kuka sinut korvaa?

 

[Madicken04]

Sattuneesta syystä olen ajatellut tuotakin ja se on yhtenä pienen pienenä vaikuttimena ollut myös tuolle että ollaan kohta kolmen lapsen vanhempia.

Olen kuitenkin myös läheltä nähnyt kuinka se yhden lapsen kuolema voi musertaa vaikka jäljelle jäisi se viisikin lasta. Mitään varakappaleita en siis halua edes ajatella, vaan lapsia sen mukaan mikä muuten itselle sopii.

muoks. ja jos niitä lapsia kuolee vaikka onnettomuuksissa niin voi hyvin käydä niinkin huono säkä että siinä auto-onnettomuudessa sitten menettää kaikki kolme lastaan kerralla... Onneksi lasten kuolemat kuitenkin ovat yleisesti harvinaisia täälläpäin!

 

[aaaperräinen]

Tahallaan ymmärrätte väärin. JOS lapsia on useampi, on syytä jatkaa elämää, on pakko kysyä kasassa. Mutta esim. ainokaisen menetys olisi musertavaa, että siitä ei pääsisi yli

 

[Ultramariini]

Olen ajatellut, vaikka lapsia onkin kolme. Kyllä oman lapsen kuolema on sellainen pahin mahdollinen uhkakuva. Itselläni se on melko passiivinen uhkakuva tällähetkellä, mutta ajoittain se aktivoituu, jos lähiympäristöstä kuulee suruviestejä.
En usko, että oman lapsen kuoleman kohtaaminen olisi sen helpompaa, vaikka" jäljelle jäisikin "lapsia eloon. Ei se pienentäisi tuskaa, joskin eloonjäävät lapset olisivat kyllä ehkä se vahvin syy yrittää pysyä itse elämässä kiinni, eikä antaa surun haudata mukanaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Mie";22470662]Oletko nyt ihan tosissasi? Ajatteletko tosiaan, että se lapsen kuolema on jotenkin helpompi juttu, kun niitä on useampia? Että voi surku, mutta jäähän mulle noita vielä....[/QUOTE]

Mä kyl osittain ymmärrän mitä ap tarkoitti(tai ainakin luueln niin)
Tuttavilta kun kuoli lapsi,niin heille oli lohtuna tämä toisen lapsen olemassaolo.Jäi yksi joka tarvitsi vanhempiaan,ja tuo lapsi antoi voimaa uskoa ja jaksaa seuraavaan päivään.
Mikään eikä kukaan silti teitenkään korvaa sitä kuollutta,eikä varmasti ykskään terve ihminen ajattele et "eipä siin onhan nuita tuossa",mut voi ajatella et "onneksi eivät menneet kaikki".

Näin niinku vaikeasti selitettynä.Noh,ne ymmärtää ketkä ymmärtää.

 

[Beep]

Tahallaan ymmärrätte väärin. JOS lapsia on useampi, on syytä jatkaa elämää, on pakko kysyä kasassa. Mutta esim. ainokaisen menetys olisi musertavaa, että siitä ei pääsisi yli

En mä ainakaan tahallani ymmärrä väärin. Mä mietin niitä jäljelle jääneitä lapsia, niiden kohtaloa kun ne kohtaa tragedian myös. Onko se varsinaista elämää enää jos on ihan luhistunut. No, jokseenkin hölmö aihe pohtia. Liian kamala, liian monimuotoinen, liian arvaamaton aihe. Sitä ei tiedä kukaan meistä etukäteen miten meidän kävisi.

 

[aaperräinen]

Ja tietenkään en tarkoittanut että lapsen kuolema olisi "helppo" juttu jos jää jäljelle vaikka se toinen lapsi tai se toinen korvaisi menetetyn. Mutta siinä on syy vielä jatkaa elämää ja tehdä surutyötä, on vielä jäljellä yksi jolle olla äiti. Kun taas jos ainokainen menee, ei mulle jäisi mitään. Enpä osaa paremmin selittää. Ehkä joku ymmärtää. minusta lapsen kuolema on pahinta mitä voi sattua ja olen miettinyt, että ihan oikeasti se olisi niin musertava juttu että siitä en selviäisi.

 

[...]

Tiedän yhden perheen, jonka poika kuoli tapaturmaisesti. Vanhemmat olivat sitten tuttavilleen todenneet, että jos jommankumman oli kuoltava, niin olisi mieluummin saanut tyttö mennä... Että lohduttiko se toisen lapsen olemassaolo?

 

[fifiia]

Tahallaan ymmärrätte väärin. JOS lapsia on useampi, on syytä jatkaa elämää, on pakko kysyä kasassa. Mutta esim. ainokaisen menetys olisi musertavaa, että siitä ei pääsisi yli

Itseasiassa joskus mietin niin päin että jos yllättäen menettäisin lapsen tai puolison kuinka saisin itseni kasaan siten että pystyisin huolehtimaan muista ja jos niitä olisi vielä jäljellä 5, 6, 7, 8, 9... mistä löytyisi se hoitaja joka voisi heitä riittävästi tukea yhdessä edes väliaikaisesti.

 

[Madicken04]

Tahallaan ymmärrätte väärin. JOS lapsia on useampi, on syytä jatkaa elämää, on pakko kysyä kasassa. Mutta esim. ainokaisen menetys olisi musertavaa, että siitä ei pääsisi yli

Itse kyllä tavallaan ymmärränkin tuon. Siis silloin kun on niitä muita lapsia olemassa ja tapahtuu joku noin suuri menetys niin lasten takia sitä on pakko jaksaa jatkaa (okei, joiltain se ei onnistu mutta silti...). Jos taas menettäisi sen ainoansa olisi se nouseminen vaikeampaa. Noin siis kuvittelisin omalta kohdaltani, en suinkaan väheksy kenenkään monilapsisen perheen lapsen menetystä.