1,5v ei viihdy rattaissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kärryäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kärryäiti

Vieras
Siis: käydään usein kaupassa rattailla ja muutenkin lenkkeillään paljon lapsen kanssa. Ihan aina on lenkkeilty, siitä asti kun se oli vauva eli uusi juttu tuo rattaissa istuminen ei lapselle ole. Meillä vaan tulee tosi pitkät lenkit aina kun asutaan niin syrjässä, kauppaan kun lähtee niin tulee 5km:n lenkki. Ennen on ollu ihan mukavia kävelyreissuja mutta nyt on tyttösellä niin paljon omaa tahtoa ettei se viihdy enää rattaissa istumassa kovinkaan kauaa. Alkaa huutaa eikä mikään lelukaan kiinnosta. Päästän sen tietysti välillä itse kävelemään mutta eihän noin pieni pitkää matkaa itse kävele, lysähtää tielle istumaan ja kun nostan tytön takaisin rattaisiin, alkaa kauhea huuto kun ei se sinne haluaisi mutta ei jaksa sitten kävelläkkään että ei jää paljon vaihtoehtoja. Pakko vaan huudattaa rattaissa niin kauan että ollaan kotipihassa. Rattaita ei voi työntää kuin yhteen suuntaan, niin päin että lapsi katsoo työntäjään, ja ajattelin että ehkä matka menisi paremmin jos tyttö näkee minne mennään. Käänsin vaan rattaat toisinpäin ja vedin niitä perässäni, eipä auttanut, huuto jatkui vaan.
En nyt halua vaunuilua kokonaan jättääkään tai siirtää kaikkea kaupassa käyntiä ja lenkkiä iltoihin kun mies on kotona, ja mieskin on usein päivän lisäksi illankin töissä. Pakko vaan työnnellä huutavaa lasta rattaissa. Miten muilla tuon ikäiset viihtyy kyydissä, onko mitään millä saisi lapsen viihtymään paremmin?
 
Itse en ole lasta lenkillä ottanut pois rattaista, jos kerran ottaa, saa ottaa aina. Jos mies on mukana, hän laskee välillä. Meillä nyt reilu 2v ja nyt on alkanut ilmaantua tuota viihtymättömyyttä.
 
Ei viihdy täälläkään kohta 1,5v tyttö rattaissa. 1/2h melkein on maximi, kunnes alkaa itku, kun haluaa jotain muuta tehdä. Ja näkee kyllä mihin menään, mutta ei silti oikein viihdy. En tiedä, miten saisi paremmin viihtymään.
 
Mä oon tehnyt niin, että alkumatkan poika saa kävellä ja sitku loppu into lykkäsen rattaisiin. Kyllähän se siellä kitisee, mutta en ole antanut periksi. Nyt on se pahin vaihe mennyt ohi. Meillä auttaa esim se, että välillä päästän irti rattaista ja työnnän niitä vähän eteenpäin, niinkuin rattaat karkaisi... Ja nauru on taattu. Rattaat on niinpäin, että lapsi katsoo minuun päin. Toiset rattaat (lyhyemmille matkoille) on toisinpäin ja lapsi ei viihdy niissä ollenkaan hyvin, kun ei näe äitiä.
 
On ihan normaalia tuon ikäiselle.
Mekin käydään usein rattailla kaupassa ja asioilla ( ei edes ole autoa) ja tyttö on aina istunut rattaissa mutta tuosta n. 1,5v eteenpäin alkoi kiipeillä pois kyydistä välillä vaarallisenkin näköisesti. Nyt ollaan muutama kuukausi harjoiteltu kävelemistä rattaiden vieressä, sujuu jo melko hyvin.
Tyttö siis kävelee osan matkaa, ihmettelee lätäköitä ja kasveja mutta kun väsähtää sanoo kyllä että tahtoo kyytiin istumaan. Ajan kanssa oppi että väsyessä on mukavampi istua rattaissa kuin maassa huutamassa, tilanne on teilläkin todennäköisesti eri muutaman kuukauden päästä.
 

Yhteistyössä