Tiittaraa
Neuvolassa terkkari ei ollut huolissaan kun kuitenkin ymmärtää puhetta hyvin ja toimii ohjeiden mukaan. Minua taas vähän huolettaa/ olisi kiva jos lapsi oppisi puhumaan. muutaman kaverin suht samanikäiset (toinen vähän nuorempi ja toinen muutaman viikon vanhempi) puhuvat jo pitkillä lauseilla monipuolisesti ja omalapsi tuntuu jotenkin jäneen jälkeen pahasti kun heidän kanssaan viettää aikaa.
Lapsella ei ole vielä montaakaan sanaa mitä käyttäisi aktiivisesti. Selvästi (niin, että kaikki ymmärtää) sanoo vesi, vauva, isi, äiti, tähti, myy, pupu, puu ja joskus kissa. Kissakin on usein kisskiss. Mutta useimmat sanat ovat vain tavuja: ma= maito, pot = potta, pö= pöllö, lamm = lammas, mamma= muumimamma, pappa= muumipappa jne. Kommunikoi kyllä hyvin noilla tavuilla, ilmeillä ja eleillä mutta puhetta ei vain tule.
Luetaan paljon, lapsi usein hakee itse kirjan ja tuo sen luettavaksi. Tykkää sellaisista kirjoista missä on muutama lause per sivu ja sitten kerron kuvista ja lapsi osoittelee mistä kerron. Kuunnellaan paljon musiikkia ja lauleskellaan. Ulkona ja kaupassa kerron mitä missäkin on ja lapsikin oma-aloitteisesti osoittelee ahkerasti mitä näkee ja sanoo näkemästään sen ensimmäisen tavun usein.
Olisiko jotain muita vinkkejä millä puheenjehitystä voisi tukea? Lapsella on selvästi paljon asiaa mitä selittää omalla kielellään, kädet huitoen ja silmiin katsoen Aina ei vain oikein ymmärrä noita lapsen pitkiä monologeja mitä saattaa alkaa kertomaan esim. Ruokapöydässä tai meillä on ollut joku kylässä (miehen ja lapsen ollessa kotona) ja minä tulen kotiin.
Lapsella ei ole vielä montaakaan sanaa mitä käyttäisi aktiivisesti. Selvästi (niin, että kaikki ymmärtää) sanoo vesi, vauva, isi, äiti, tähti, myy, pupu, puu ja joskus kissa. Kissakin on usein kisskiss. Mutta useimmat sanat ovat vain tavuja: ma= maito, pot = potta, pö= pöllö, lamm = lammas, mamma= muumimamma, pappa= muumipappa jne. Kommunikoi kyllä hyvin noilla tavuilla, ilmeillä ja eleillä mutta puhetta ei vain tule.
Luetaan paljon, lapsi usein hakee itse kirjan ja tuo sen luettavaksi. Tykkää sellaisista kirjoista missä on muutama lause per sivu ja sitten kerron kuvista ja lapsi osoittelee mistä kerron. Kuunnellaan paljon musiikkia ja lauleskellaan. Ulkona ja kaupassa kerron mitä missäkin on ja lapsikin oma-aloitteisesti osoittelee ahkerasti mitä näkee ja sanoo näkemästään sen ensimmäisen tavun usein.
Olisiko jotain muita vinkkejä millä puheenjehitystä voisi tukea? Lapsella on selvästi paljon asiaa mitä selittää omalla kielellään, kädet huitoen ja silmiin katsoen Aina ei vain oikein ymmärrä noita lapsen pitkiä monologeja mitä saattaa alkaa kertomaan esim. Ruokapöydässä tai meillä on ollut joku kylässä (miehen ja lapsen ollessa kotona) ja minä tulen kotiin.