Mä olen roikkunut täällä jo vuodesta 2001 alkaen, enemmän ja vähemmän eri nimimerkeillä, joista jo osan olen jo unohtanut, mutta tätä ennen mun nimmari oli "se toinen täti".
Mäkin muistan sen kellarihumppa jutun.
Mua aina välillä hirvittää kaupassa ajatella loppusummaa.
Mä muistan kuinka oltiin äidin kanssa joulun alla ostoksilla (1980-luvulla, en muista vuotta ). Ja kauppalasku oli VAIN 300 markkaa, joka oli siis tuohon aikaan tosi paljon. Nykyään se 50 euroa ei edes riitä vkl:n ostoksiin.
"työlki ellää, mut kaupal rikastuu..." Tulee ainakin sellainen tunne kun käy tuoss meidän lähikaupassa, jossa kauppias tuntuu hilaavan elintarvikkeiden hintoja koko ajan ylemmäs.
Ei sun tänään tartte lekuriin mennä. Ei sellaista ole missään työaikalaissa. Sä olet noudattanut hyvää tapaa ja ilmoittanut ajoissa ennen työvuoron alkamista olevasi estenyt tulemaan töihin. Ja mallikkaasti varannut jo huomiselle lekuriajan. Pomolla ei ole mitään nillittämisen varaa.
Tykkään siitä että mieheni hivelee sormenpäillä minua. Siis nimenomaa sormenpäillä, ei silitystä. Hively rentouttaa, varsinkin hartioista. Paha kyllä isäntä ei jaksa hivellä koskaan tarpeeksi kauan :kieh:
Mä luulen että meen käymään huomenna meidän paikallisessa kierrätyskeskuksessa, kattelemassa oisko siellä mitään keväistä. Ja ostan niitä tulppaaneita ;)
Ja ihan joka vuosi aina helmikuun loppupuolella, mulla alkaa tökkiä tämä lumi ja talvi.