Mitä lastenlaulua inhosit jo lapsena?

Tuli vaan mieleen, kun näin televisiossa PMMP:n mainoksen, jossa lauloivat Täti Moonikaa. Ajattelin, että jo on kamala rallatus ja tuota lauluahan minä olen inhonnut niin kauan kuin muistan!

 

Mörkö se lähti piiriin ja mikä lie mörrimöykky se toinen oli...

 

Jos sun lysti on -laulua, Täti Monikaa ja Vaarilla on Saari-laulua

 

Mullakin on toi täti-monika...siis kamala..mut voisin silti ostaa sen levyn ja kuunnella niitä muita biisejä.

 

"Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään".
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien' neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell' Herran kasvot mulle loistaa,
siell' luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran
näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran
ja ystävästä lapsien.

Hän sai myös kaupungista kuulla,
joll' ompi autuus muurinaan.
Hän siellä kerran riemusuulla
myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa
hän siinä olkivuoteellaan,
mutt' rauha lepää kasvoillansa
ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä,
vaikk' kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä
niin onnellisna, iloisna.

Ei miettimästä voi hän laata
nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota "uutta maata"
ja "uuden taivaan" riemua.

"Oi, kuolemaa ei taivahassa",
hän laulaa aina hiljempään.
"Ei tuskaa niin kuin maailmassa,
ei itkua, ei yötäkään."

Hän huokaa yhä heikommasti:
"Oi kaupunki, sä kultainen!
- Ei kuolemaa", ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri puhtahaksi
sai mustan Saaran kokonaan.

 

Sitä (saatanan) Lirularuloru, tuliturhaporu, ratkiriidaksi muuttuu, höpölöpölöpö seonihanhöpö...

 

Lörpötys laulua enkä voi vieläkään sietää sitä. :x

Lörpötys

Sano lamppu, sano lamppu.
Sinä olet paksu pamppu.
Sano rauta, sano rauta.
Sinä laiha kuni lauta.
Liru laru loru, moni turha poru
ratki riidaksi muuttuu.
Löpö löpö löpö, se on ihan höpö,
joka leikistä suuttuu.
Liru laru loru, moni turha poru
ratki riidaksi muuttuu.
Löpö löpö löpö, se on ihan höpö,
joka leikistä suuttuu.

Sano laulu, sano laulu.
Sulla tuhma naamataulu.
Sano rokka, sano rokka.
Olet aika kovanokka.
Liru laru loru, moni turha poru
ratki riidaksi muuttuu...

Sano laukku, sano laukku.
Eipä haavoita se haukku.
Sano kieli, sano kieli.
Eikä tule paha mieli.
Liru laru loru, moni turha poru
ratki riidaksi muuttuu...

Sano tutti, sano tutti:
Kutti kutti ähäs-kutti.
Sano hoppu, sano hoppu.
Tämä lörpötys on loppu.
Liru laru loru, moni turha poru
ratki riidaksi muuttuu...

 

Heinillä härkien kaukalon... on kyl joululaulu, mut sitä mie oon inhonnut ihan pienestä pitäen.

 

Just niitä kaikkia mitkä varmaan on siinä PMMP:n levyllä.. kirjoitin jo PMMP:n levystä avauksenkin, sellaisen hieman kiihkeämmän oloisen.. lapseni kun näki tuon mainoksen niin alkoi nauraa räkättää että hyi kauhee. Tyttö inhoaa myös lastenlauluja, on aina inhonnut, meillä ei ole siis koskaan kuunneltu lastenlauluja, paitsi noita disneyklassikoiden elokuvamusiikkia se suostuu kuuntelemaan.

 

Keittiönoita; äitini antaumuksella kerran esitti laulun Mustasta Saarasta.

 

Jos sun lysti on!!

 

Musta Saara oli kammotus jo lapsena. Sanoja en sentään olisi enää osannut ulkoa. taivas, miten monta säkeistöä.

Suvivirsi oli lapsena minusta huipputylsä, nyt ajattelen eri tavalla.

 

M.A. Nummisen Jänikset maailmankartalle -tai no, ylipäänsä M.A. oli kammottava.

 

Se helvetin "ihhahhaa ihhahhaa, hepo hirnahtaa, ihanaa ihanaa onhan ratsastaa". Sitten Aja hiljaa isi. Myöskin se Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa jne. Niin ja vielä semmonen karmea kurnutus Tein minä pillin pajupuusta...

 

Aatsipoppaa pojat teki soppaa vanhalla reseptillä... :kieh:

 

M.A. Nummisen Jänikset maailmankartalle -tai no, ylipäänsä M.A. oli kammottava.

Eihän?! Jänikset maaaaaaailmankartallehan on IHANA! Oikeasti. ..."Tilulilei tilulityttyy..."

 

Saku sammakko kosio matkallaan, ahaa, ahaa jne.

Maanantaina mamma meni, mansikoita ostamaan, se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.

|O |O |O

 

aja hiljaa isi nyt vain, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, lasten mehuhetki päättyi kamalasti..., Mikki Hiiri merihädässä :x

 

Ai kauhistus... tehän olette luetelleet liudan lauluja, joita en muistanutkaan inhonneeni, ennen kuin nyt :
Mörkö se lähti piiriin, Vaarilla on saari, Jos sun lysti on ja sitten tuli vielä itselleni sellainen mieleen kuin Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa...

 

"Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään".
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien' neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell' Herran kasvot mulle loistaa,
siell' luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran
näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran
ja ystävästä lapsien.

Hän sai myös kaupungista kuulla,
joll' ompi autuus muurinaan.
Hän siellä kerran riemusuulla
myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa
hän siinä olkivuoteellaan,
mutt' rauha lepää kasvoillansa
ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä,
vaikk' kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä
niin onnellisna, iloisna.

Ei miettimästä voi hän laata
nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota "uutta maata"
ja "uuden taivaan" riemua.

"Oi, kuolemaa ei taivahassa",
hän laulaa aina hiljempään.
"Ei tuskaa niin kuin maailmassa,
ei itkua, ei yötäkään."

Hän huokaa yhä heikommasti:
"Oi kaupunki, sä kultainen!
- Ei kuolemaa", ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri puhtahaksi
sai mustan Saaran kokonaan.

Aha, sinäkin jouduit käymään pyhäkoulua! Svarta Sara oli minusta ahdistava kappale.

Mutta, inhosin Peppi Pitkätossua, sekä kipaletta että kirjaa. En siedä sitä vieläkään.

 

En muista laulun nimeä, mutta laulettiin, että " hopoti hopoti heijaa, hopoti hopoti heijaa, heijaaaa". Olisko ollut joku Kimmon puuhevonen tai jotain.

 

Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa...

Minullakin oli muistikuva tylsästä laulusta, mutta Harri Saksalan sävellys saa Aleksis Kiven sanat tuntumaan ihan toisilta kuin lapsuusaikainen lauluni. Sitä en muista kuka oli säveltäjä.

 

Sitä (saatanan) Lirularuloru, tuliturhaporu, ratkiriidaksi muuttuu, höpölöpölöpö seonihanhöpö...

Äläs nyt, mä rakastan tätä!!!
Mutta sitä onkos se nyt karhunpoika sairastaa vai oliko se joku kissa joka sairasti niin voi tsiisus, sitä en kestä! :headwall:

 

En muista laulun nimeä, mutta laulettiin, että " hopoti hopoti heijaa, hopoti hopoti heijaa, heijaaaa". Olisko ollut joku Kimmon puuhevonen tai jotain.

sepä hyvinkin.

En tiedä onko se lastenlaulu, mutta inhosin kanssa sitä Ostkaa Makkaraa..laulua.

Ja siskoni inhosi sitä vielä enemmän, kun soitin sitä nokkahuilulla

 

Niin joo.

Ja sitten meillä oli ala-asteella musiikinopettaja.

Joka halusi, että laulamme "Hilpeän huilun".

Ja aina, kun päästiin kohtaan; Tein minä pajusta hilpeän huilun, mutten mä siitä ääntä saanut, aattelin ei ole onneni ... Niin kuului open suusta "Äh, eikun" ja taas alusta... :headwall: